Alempana on aihe "tekoälyn ratkaisukysymyksiä", mutta eikö älyn luonteen selvittäminen oikeastaan ole filosofiaa? Toisaalta on "älykkyys" foorumi.
Lisäksi on tiedefoorumeista erillään tietotekniikkafoorumit, ja superälykkäät koneet ja niiden käytännön toteutus on tietotekniikkaan kuuluva aihe. Tarkemmin sanottuna se on ohjelmointiongelma, koska (huonosti harkituista päinvastaisista väitteistä huolimatta) nykyinen rauta riittää erittäin hyvin superälykkäälle ajattelevalle ohjelmistolle (jolloin sitä pyörittävästä raudasta tulee "ajatteleva kone").
Toisaalta voi olla liian aikaista keskustella ajattelevan koneen ohjelmoinnista ohjelmointitasolla, koska ensin pitäisi tietää mitä ohjelman pitää tehdä ja siihen vastaaminen kuuluu mielestäni tieteeseen.
Lisäksi on tiedefoorumeista erillään tietotekniikkafoorumit, ja superälykkäät koneet ja niiden käytännön toteutus on tietotekniikkaan kuuluva aihe. Tarkemmin sanottuna se on ohjelmointiongelma, koska (huonosti harkituista päinvastaisista väitteistä huolimatta) nykyinen rauta riittää erittäin hyvin superälykkäälle ajattelevalle ohjelmistolle (jolloin sitä pyörittävästä raudasta tulee "ajatteleva kone").
Toisaalta voi olla liian aikaista keskustella ajattelevan koneen ohjelmoinnista ohjelmointitasolla, koska ensin pitäisi tietää mitä ohjelman pitää tehdä ja siihen vastaaminen kuuluu mielestäni tieteeseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tekniikka ja sitä kautta tietotekniikka on tiedettä. Tietotekniikka mahdollistaa keinoälyn.
Biometriset ratkaisut ovatkin mielenkiintoinen aihe. Sikäli kun tarkoitan älyllisten ratkaisujen luomista, nanoja ja muita. Tietotekniikka kuitenkin säilynee keinoälyn perusratkaisuna vielä pitkään, koska se on historiassa ensimmäisiä toimivia vaihtoehtoja.
Keinoälyn tehtävä on jäljitellä ihmismieltä. Toki tiedetään muitakin ratkaisuja, mutta määritelmät on pakko rajata tiukasti. Muuten määritelmä menettää merkityksensä.
Tekoäly on niin poikkitieteellinen juttu, että se ei istu selkeästi olemassa oleviin foorumeihin. Siihen liittyy filosofisia kysymyksiä, mutta älykkyyden olemuksesta ja arkkitehtuureista voitaisiin keskustella myös biologian pohjalta. Käytännön ratkaisut ovat teknisiä, lähinnä tietotekniikkaan kuuluvia. Kun "arkipäivän tekoälystä" hypätään AGI:in ja singulariteettiin, niin voitaisiin pohdiskella asiaa myös yhteiskunnalliselta kannalta, samoin silloin, kun puhutaan automaation edelleen etenevästä ihmistyön korvaamisesta.
Mutta olisi mukavaa saada asiasta tasokasta keskustelua.
"(huonosti harkituista päinvastaisista väitteistä huolimatta) nykyinen rauta riittää erittäin hyvin superälykkäälle ajattelevalle ohjelmistolle (jolloin sitä pyörittävästä raudasta tulee "ajatteleva kone"). "
Empiirinen kokemus viittaa kyllä nykyisen standardiraudan riittämättömyyteen siitä huolimatta, että minäkin uskon, jotta raudan puolesta voitaisiin päästä nykyistä parempiin tuloksiin. Blue Gene -rauta voisi riittää todelliseen superälyyn.
Minun ymmärrykseni mukaan raudan riittämättömyys tulee vastaan tietämyksen "esittämisessä", representaatiossa. Superäly tarvitsee keskusmuistia karkeasti arvioiden satoja tai tuhansia teratavuja. Tämän muistimäärän nopea käsittely tietysti vaati myös teraflopseja prosessoititehoa. Ostin juuri itselleni uuden koneen, jossa on 1,5GB keskusmuistia. Se kai edustaa jotenkin standardirautaa, enkä usko sillä pystyväni mallintamaan kovinkaan laadukasta älyä. Kun seuraava koneeni ehkä 5v päästä sisältää 200GB keskusmuistia, niin sekin on vielä kaukana. Mutta sen jälkeen, 10v päästä, ollaan jo lähellä...
Isoin ongelma on siemenäly.
Google:
"Hakusi - siemenäly - ei vastaa yhtään sivua."
Tarkoitatko siemenälyllä sitä LOGIIKKAA, jolla tämä pyhä elin toimii?
Kirjoitin tuossa aikaisemmin:
"Luulenpa muuten että ratkaisevaa on juuri aivojen datamuoto eikä itse se logiikka tai toiminta. Tieto pitää olla päässä järjestäytynyt uskomattoman nerokkaasti, kun hakuaika on niin lyhyt, vaikka "hakusanat" ovat epätäsmällisiä. Laskutoimitukset ovat taas ihmisille vaikeita, joten aivojen logiikka ei yllä taskulaskimen tasolle (jos noin ajatellaan)."
Eli mielestäni suurin kysymys on, miten tietoisuutta ja tietämystä voisi edes tallentaa. Siis vaikka johonkin tiedostoon tai paperille.
Datamuodot voisivat kehittyä tähän tapaan:
Muuttujat
Yksiulotteiset taulukot
Moniulotteiset taulukot
Listat (yksi yksi suuntainen linkki toisiinsa)
Listat (monta kaksisuuntaistalinkkiä toisiinsa)
?
?
?
Sitoisiko seuraava linkitys alkoita jollain mullistavalla tavalla? Onko jotain jatkoa tuohon jo keksitty. Miten olisi useita alkioita yhdistävä linkitys? Tai jotain monimutkaisempaa?
(Ihan maallikkona tälläisiä pohdin...)
"
Empiirinen kokemus viittaa kyllä nykyisen standardiraudan riittämättömyyteen
"
Tuo on juuri sellainen huonosti harkittu väite. Tehon- ja muistintarvetta on laskeskeltu väärin perustein. Sinunkin tietokoneesi riittäisi superälylle kevyesti.
Kalevi kirjoitti:
"
Datamuodot voisivat kehittyä tähän tapaan:
Muuttujat
Yksiulotteiset taulukot
Moniulotteiset taulukot
Listat (yksi yksi suuntainen linkki toisiinsa)
Listat (monta kaksisuuntaistalinkkiä toisiinsa)
?
?
?
Sitoisiko seuraava linkitys alkoita jollain mullistavalla tavalla? Onko jotain jatkoa tuohon jo keksitty. Miten olisi useita alkioita yhdistävä linkitys? Tai jotain monimutkaisempaa?
"
Tarkoititko 1 kpl yksisuuntainen linkki alkioiden välillä?
Mikä ihmeen alkio?
Olisiko se "useita alkioita yhdistävä linkitys" sama asia kuin linkitetyt joukot tai linkki alkiosta joukkoon?
Se siemenäly on englanniksi seed-AI. Nimitys tulee kai siitä kun sen olisi tarkoitus kasvaa itsenäisesti kuin puu kun siihen syötetään tarpeeksi sopivaa dataa kuin vauvalle. Tai sitten se viittaa sellaiseen siemeneen, jonka voisin vahingossa laittaa naiseen siten, että tulee vauva.
Siemenäly on sellainen minimikokoonpano ymmärrystä, että järjestelmä pystyy omaksumaan uutta tietoa ulkoisista lähteistä, tekemään yrityksiä ja erehdyksiä, yhdistelemään kokemuksia ja muodostamaan näistä uutta tietoa ja ymmärrystä, siis monipuolisesti oppimaan. Tällainen siemenäly on vastasyntyneellä ihmisvauvalla, oikestaan jo pari kuukautta ennen syntymääkin. Ihmisellä kaikki siemenäly on peräisin geeneistä ja siitä kompleksisesta prosessista, joka geenien ohjaamana rakentaa yksilön keskushermoston.
Superälyyn olisi kehitettävä tällainen siemenäly, eräänlainen "bootstrapt loader", jolla varsinainen tieto annetaan sille esim aloittamlla ihmiskielen opettamisesta tai sitä edeltävistä sopivista hahmontunnistuksen harjoitteluvaiheista.
Minä pidän itselleni superälyn mallina juuri biologisten aivojen periaatteita. Kaikki tahot eivät ajattele näin. Aivoissa representaatio ja looginen prosessointi ovat saumattomasti kietoutuneet toisiinsa. Representaatiossa käytetään paitsi synaptista, painotettua kytkentää, myös ihan oleellisesti sekä aktiopotentiaalien aksooniviiveitä, että dendriitien RC-viiveitä.
Järkevää lienee lopulta yhdistää tämä "konnektionistinen malli", perintyeiseen tietojenkäsittelymalliin, esim tietokanta-ajatteluun ja yhdistää saumattomasti molempien parhaat puolet.
Yleistietokoneen arkkitehtuuri, myös nykyisten rinnakkaiskoneiden, sopii huonosti biologisten aivojen representaation matkimiseen: muistia tuhlaantuu kohtuuttomasti. Tämän olen itse todennut käytännön kokeissani. Käytän paljon esim. linkitettyjä listoja rakenteiden dynaamisuuden vuoksi. Mutta olisin kiinnostunut uusista ideoista. Uskon että niitä on löydettävissä.
" Tuo on juuri sellainen huonosti harkittu väite. Tehon- ja muistintarvetta on laskeskeltu väärin perustein. Sinunkin tietokoneesi riittäisi superälylle kevyesti. "
Haluaisin edes ihan pienen vihjeen suuresta keksinnöstä, ihmeellisestä arkkitehtuurista, jonka olet ideoinut.
"Se siemenäly on englanniksi seed-AI. Nimitys tulee kai siitä kun sen olisi tarkoitus kasvaa itsenäisesti kuin puu kun siihen syötetään tarpeeksi sopivaa dataa kuin vauvalle."
Onko tuollainen edes matemaattisesti mahdollinen järjestelmä? Että tabularasasta tuosta vaan kasvatettaisiin datalla jotain? Luulisi että meillä on syntyessämme jo "painovoimapiirit" ja "vedenkäyttäytymispiirit", vaikkei niitä tiedostetakaan. Ehkä vain 5% onkin opeteltavissa olevaa aluetta. Voisiko tuo "seed-AI" olla jotain "tietotekniikan alkemian" kuvitelmia, joka myöhemmin huvittaa. Sellainen älysampo.
Neuroverkot kylläkin oppivat datasta. Tosin niille on määritelty tarkasti omat tehtävänsä.
No sitten Yusan kannalle:
Ainakin se on varmaa, että jos rautaa olisi riittävästi, voitaisiin simulaatiolla luoda koko maapallon elämä uudestaan. Näin ei tarvitsisi pohtia itse tekoälyn rakentamista. Ehkä siis se äly on niin kiinni kaikessa todellisuudessa, ettei sitä voi eristääkään pulloon.
Onko tämä tyhmä ajatus?
" Onko tuollainen edes matemaattisesti mahdollinen järjestelmä? Että tabularasasta tuosta vaan kasvatettaisiin datalla jotain? Luulisi että meillä on syntyessämme jo "painovoimapiirit" ja "vedenkäyttäytymispiirit", vaikkei niitä tiedostetakaan. Ehkä vain 5% onkin opeteltavissa olevaa aluetta. Voisiko tuo "seed-AI" olla jotain "tietotekniikan alkemian" kuvitelmia, joka myöhemmin huvittaa. "
Onhan ihmisellä paljon valmista osaamista aivoissaan jo ennen syntymäänsä, mutta se käsittää tällaisia elämän ylläpidettäväksi välttämättömiä toimintoja kuten imeminen, hengitys ja huutaminen. Se meitä enemmän kiinnostav koneisto on oppimiskyky. Jos oppimiskyky on alkemiaa, niin ihmisen olemassaolo on vain pahaa unta, ei todellisuutta.
Tutustupa vaikka itseorganisoituviin neuroverkkoihin (kohonen learning yms) niin huomaat miten kauniisti neuroonit toimivat.
" Ehkä siis se äly on niin kiinni kaikessa todellisuudessa, ettei sitä voi eristääkään pulloon.
Onko tämä tyhmä ajatus?"
Ei ihan tyhmää. Ehkä älykkyys on maailmankaikkeuden sisäänrakennettu ominaisuus, jolla "emergentti" kyky ja tarve ilmentyä erilaisissa muodoissa. No tämä on irrationaalista mystiikkaa, mutta tyylikästä sellaista. Vähän kuin "gaia-teoria".
"Onko tekoäly edes mahdollinen?"
Tekoäly on arkipäivää. Sitä käytetään paljon, mutta se on vielä erikoistunutta ja joustamatonta (mutta tehokasta). Superäly, vahva tekoäly, AGI - on vielä saavuttamatta ja sitä on lupa epäillä, vaikka se minusta oudolta tuntuukin. Toimiihan ihminenkin! Samat periaatteet, jopa paranneltuina: "frendly AI", ihan todennäköisesti toimivat ilman evoluutiotakin. Tosin on vielä paljon töitä. Katsotaan sitten 2027.
Thanks!
Kuinka paljon oppimiskykyyn on jo valmiita taitoja synnyttäessä? Tilan ja ajan hahmottaminen ovat ainakin valmiina, niiden pitää olla. Lisäksi kaavioista on nähty, kuinka mm. erityyppiset ajattelut tapahtuvat aina tietyissä paikassa aivoja riippumatta yksilöstä.
Pitäisikö siis ensin jollain evoluutiomenetelmällä kehittää koko aivojärjestelmä? Silloinhan pitäisi simuloida kokonaisia tekoäly-yksilöiden elinympäristöä, josta tämä tekoälyn pitäisi tehdä ennustuksiaan. Yksi vaikea asia on vuorovaikutus.
Tai voi olla että nämä "Ilmariset" saa taottua jonkinlaiset syntymätaidot, mutta sehän vaatisi hirveasti työtä. Tulee mieleen alkemia.
"Tutustupa vaikka itseorganisoituviin neuroverkkoihin (kohonen learning yms) niin huomaat miten kauniisti neuroonit toimivat."
Olen hieman tutustunut noihinkin. Onhan se käsittämätöntä, millaiseen luovuuteen tietokoneet parhaimmillaan pystyvät jo liukuhihnoilla.
"Tilan ja ajan hahmottaminen ovat ainakin valmiina"
No kyllä on huonosti! Vielä parivuotiaan lapsen ajantaju on surkea. Kun äiti katoaa 30s näkyvistä, niin tulee hätä: "Eikö äitä enään ole olemassa?"
Vähän liioittelen, enkä ole ihan varma iästä, mutta vastasyntyneellä ei ole käsittääkseni minkäänlaista ajan käsitettä ja luulen, että tilan käsite muodostuu vasta ensimmäisten viikkojen havaintojen pohjalta.
Ihminen on niin joustava mm. siksi, että alussa on niin surkea verrattuna muiden nisäkkäiden poikasiin, jotka usein kävelevät muutaman tunnin ikäisenä.
Tarkoitin tuossa paremminkin valmiutta siihen hahmottamiseen. Tekoälyllä tosin on tehty akrobaattisiakin temppuja, kuten tennispallon pompottelua...
Mutta eihän ihmisaivot voi olla niin joustavat, ettei ne tarvitsisi koko eläinkunnan historian aikana kehittyneitä ajattelukeskuksia. Miksi niissä ei olisi valmiita "kirjastoja" ajattelutoimintoihin.
No taidan olla väärässä. Hermoverkot ovat kuitenkin pääasiassa sopeutumista ja oppimista varten.
C-64:n Basic riitti superälyn ohjelmointiin. Siitä on vaan tultu huonompaan suuntaan. ;)
"Mutta eihän ihmisaivot voi olla niin joustavat, ettei ne tarvitsisi koko eläinkunnan historian aikana kehittyneitä ajattelukeskuksia. Miksi niissä ei olisi valmiita "kirjastoja" ajattelutoimintoihin. "
Tottahan ihmisaivoissa on samoja toiminnallisia keskuksia kuin muilla nisäkkäillä ja selkärankaisilla. Juuri nuo "vanhat aivot" ovat vähiten joustavia. Silti niillä, erityisesti limbisellä järjestelmällä, on keskeinen merkitys muistin, oppimisen ja tunteiden toiminnassa.
"Uudet aivot", neocortex, joka on ihmisen ja muutamien muiden nisäkkäiden erikoisuus, on kaikkein joustavin ja mahdollistaa mm. käsitteellisen ajattelun. Minun käsitykseni mukaan se on ennen syntymää melko tyhjä. Vain perusyhteydet toimivat.
Kyllä minusta tuntuu, että pelien tekoäly on kehittynyt valtavasti sitten C64:n, vaikka en juuri ole viime vuosina pelaillut. Mutta pelien olioiden äly on vielä kaukana "general intelligence" käsitteestä. Muistan esimerkiksi Creatures-pelin, jonka persoonalliset olennot olivat "ainutkertaisia yksilöitä", kyllä niillä älyä oli. Ehkä 10v kuluttua jonkinlainen vapaa, luonteva, rönsyilevä keskustelu peliolennon kanssa (puheentunnistuksella) on mahdollista. Mutta sekään ei vielä ole superälyä. Superäly on jotain, joka ylittää ihmisten kyvyn.
Pystyvätkö neuroverkot luomaan jonkinlaisia alkeellisia toimintasuunnitelmia, jotka muistuttaisivat ohjelmakoodia? Siis sen sijaan että neuroverkko laskisi syötteestä oikean vasteen, sillä olisi pitemmän ajan suunnitelma (jonkinlainen skeema) päämäärän toteuttamiseksi.
Hyvä kysymys!
Oletan, että tarkkaa mekanismia, jolla ihmisen aivot suunnitelmia laativat ei tunneta, mutta minä oletan sen perustuvan assosiaatioon ja työmuistiin.
Mieli mahdollisesti toimii jotenkin siten, että pitäen lopputavoitteen mielessään yrittää löytää asetelmasta välitavoitteita ja testaa niitä. Alkutilanteesta (kaikesta siihen vaikuttavista tekijöistä: hahmo) assosiaatio (kokemus) palauttaa muutamia vaihtoehtoja, joista valitaan se, mikä vie oikeaan suuntaan. Kehittyneempi ongelmanratkaisu ideoi välitavoitteita, jotka voivat viedä lopputulokseen pitkänkin mutkan kautta. Esim shakissa voidaan tehdä hullulta näyttäviä uhrauksia. Mutta niitäkään ei osata tehdä ilman kokemusta aikaisemmista vastaavankaltaista tilanteista.
Assosiaatio on siis hahmontunnistusta, jossa kaksi hahmoa on ehdollistettu toisiinsa. Periaate on CAM: Contents Addressable Memory. Tästä rakenteesta on muutamia keskenään kilpailevia ehdotuksia, eikä ole varma, mitä biologiset aivot oikeasti käyttävät (luulen).
Takaisinkytkettyyn neuroverkkoon (recurrent neural network) voi taltioitua pitkiäkin assosiaatioketjuja (esim laulun sanat), joihin suunnitteleva prosessi voi hypätä keskeltä, jos se liittyy sillä hetkellä aktivoituneeseen hahmoon.
Näissä ketjuissa voi olla ehdollisia haarautumisia. Siis ne muistuttavat hyvinkin ohjelmakoodia.
"Toisaalta voi olla liian aikaista keskustella ajattelevan koneen ohjelmoinnista ohjelmointitasolla, koska ensin pitäisi tietää mitä ohjelman pitää tehdä ja siihen vastaaminen kuuluu mielestäni tieteeseen. "
Olisi kai ollut parempi sanoa, että "ensin pitää tietää millaisia ohjelmistokomponentteja ja tietorakenteita superälyssä pitää olla, ja mitä ne ohjelmistokomponentit tekevät."
Siitä voi sitten edetä pienempiin ohjelmistokomponentteihin ja sitten lopulta siihen millaisella c, java tms. lähdekoodilla ne ohjelmistokomponentit on paras toteuttaa.