ainoa paikka missä pystyn harrastamaan keskustelua on nämä keskustelupalstat, varmaan siksi ettei tarvii näyttää naamaa tai on aikaa miettiä kunnon vastausta kysymyksiin/väittelyihin tai olla vastaamatta.
Mutta tämä ei ole se ongelma, vaan se, että ainoa kenen kanssa pystyn keskustelemaan kuin normaalit ihmiset on itseni kanssa(ajattelemalla). yleensä myös jos on jokin pakollinen keskustelu, vaikka työhaastattelu, niin mietin etukäteen mihin keskustelu johtaa. En pysty keskustelemaan vieraiden kanssa, hyvä kuin edes omien vanhempien.
Olen ollut ennen murrosikää kauhea kälättäjä(en harkinnut yhtään mitä sanoin).
pitäisikö mun vetää aineita, että tekisin enemmän ja meittisin vähemmän? vai olenko muuten vaan hullu?
Mutta tämä ei ole se ongelma, vaan se, että ainoa kenen kanssa pystyn keskustelemaan kuin normaalit ihmiset on itseni kanssa(ajattelemalla). yleensä myös jos on jokin pakollinen keskustelu, vaikka työhaastattelu, niin mietin etukäteen mihin keskustelu johtaa. En pysty keskustelemaan vieraiden kanssa, hyvä kuin edes omien vanhempien.
Olen ollut ennen murrosikää kauhea kälättäjä(en harkinnut yhtään mitä sanoin).
pitäisikö mun vetää aineita, että tekisin enemmän ja meittisin vähemmän? vai olenko muuten vaan hullu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä tältäkin palstalta on aloittaa, koska onhan tämäkin vuorovaikutusta. Mun mielestä sun ei pitäisi liikaa ajatella mitä puhut ja mihin keskustelu johtaa.... rupea puhumaan millon huvittaa ja jos ei huvita, niin sitten jatkat toinen kerta.
Mahdollisesti ahdistut seurassa. Täällä on ollut paljon muitakin vastaavia juttuja. Kannattaa selata viestejä. :)