Tätä en tarkoita missään nimessä masentuneen penkkiurheilijan rankutuksena. Enkä ainakaan sano tätä siksi, että pessimistit olisivat saaneet minusta niskalenkin, ehei.
Vaikka mitalisade on aina tervetullut, olisi Suomen urheilun tulevaisuudelle parempi, että nyt jäätäisiin nollille. Jos taas kerran saadaan yksi mitali tuuriheitolla tai -hypyllä, emme vieläkään vavahdu urheilun nykytilaan. Tasoa ei voi väittää erinomaiseksi, arvosanaksi antaisin ainoastaan materiaalin suhteellisen leveyden ansiosta 8-.
Sama ilmiöhän tapahtui viimeksi Göteborgin MM-kisoissa 1995, kun isäntämaa Ruotsi jäi tyystin mitaleitta. Sieltäpäin olisi varmasti apinoitavissa menestyksen avaimia, mutta niitähän emme missään nimessä alennu etsimään, jos vain saamme jostakin mitalin. Pronssinenkin voisi peittää tarpeeksi.
Ranskan MM-kisoissa isäntämaa keräsi mitaleja hyvin, peräti upeasti edelliskisoihin verrattuna. Mutta missä ovat mitalistit nyt? Yksi hopea ja kaksi pronssia entiselle urheilun suurvallalle on suorastaan alisuoritus. Ranskalaiset eivät saaneet ajoissa herätystä tulevasta turmiosta.
Nyt siis aivan vilpittömästi toivon, että edustusjoukkueemme ei esiintyisi erityisen edustavasti. Sillä tavoin saisimme vanhat parrat ulos Urheiluliiton johdosta ja uutta verta tilalle.
Tilanne on verrattavissa laastarin repäisyyn; mikäli halutaan parannusta, tarvitaan muutos (laastarin repäisy) joka tuottaa todennäköisesti tuskaa. Ilman muutostakin kyllä voi elää, mutta sitten rupeaa tilanne pahenemaan entisestään (mätivä, hautuva haava).
Siitä voi kukin päätellä, kumpi olisi järkevämpää ns. pitkässä juoksussa.
Vaikka mitalisade on aina tervetullut, olisi Suomen urheilun tulevaisuudelle parempi, että nyt jäätäisiin nollille. Jos taas kerran saadaan yksi mitali tuuriheitolla tai -hypyllä, emme vieläkään vavahdu urheilun nykytilaan. Tasoa ei voi väittää erinomaiseksi, arvosanaksi antaisin ainoastaan materiaalin suhteellisen leveyden ansiosta 8-.
Sama ilmiöhän tapahtui viimeksi Göteborgin MM-kisoissa 1995, kun isäntämaa Ruotsi jäi tyystin mitaleitta. Sieltäpäin olisi varmasti apinoitavissa menestyksen avaimia, mutta niitähän emme missään nimessä alennu etsimään, jos vain saamme jostakin mitalin. Pronssinenkin voisi peittää tarpeeksi.
Ranskan MM-kisoissa isäntämaa keräsi mitaleja hyvin, peräti upeasti edelliskisoihin verrattuna. Mutta missä ovat mitalistit nyt? Yksi hopea ja kaksi pronssia entiselle urheilun suurvallalle on suorastaan alisuoritus. Ranskalaiset eivät saaneet ajoissa herätystä tulevasta turmiosta.
Nyt siis aivan vilpittömästi toivon, että edustusjoukkueemme ei esiintyisi erityisen edustavasti. Sillä tavoin saisimme vanhat parrat ulos Urheiluliiton johdosta ja uutta verta tilalle.
Tilanne on verrattavissa laastarin repäisyyn; mikäli halutaan parannusta, tarvitaan muutos (laastarin repäisy) joka tuottaa todennäköisesti tuskaa. Ilman muutostakin kyllä voi elää, mutta sitten rupeaa tilanne pahenemaan entisestään (mätivä, hautuva haava).
Siitä voi kukin päätellä, kumpi olisi järkevämpää ns. pitkässä juoksussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pullamössöprukkaa koko urheileva nuorisomme.
Kaikki on tietysti kiinni meistä vanhemmista, jotka olemme lapsemme sellaisiksi kasvattaneet.
Kaikki pitää olla leuan alla valmiina, sitten juuri tehdään jotakin. Parannus pitää lähteä meistä vanhemmista itsestämme. Ei aina pidä syyttää jotakin muuta tahoa.
Toivottavasti saamme mitaleita.
Jos nyt saadaan 1-2 mitalia, tempo tulee jatkumaan samana vielä useiden vuosien ajan: muutama mitali sieltä täältä, lisäksi muutama räkäinen pistesija.
En tiedä mitä mieltä te olette, mutta nyt olisi aika saada muutosta tähän systeemiin, joka on aikansa jo elänyt. Lupaavia nuoria ei saada pysymään yleisurheilussa.
Itse olisin valmis uhraamaan muutamat tulevista kisoista, että jo Pekingin olympialaisissa, tai viimeistään Lontoossa 2012 Suomi tulee kilpailemaan tasapäisesti Ruotsin kanssa.