Evilän huikea pronssimitali vakuuttaa sitkeimmätkin epäilijät siitä että Suomi on kiistatta urheilun kirkkain supervalta.
Suomi on urheilun suurmaa
CCCP24.fi
11704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
liioitella. Suomi on vielä kaukana esim. Ruotsista, jolla on aina peräti neljä melkein varmaa kultamitalistia. Klüft, Olsson, Bergqvist, Holm. Puhumattakaan muista urheilijoista.. Mutta kyllä Suomessakin osataan urheilla, sen meille näytti Evilä!
Tuo ensimmäinen viesti oli silkkaa sarkasmia, (tai ironiaa, kummin vaan) johon menit lankeamaan.
Mutta kerroppa minulle ne muut ruotsalaistähdet? Älköömme unohtako, että Suomi-Ruotsi -maaotteluissa emme jää valovuosien päähän Tre Kronorista. Kai se kertoo jotain tasomme laajuudesta.
ei satsata niin paljon urheiluun kuin ruotsissa. nuoria kykyjä ei hyödynnetä niin laajamittaisesti kuin ruotsissa. jos suomessakin panostettais yleisurheiluun edes jonkin verran niin suomi ois samalla tasolla kuin ruotsi. neljä ruotsalaista ei ole muuten ruotsi... eikä tommi evilä ole suomi. ruotsissa on enemmän ylipainoisia kuin suomessa, hähää :)
Olet kyllä oikeassa, mutta se kertoo myös että Suomesta ei löydy (ainakaan tällä hetkellä) läheskään yhtä paljon suuria tähtejä kuin Ruotsista. Toki sekin voi myös tulevaisuudessa muuttua.
Pidän Suomen ja Ruotsin eron juuri sitä, että Suomessa kasvatetaan pääasiassa massaa, kuten suurissa urheilumaissa. Täällä se ei vaan toimi, kun sitä massaa ei ole. Ruotsi sitävastoin elää yhden sukupolven varassa. Pekingin olympialaisten jälkeen alkaa harvennus sielläpäin ja ilman uusia toivoja, he ovat pian Klüftin varassa (joka tosin korvaa paljon, kun nainen ottaa 2-4 mitalia per kisat).
Siinä mielessä suomalainen tekniikka on varmempi, mutta sillä ei saada niin suuria tähtiä aikaiseksi.
Ruotsissahan panostettan kapean kärjen menestymiseen, jolloin laajahko rintama jää hieman alemmalle tasolle kuin Suomessa. Nyt Ruotsilla on näyttää useampaa mitalia, toki siitä kuuluu myös kiitos erittäin lahjakkaille yksilöille, joita ei joka kansakuntaan koko ajan synny tai jalostu. Suomessa siis ehkä tuotetaan urheilun iloa laajemmalle rintamalle - tästä hintana on mitalien vähyys Ruotsiin verrattuna, ellei satu tulemaan montaa huippulahjakkuutta yhtä aikaa kilpa-areenoille.
Voi olla, että olen väärässä, mutta näin olen asian käsittänyt...
Ruotsistakin löytyy nuoria lupauksia. Esim. se yksi juoksija, en valitettavasti muista nimeä. Poika taisi juosta nuorten Europaan mestariksi 200 tai 400 metrillä. Jotain tällaista ainakin. Ja oletkö unohtanut Emma Greeniä? Hän on vasta 20 vuotias. Ja Patrik Kristiansson. Otti kai olympia pronssia viime vuonna? Vai oliko se MM-kisoissa, en muista. Mutta huomaat varmaan että kyllä Ruotsin tulevaisuuskin näyttää lupaavalta.
Jokaisesta maasta löytyy muutamia timantteja, mutta niiden jalostus on aina eri asia. Yksi loukkaantuminen pudottaa Ruotsalaislupaukset puoleen...
Missään lajissahan Ruotsissa ei ole samanlaista tilannetta kuin Suomen kuulassa tai keihäässä, jossa loukkaantuneen tilalle olisi vara lähettää lähes yhtä hyvä korvaaja.
Olla lähes yhtä HUONO kilpailija........
Onneksi Tommi teki sen mitä uhosikin.
Suomessa on aivan helevetillinen määrä ihmisiä, joilla on itsetunto ja -luottamus ongelmia. Nämä ihmiset hakevat onnistumisen tunnetta ympäristöstään, koska ovat itse niin käsittämättömän paskoja oman elämänsä suorituksissa, että eivät millään pysty täyttämään edes alimpia suorituksen tavoitteeksi laadittuja rajoja. Kun joku ympäristössä epäonnistuu, haukutaan tätä kuin maailma olisi kaatunut. Osittain se on totta, sillä näiden ihmisten toivo tyytyväisyyden tunteesta kaatui epäonnistumisen myötä.
Opetelkaapa ihmiset asettamaan itsellenne tavoitteita ja sen jälkeen täyttämään ne, niin ei tarvitsisi haukkua muita.
otapas nyt köysi kainaloon ja vedä saastainen ruumiisi lähimpään puunoksaan roikkumaan