Voidaanko vanhenemista, siis fyysistä rappeutumista, pitää (ainakin osaltaan) geneettisesti periytyvänä sairautena, johon tulisi löytää parannuskeinoja?
Jos ei, niin miksi?
Jos ei, niin miksi?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No eipä kai vanhenemista voitane minään sairautena pitää. Mieluumminkin ominaisuutena.
Kyllähän ominaisuuksiakin voidaan muuttaa, mutta olisko nimenomaan tän ominaisuuden muutoksessa mitään järkeä kun otetaan huomioon nykyinen maapallon liikakansoitus.
Mutta se mikä on mahdollista myös tehdään ennen pitkää. Se on hyvä bisnes sillä aina löytyy itsekkäitä rikkaita jotka haluavat isomman siivun maallista vaellusta kuin mitä luonto oli tarkoittanut.
" Kyllähän ominaisuuksiakin voidaan muuttaa, mutta olisko nimenomaan tän ominaisuuden muutoksessa mitään järkeä kun otetaan huomioon nykyinen maapallon liikakansoitus. "
Olisiko sitten enemmän "järkeä" tietoisesti lyhentää ihmisten elinikää?
Ai ei?
Millä perusteella nykyinen tilanne on sitten optimaalinen?
Tämä kyllä kuuluisi filosofian alle.
Onko järkeä hoitaa esim. eläkeikäisiä kroonisesti sairaita vuodepotilaita?
Onko järkeä hoitaa kehitysvammaisia?
Siis "kun otetaan huomioon nykyinen maapallon liikakansoitus".
Mielestäni lääketieteen tehtävä on elämän ja terveyden ylläpitäminen eikä sen järkevyyden kyseleminen. Tämän tehtävän alle kuuluu myös vanhuuden rappeutumisen mahdollisimaan tehokas estäminen.
Tietysti vanhenemisen parantamisesta koituisi ongelmia, mutta ne olisivat ratkaistavissa.
Jos asiaa tarkastelee laajemmalta näkökannalta koko elämä on "sairaus", materiasta siinnyt epäsikiö, kasvannainen.
Jos avoimin silmin katselee biosfääriä, niin elämä on aika upea "sairaus".
Asiasta olis hyva review Cell-lehdessa joka on maailman arvostetuimpia:
Artikkelin summana voisi sanoa useimpien allekirjoittaman klausuulin etta kuolevaisuus on hinta jonka maksamme tuumorisupressiosta. Sorry en tieda mika se on suomeksi.
----------------------------------------------
Cell. 2005 Feb 25;120(4):513-22.
Senescent cells, tumor suppression, and organismal aging: good citizens, bad neighbors.
Campisi J.
Lawrence Berkeley National Laboratory, Berkeley, California 94720, USA.
Cells from organisms with renewable tissues can permanently withdraw from the cell cycle in response to diverse stress, including dysfunctional telomeres, DNA damage, strong mitogenic signals, and disrupted chromatin. This response, termed cellular senescence, is controlled by the p53 and RB tumor suppressor proteins and constitutes a potent anticancer mechanism. Nonetheless, senescent cells acquire phenotypic changes that may contribute to aging and certain age-related diseases, including late-life cancer. Thus, the senescence response may be antagonistically pleiotropic, promoting early-life survival by curtailing the development of cancer but eventually limiting longevity as dysfunctional senescent cells accumulate.