Ähäps, kisat oli ja meni. Ja mitkä kisat.
Ihan ensiksi meni koko lipunmyynti persiilleen ja siitä syytettiin sadetta. Vaikka luontoäiti itsekin ilmoitti että yleisurheilu on turhaakin turhempaa ähkimistä, oli jo viikko lipunmyynnin aloittamisen jälkeen lippuja tarjolla kaksi yhden hinnalla.
Ja ihmekö tuo. Kuka täysjärkinen jaksaisi seurata kuinka bolivialaissyntyinen, nykyisin puolassa jakoavainten tekoa opiskeleva Baccarat bahmend accalat kipittelee anorektisilla kintuillaan maratonia. Kolme tuntia tuhannen rumia ihmisiä, kuola poskella vetkuttamassa pitkin keskustan katuja sotkien kaiken elämän tavallisilta ihmisiltä.
Keihäsfinaalista piti tulla kliimaksi koko kansalle. Kuinkas kävi? Sateen kastelemat keihäät lensivät pituuksia joihin kykenee keskiverto pullonpohjalinsseillä varustettu alakoululainen nukkavierulla pesäpallolla, velkuan koulun pallonheittokisoissa.
Totuus kisojen katastrofista löytyykin ihan muualta. Yhtään varteenotettavaa testosteroni-tekelettä ei ole maallamme tarjota kamppailemaan muiden rumien ihmisten joukossa, tyhmissä ja ketään kiinnostamattomissa lajeissa. Ja niin kauan kun valtio ja yhteiskunta takaa harjoitusstipendejä, urheilijapalkkaa tai muuta vastaavaa pääomanhukkaa, ei huippuja tulekkaan. Se ainut kiihoke pärjätä viedään pois heti kättelyssä.
Ukot ja akat kirmaa lauta-aidan yli tai pukkii peltikuulaa ja jokaisella pohje pullottaa niin että oikea osoite olisi broilerikasvattamo. Miksi ei siis tehdä urheilusta koko kansaa kiinnostavaa huvia ja vapauteta dopingin käyttö kokonaan?
Ketä ihmeessä jaksaa oikeasti kiinnostaa enää Ben Johnssonin jälkeen satasen löntystely ihmisiän ajan, kun tuo valion tuhannenmusta maitomannekiini juoksi kilpaa lopulta jo hevosten kanssa saadakseen edes jotain vastusta. Ja kansa hurrasi. Lääketeollisuus reilusti mukaan ja sponssirahat talteen heiltä jotka kuittaavat parhaan mediahinnan.
Ja entäs kävely sitten? Koko touhu muistuttaa laumaa suuttuneita homoja jotka kiukuspäissään kirmaavat kotia kohti DTM:n pilkun jälkeen syntyneen mustasukkaisuustragedian jälkeen.
Karmeaa katseltavaa kun jokainen haluaisi juosta pian pois ja säännöt vaativat perseen keikuttamista ja pihtikinttujen kolistelua niin että polven ristisiteet naksaa. Ja tietysti keskellä kaupunkia. Olisi edes joku tehnyt konoset ja lykännyt pitkääsylkeä finlandiatalon eteen, olisi ollut edes jotain hauskaa mistä puhua.
Ainut hyödyllinen liikunta oli se hetki kun muutama tuhat ylipainoista suomalaista junttia teki aaltoliikkeitä katsomossa. Ja ei haittaa vaikka suurin osa ei tajunnutkaan milloin pitää nousta ja milloin istua. Pääasia että läski paloin edes sen nanogramman verran. Tosin pakko todeta että ne jotka esim. kävelivät Neste-rallin pikataipaleille katsomaan ohisuhahtavaa vierasmaalaista, saivat uskoakseni tuhannesti enemmän hyötyliikuntaa.
Laiha oli lohtu tuon parturikampaajansa painajaisen läsäyttämä hyppy jolla saatiin ainokainen killutin koko kansan hurrattavaksi. 3 miljoonaa euroa on aika pieni tappio verrattuna niihin rahoihin joita kaikenmaailman ilkkakanervat tunkevat urheilijoihin vuosien mittaan eri muodossa.
Tyhmää, tympeää, innostamatonta ja naurettavaa touhua koko yleisurheilu.
Onneksi on se oikeakin urheilumuoto, moottoriurheilu. Ei dopingskandaaleja, ei yhteiskunnan tukea, ei räkä poskella puuskuttavia töpöttäjiä, vaan rehtiä ja reilua vauhtia, viihdykettä ja vaarallisia tilanteita.
Toivottavasti yhteiskunta ei koskaan pilaa moottoriurheilumenestystämme alkamalla tunkea rahaa sinnekin.
~W~
Ihan ensiksi meni koko lipunmyynti persiilleen ja siitä syytettiin sadetta. Vaikka luontoäiti itsekin ilmoitti että yleisurheilu on turhaakin turhempaa ähkimistä, oli jo viikko lipunmyynnin aloittamisen jälkeen lippuja tarjolla kaksi yhden hinnalla.
Ja ihmekö tuo. Kuka täysjärkinen jaksaisi seurata kuinka bolivialaissyntyinen, nykyisin puolassa jakoavainten tekoa opiskeleva Baccarat bahmend accalat kipittelee anorektisilla kintuillaan maratonia. Kolme tuntia tuhannen rumia ihmisiä, kuola poskella vetkuttamassa pitkin keskustan katuja sotkien kaiken elämän tavallisilta ihmisiltä.
Keihäsfinaalista piti tulla kliimaksi koko kansalle. Kuinkas kävi? Sateen kastelemat keihäät lensivät pituuksia joihin kykenee keskiverto pullonpohjalinsseillä varustettu alakoululainen nukkavierulla pesäpallolla, velkuan koulun pallonheittokisoissa.
Totuus kisojen katastrofista löytyykin ihan muualta. Yhtään varteenotettavaa testosteroni-tekelettä ei ole maallamme tarjota kamppailemaan muiden rumien ihmisten joukossa, tyhmissä ja ketään kiinnostamattomissa lajeissa. Ja niin kauan kun valtio ja yhteiskunta takaa harjoitusstipendejä, urheilijapalkkaa tai muuta vastaavaa pääomanhukkaa, ei huippuja tulekkaan. Se ainut kiihoke pärjätä viedään pois heti kättelyssä.
Ukot ja akat kirmaa lauta-aidan yli tai pukkii peltikuulaa ja jokaisella pohje pullottaa niin että oikea osoite olisi broilerikasvattamo. Miksi ei siis tehdä urheilusta koko kansaa kiinnostavaa huvia ja vapauteta dopingin käyttö kokonaan?
Ketä ihmeessä jaksaa oikeasti kiinnostaa enää Ben Johnssonin jälkeen satasen löntystely ihmisiän ajan, kun tuo valion tuhannenmusta maitomannekiini juoksi kilpaa lopulta jo hevosten kanssa saadakseen edes jotain vastusta. Ja kansa hurrasi. Lääketeollisuus reilusti mukaan ja sponssirahat talteen heiltä jotka kuittaavat parhaan mediahinnan.
Ja entäs kävely sitten? Koko touhu muistuttaa laumaa suuttuneita homoja jotka kiukuspäissään kirmaavat kotia kohti DTM:n pilkun jälkeen syntyneen mustasukkaisuustragedian jälkeen.
Karmeaa katseltavaa kun jokainen haluaisi juosta pian pois ja säännöt vaativat perseen keikuttamista ja pihtikinttujen kolistelua niin että polven ristisiteet naksaa. Ja tietysti keskellä kaupunkia. Olisi edes joku tehnyt konoset ja lykännyt pitkääsylkeä finlandiatalon eteen, olisi ollut edes jotain hauskaa mistä puhua.
Ainut hyödyllinen liikunta oli se hetki kun muutama tuhat ylipainoista suomalaista junttia teki aaltoliikkeitä katsomossa. Ja ei haittaa vaikka suurin osa ei tajunnutkaan milloin pitää nousta ja milloin istua. Pääasia että läski paloin edes sen nanogramman verran. Tosin pakko todeta että ne jotka esim. kävelivät Neste-rallin pikataipaleille katsomaan ohisuhahtavaa vierasmaalaista, saivat uskoakseni tuhannesti enemmän hyötyliikuntaa.
Laiha oli lohtu tuon parturikampaajansa painajaisen läsäyttämä hyppy jolla saatiin ainokainen killutin koko kansan hurrattavaksi. 3 miljoonaa euroa on aika pieni tappio verrattuna niihin rahoihin joita kaikenmaailman ilkkakanervat tunkevat urheilijoihin vuosien mittaan eri muodossa.
Tyhmää, tympeää, innostamatonta ja naurettavaa touhua koko yleisurheilu.
Onneksi on se oikeakin urheilumuoto, moottoriurheilu. Ei dopingskandaaleja, ei yhteiskunnan tukea, ei räkä poskella puuskuttavia töpöttäjiä, vaan rehtiä ja reilua vauhtia, viihdykettä ja vaarallisia tilanteita.
Toivottavasti yhteiskunta ei koskaan pilaa moottoriurheilumenestystämme alkamalla tunkea rahaa sinnekin.
~W~
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.