En tiedä mihin palstalle tämä kuuluisi, mutta asia on vaivannut minua lapsesta asti.
Eli mitenköhän oppisin itsehillintää? =P
Silloin kun minua syytetään/arvostellaan aiheesta, otan asian rauhallisesti, mutta joka ikinen kerta, kun joku idiootti syyttää minua jostakin mitä en ole tehnyt tai arvostelee väärin perustein niin oikeasti räjähdän. Ja se antaa tietysti minusta lapsellisen/syyllisen kuvan.
Muutaman kerran kouluaikana opettajat pitivät minua syyllisenä mm lunttaamiseen ja vessan seinän sotkemiseen, vaikka olin syytön. Sain järkyttävät raivarit ja vatvoin asioita mielessäni yökausia, koska minua ärsytti turha syyttely. Kerran vahtimani lapsi oli oppinut kirosanan, ja herrantertun äiti oletti minun opettaneen sen ja kerran naapurini valitti minulle naama punaisena metelistä, jota olin asunnossani pitänyt yönä, jonka vietin muualla. Ja monia muita vastaavanlaisia tapauksia. Aina olen saanut ihme raivokohtauksia ja viikkokausia kelannut päässäni noiden turhasta haukkuvien tyhmyyttä. Jostain syystä muistan elämäni varrelta varmaan jokaisen tällaisen tapauksen, jossa minua aiheetta on syytelty, ja otan ne ihan mielettömän raskaasti. Olenko hullu? Miksi en voi vaan rauhallisesti ymmärtää, että ihmiset erehtyvät, ja yrittää kertoa omaa näkemystäni suuttumatta??
Eli mitenköhän oppisin itsehillintää? =P
Silloin kun minua syytetään/arvostellaan aiheesta, otan asian rauhallisesti, mutta joka ikinen kerta, kun joku idiootti syyttää minua jostakin mitä en ole tehnyt tai arvostelee väärin perustein niin oikeasti räjähdän. Ja se antaa tietysti minusta lapsellisen/syyllisen kuvan.
Muutaman kerran kouluaikana opettajat pitivät minua syyllisenä mm lunttaamiseen ja vessan seinän sotkemiseen, vaikka olin syytön. Sain järkyttävät raivarit ja vatvoin asioita mielessäni yökausia, koska minua ärsytti turha syyttely. Kerran vahtimani lapsi oli oppinut kirosanan, ja herrantertun äiti oletti minun opettaneen sen ja kerran naapurini valitti minulle naama punaisena metelistä, jota olin asunnossani pitänyt yönä, jonka vietin muualla. Ja monia muita vastaavanlaisia tapauksia. Aina olen saanut ihme raivokohtauksia ja viikkokausia kelannut päässäni noiden turhasta haukkuvien tyhmyyttä. Jostain syystä muistan elämäni varrelta varmaan jokaisen tällaisen tapauksen, jossa minua aiheetta on syytelty, ja otan ne ihan mielettömän raskaasti. Olenko hullu? Miksi en voi vaan rauhallisesti ymmärtää, että ihmiset erehtyvät, ja yrittää kertoa omaa näkemystäni suuttumatta??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Mulle tuli mieleen että jos sun kannattaisi ekaksi antaa opettaa itsesi olemaan epätäydellinen. Jotenkin tuntuisi siltä että sua ottaisi päähän muiden (epäoikeutettu/oikeutettu) kritiikki, koska et anna itsesi olla epätäydellinen.
Ei ole helppoa, tiedän itse että kritiikki on vaikeaa niellä. Mutta kun meistä ei kukaan ole täydellinen, niin pakko on niitä omiakin virheitä pystyä tarkastelemaan. Ei niihin kuole. Olisitko sinäkin ehkä hieman turhan herkkänahkainen? Yritä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Harjoittele joku "tyyni" fraasi niitä kertoja varten, jos joku sattuisi sinua vielä väärin perustein arvostelemaan. Ja sano se sitten, kun sen aika on. Tulee mahtavat fiilikset, kun huomaa että osaa hallita käyttäytymistään! Ihan turhaan mielestäni menetät omaa itsehillintääsi ja annat jonkun tontun kuin nappiapainamalla taikomaan itsestäsi "raivotar". Sano vaikka: "en tehnyt sitä. minusta tuntuu pahalta, kun syytät minua aiheetta. Odotan anteeksipyyntöä." Jos vastapuoli vielä väitää moista, voit poistua paikalta, ei itsepäisten tonttujen kanssa kannata jäädä väittelemään, se vie vain turhaan omat fiilikset.
Taitaa kaikkia ihmisiä eniten häiritä, että syytetään väärää puuta. Oikeasti syyllinen joutuu sen hyväksymään, väärinhän minä tein, mutta syytöntä ärsyttää. Kai se raivo vain pitää hillitä niin hyvin kun pystyy.
olin samanlainen ja sain apua hypnoosista jonka selittää kuinka se toimii kun soitat sinne , ja vapauduin todella.
www.henkinenvalmennus.com
ite en osaa vastata kaikkeen joten tuolta saa todella asiallista palvelua kiireettömästi.
syyttömyytesi.
Väärinsyyttäjät uskovat kuitenkin hyviä todisteita ja todistelua. Opettele vain todistamaan syyttömyytesi, niin pääset ko. tilanteista. Ja saat jonkinlaisen mielenrauhan.
"Helppoa"