Aattelin kertoa oman tarinani, jotta jokainen joka miettii juoksuharrastuksen aloittamista tekisi niin kanssa. Oon 24 vuotias nainen ja oon koko elämäni inhonnut juoksemista yli kaiken, oon kyl ollu aina aika sporttinen, pelannu koripalloa, käyny salilla ja pyöräilly jne...
Jouluna kuitenkin pomoni antoi mulle kaks vaihtoehtoo joululahjaks, joko lenkkeilyvarusteet tai salikortin, päädyin sitten lenkkeilyyn. Voi että sitä ensmästä kertaa, jaksoin juosta alamäkeä ehkä 400 metrii ja olin aivan puhki. Sit päätinkin kävellä loppumatkan. Ensmäset pari vkoa meni samaan malliin, kävin noin puolen tunnin lenkeil ja sit pikkuhiljaa yritin juosta aina pikkumatkan. Voi sitä ilon tunnetta ku jaksoin juosta 10 minuuttia, sitten 20 ja 30 jne... Missään vaihees se ei kuitenkaa ole ollu helppoa.
Asun nimittäin Sveitsissä jossa tasaista maastoa ei pahemmin ole ollenkaa, aina häämöttää joku mäki ku yhdest on selvinny. Viel tänäpäivänäkin lenkkeiltyäni 8 kk mäet tuottaa ongelmia. Mutta täytyy sanoa että nautin lenkkeilystä tällä hetkellä ja ihan omaksi ilokseni. En pahemmin laske kilometrejä, mulle tärkeintä on että urheilen ja tulee hyvä mieli. Ja on joku todennu et kroppaki on muokkaantu, painoo tosin ei oo tippunu.
Niille ketkä vasta aloittavat harrastusta, älkää antako periksi, alku on tuskaa mutta voin kertoa että tulet iloitsemaan monta kertaa saavutuksistasi. Mulle hyvänä tsemppinä on ollu mun pomo joka on lenkkeilyhullu, välil ollaan juostu yhdes niin on taas saanu lisätsemppiä ja jaksaa paremmin!!!
Tsemppiä kaikille!!!
Jouluna kuitenkin pomoni antoi mulle kaks vaihtoehtoo joululahjaks, joko lenkkeilyvarusteet tai salikortin, päädyin sitten lenkkeilyyn. Voi että sitä ensmästä kertaa, jaksoin juosta alamäkeä ehkä 400 metrii ja olin aivan puhki. Sit päätinkin kävellä loppumatkan. Ensmäset pari vkoa meni samaan malliin, kävin noin puolen tunnin lenkeil ja sit pikkuhiljaa yritin juosta aina pikkumatkan. Voi sitä ilon tunnetta ku jaksoin juosta 10 minuuttia, sitten 20 ja 30 jne... Missään vaihees se ei kuitenkaa ole ollu helppoa.
Asun nimittäin Sveitsissä jossa tasaista maastoa ei pahemmin ole ollenkaa, aina häämöttää joku mäki ku yhdest on selvinny. Viel tänäpäivänäkin lenkkeiltyäni 8 kk mäet tuottaa ongelmia. Mutta täytyy sanoa että nautin lenkkeilystä tällä hetkellä ja ihan omaksi ilokseni. En pahemmin laske kilometrejä, mulle tärkeintä on että urheilen ja tulee hyvä mieli. Ja on joku todennu et kroppaki on muokkaantu, painoo tosin ei oo tippunu.
Niille ketkä vasta aloittavat harrastusta, älkää antako periksi, alku on tuskaa mutta voin kertoa että tulet iloitsemaan monta kertaa saavutuksistasi. Mulle hyvänä tsemppinä on ollu mun pomo joka on lenkkeilyhullu, välil ollaan juostu yhdes niin on taas saanu lisätsemppiä ja jaksaa paremmin!!!
Tsemppiä kaikille!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.