Elämäni luisuu käsistä.
Tiedän sairastavani ahmimishäiriötä, vaikkei sitä ole diagnosoitu, mutta täytän ns.kaikki kriteerit. Lääkäriin en tahdo mennä, koska monet lääkärit katsovat asiat vain ns. terveydelliseltä kannalta. Ts.: "Veriarvosi ovat ok, painoindeksi normaali, veranpaine ok, sä olet ihan terve. Eihän ahmiminen niin vaarallista ole, kunhan et oksenna ym.." mutta jotain apua on saatava. Painoni kohoaa koko ajan. Eikä painoni/ulkonäköni ole tässä pääasia vaan se että pääni sisällä ei ole kaikki kunnossa ja ahmimiseen on jotkut muut syyt taustalla. En vain tiedä mitkä ne ovat. Haluaisin mennä koulu psykologillemme, hän vaikuttaa pätevältä. Mutta en uskalla. Mitä sanoisin? Minulla on ahmimishäiriö? Muuta en sitten keksikkään.. Mitä ne psykologit tekee? Miten ne auttaa?.. Isälläni on myös koulutus moiseen hommaan. Hänelle en vain kehtaa puhua koska häpeän ongelmaani...
Tiedän sairastavani ahmimishäiriötä, vaikkei sitä ole diagnosoitu, mutta täytän ns.kaikki kriteerit. Lääkäriin en tahdo mennä, koska monet lääkärit katsovat asiat vain ns. terveydelliseltä kannalta. Ts.: "Veriarvosi ovat ok, painoindeksi normaali, veranpaine ok, sä olet ihan terve. Eihän ahmiminen niin vaarallista ole, kunhan et oksenna ym.." mutta jotain apua on saatava. Painoni kohoaa koko ajan. Eikä painoni/ulkonäköni ole tässä pääasia vaan se että pääni sisällä ei ole kaikki kunnossa ja ahmimiseen on jotkut muut syyt taustalla. En vain tiedä mitkä ne ovat. Haluaisin mennä koulu psykologillemme, hän vaikuttaa pätevältä. Mutta en uskalla. Mitä sanoisin? Minulla on ahmimishäiriö? Muuta en sitten keksikkään.. Mitä ne psykologit tekee? Miten ne auttaa?.. Isälläni on myös koulutus moiseen hommaan. Hänelle en vain kehtaa puhua koska häpeän ongelmaani...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäs jos laittaisit kalenteriin joka toiselle päivälle oman painosi ja tarkkailisit sitä kuukauden??? Jos se alkaa nousemaan niin juttele ihmeessä jollekin ja jos ei näy mitään niin tarkkaile seuraavakin kuukausi. Älä vedä syömisestä stressiä, äläkä ajattele joka suupalaa niin että sinulle tulee huono omatunto. Syö vaikka kaappi tyhjäksi mutta älä syö liikaa sokeria.
Kannattaa myös tarkkailla paljonko tästä syömisestä on karkkia... Älä kuitenkaan ihan oikeesti vedä stressiä syömisestä, siitä se alkaa se bulimia ja anoreksia
koskaan kuulemani neuvo ahmimishäiriöiselle! Varmasti vaan pahentaa asiaa...
Kuten sanoin, paino ei tässä ole pää asia vaan minua ahdistaa ahmimisen syyt ja se etten tiedä niitä itsekkään. On helppoa sanoa älä ota stressiä katso ettet syö paljon sokeria. Tiedän tiedän. Olen erittäin perehtynyt ravitsemustieteisiin ym. On vain vaikeaa syödä terveellisesti kun sisin itkee ja ahmiminen iskee.. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Vertaa vaikka alkoholistiin, jolle sanoisit katso ettet juo liikaa...
kanssasi kaikesta taivaan ja maan väliltä. Ei siis käy kiinni syömishäiriöösi suorilta käsin. Koulupsykologin "vastaanotto" on paikka, jossa saa käydä purkamassa mieltään ja näin pääsee käsiksi myös esim. syömishäiriöön. Voit aloittaa keskustelun esim. "Mulla on paha olla" tai, että "Olen huolissasi, koska musta tuntuu, että kaikki ei ole ok"... Kyllä se siitä sit lähtee etenemään. Lääkäreillä ei ole koulutusta muuhun kuin fysiikkaan, joten ei kannata mennä lääkärille tosiaan, psykologi huomattavasti parempi ratkaisu. Psykologin kanssa voitte käydä läpi elämäsi solmukohtia ja vaikkapa konsultoida myöhemmin myös ravintoterapeuttia tai itse tehdä psykologin kanssa ravintosuunnitelman. Rohkeasti psykologille vaan, siellä käy kuule yllätävän moni ihan vaan juttelemassa ja purkamassa mieltään!
voi sinua.. kertoisit isällesi niin saisit avun.. tuo sairaus on koko perheen ongelma, ei pelkästään sinun.. et varmasti häviä mitään jos kertoisit.. voimia sinulle.
Voisit kertoa ongelmastasi isällesi. Varsikin jos sinusta tuntuu siltä, että luotat häneen. Isäsi ei tosin voi hoitaa sinua sukulaisuus suhteen vuoksi, mutta varmaan osaisi suositella sinulle hyvää terapeuttia. Muutenkin koko perheen tuki on toipumisen kannalta hyvä asia ja voihan olla, että sinä et ole perheesssä ainoa, jolla on ongelmia.
Muista tämä: Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään mitään sellaista mitä et halua. Ei edes terapeutille.
isällesikään! Minustakin olisi helpompi varmasti mennä juttelemaan ensin koulun psykologille, itse varmasti kokisin isäni liian läheiseksi. Siksi juuri läheistä ei "saa" hoitaa. Isäsi varmasti osaisi auttaa, mutta niin osaa hyvä psykologikin. Kunhan siellä käyt juttelemassa, varmasti myös isälle kertominen on jatkossa helpompaa. Ei sen isälle kertominen tarvitse olla se ensimmäinen askel, mutta se eka askel on otettava.
Älä ahmi, vaan syö hieman hitaammin. Tämä ratkaisee ongelmasi. Ja muista että jos ON kiire, niin on pakko syödä hieman nopeammin.... se EI OLE mitään ahmimista, vaan nopeaa syömistä.
Ongelmaa siis EI OLE!
On se ihme että maailma on täynnä kaikenlaisia idiootteja. Ahmimishäiriö on sairaus ja sairas ei voi itse kontrollida ahmimistaan. Syyt ovat lähes aina henkisellä puolella, joten kannattaa ottaa yhteys psykologille tilanteen selvittämiseksi.