Jotenkin olen olettanut, että vahvan tekoälyn kehittämisessä on tietty järjestys: ensin otetaan selvää siitä mistä älyssä on kysymys ja miten se toimii, sitten ohjelmoidaan teorian mukainen siemenäly ja sitten opetetaan se. "Opettaminen" voi enimmäkseen tarkoittaa valtavien teksti- ja muiden datamassojen automaattista syöttämistä tietokoneelle.
Jos ohjelmointivaiheessa oli toivomisen varaa, joka huomataan opetus-/koekäyttövaiheessa, niin siitä voi tulla silmukka takaisin ohjelmointivaiheeseen, jossa siemenälyä korjataan. Epätodennäköisemmältä tuntuu, että silmukka menisi aina teoriankehitysvaiheeseen asti takaisin. Tai ainakin tuntuu oudolta, että silmukan voisi alusta alkaen tietää menevän takaisin teoriankehitykseen Tietysti virheellistä/puutteellista teoriaa on korjattava tai täydennettävä jos koekäytössä ohjelmisto osoittautuu olevan jotenkin "mielisairas", "vammainen", "lapsellinen" tai kaikkea muuta kuin superälykäs, ja vika on jossain muussa kuin c , java, perl tms. lähdekoodin kirjoituksessa yms. insinööritason kysymyksissä.
Tekoälyprojektien kuvauksista tulee kuitenkin sellainen vaikutelma, että alusta alkaen olisi suunnitelmissa tehdä ensin vähän teoriaa, sitten ohjelmoida, opettaa ja koekäyttää, ja sitten tietokoneen antamien tulosten pohjalta taas palata teorian kehitykseen. Tämä silmukka jatkuisi ties kuinka monta kierrosta.
Jotenkin tuntuisi loogiselta, että teorian kehitys olisi kaikkein vaikeinta(99,99 prosenttia vaikeudesta ja 90% työstä), ohjelmointi toisiksi vaikeinta(9% työstä) ja opetus helpointa.
Jos ohjelmointivaiheessa oli toivomisen varaa, joka huomataan opetus-/koekäyttövaiheessa, niin siitä voi tulla silmukka takaisin ohjelmointivaiheeseen, jossa siemenälyä korjataan. Epätodennäköisemmältä tuntuu, että silmukka menisi aina teoriankehitysvaiheeseen asti takaisin. Tai ainakin tuntuu oudolta, että silmukan voisi alusta alkaen tietää menevän takaisin teoriankehitykseen Tietysti virheellistä/puutteellista teoriaa on korjattava tai täydennettävä jos koekäytössä ohjelmisto osoittautuu olevan jotenkin "mielisairas", "vammainen", "lapsellinen" tai kaikkea muuta kuin superälykäs, ja vika on jossain muussa kuin c , java, perl tms. lähdekoodin kirjoituksessa yms. insinööritason kysymyksissä.
Tekoälyprojektien kuvauksista tulee kuitenkin sellainen vaikutelma, että alusta alkaen olisi suunnitelmissa tehdä ensin vähän teoriaa, sitten ohjelmoida, opettaa ja koekäyttää, ja sitten tietokoneen antamien tulosten pohjalta taas palata teorian kehitykseen. Tämä silmukka jatkuisi ties kuinka monta kierrosta.
Jotenkin tuntuisi loogiselta, että teorian kehitys olisi kaikkein vaikeinta(99,99 prosenttia vaikeudesta ja 90% työstä), ohjelmointi toisiksi vaikeinta(9% työstä) ja opetus helpointa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
" Jotenkin tuntuisi loogiselta, että teorian kehitys olisi kaikkein vaikeinta(99,99 prosenttia vaikeudesta ja 90% työstä), ohjelmointi toisiksi vaikeinta(9% työstä) ja opetus helpointa."
Suhteet ovat noin suurinpiirtein oikein, mutta välistä on jäänyt yksi oleelinen vaihe: arkkitehtuurin kehitys. Arkkitehtuuri perustuu aina joihinkin teorioihin. Arkkitehtuurin toimivuudella testataan teorioita. Ohjelmoinnilla toteutetaan arkkitehtuuri. Kyllä iterointia on kaikilla tasoilla. Teorioiden täydestä oikeellisuudesta ei voi olla varma, ennenkuin lopputulos on ssavutettua, mutta teorian korjaaminen joltakin osin ei suinkaan merkitse kaiken työn hukkaanmenemistä ja alusta aloittamista. Ehkä suurinosa on ihan käypää tavaraa.
Muuten oletan, että vahvan tekoälyn todellinen toteuttaminen edellyttää yleistietokoneen ja C++:n sijaan erikoisrautaa, vähintään rinnakkaisprosessointia (tuhansia tai miljoonia suorittimia, vrt Blue Gene) tai mieluiten ohjelmoitavia logiikkapiirejä, FPGA-piirejä, joissa osa koodista toteutetaan porttitasolla. Näin saadaan 10-100x nopeutus yleiskoneeseen verrattuna. Mutta tähän voidaan mennä, kun arkkitehtuureja on testattu ensin yleistietokoneella. Tiedän myös, että vuosien odottelun jälkeen "multi-core" prosessorit ovat vihdoin tulossa myös yleiskäyttöön (Intelliltä, AMD:ltä ja IBM:ltä (Cell-prosessori)).
En ole varma mitä tarkoitat arkkitehtuurilla. Se on ilmeisesti jotain jonka sisällytin ohjelmointivaiheeseen. Onko arkkitehtuuria esim. se miten tietokannat ovat järjestyneet ja miten tiedonpalasia haetaan tietokannasta, kun ylempi taso eli älyteoreettinen taso kertoo mitä tietokantaan pitää laittaa ja mitä sieltä pitää milloinkin hakea?
Ja yhtä älyn teoriaa kohti voi olla monenlaisia arkkitehtuureja, ja yhtä arkkitehtuuria kohti voi olla monenlaisia ohjelmointitapoja, niinkö?.
Onko arkkitehtuurien ero lähinnä nopeuden ja muistinkulutuksen suuruusluokassa, eli yksi arkkitehtuuri voi olla tuhat kertaa nopeampi kuin toinen, mutta muuten kyvyt ovat samat? Vai onko arkkitehtuuri jotain muutakin?
Onko se arkkitehtuuri insinöörikysymys tai insinööritasolla, ja älyn teoria puolestaan on filosofiatasolla, vai?
"Muuten oletan, että vahvan tekoälyn todellinen toteuttaminen edellyttää yleistietokoneen ja C :n sijaan erikoisrautaa, "
No, tuo kai riippuu siitä arkkitehtuurista, eli onko "olemassa" arkkitehtuuria, jolla superälylle riittää pelkkä PC? Siitä ei kai voi sanoa mitään varmaa suuntaan eikä toiseen ennen kuin tiedossa on se ylempi taso eli älyn teoria(vai voiko?), mutta oletan vahvasti, että PC riittää ja reilusti.
Pakko sanoa että tuollaisin keinoin toteutettu keinoäly olisi ihmisten mielestä "kylmä". Sille löytyisi käyttöä riskianalyyseissä, mutta missään tapauksessa en haluaisi sitä päättämään käytännön toimista. Vaahtoan nyt tunteista, tuskin edes tarkoitit näin pitkälle menevää tavoitetta tälle alalle. Älykkyys ei kumpua mistään maailman analysoimisesta ja opetetun soveltamisesta tehokkaasti, vaan oikeiden (ihmisten) aivojen on tehtävä päätökset hyvin pienellä käytännön tiedolla hetkestä ja sovellettava sitä tunnepohjalta. Jos aivojen tunnealue lamautuu (vamma), tulee yksilöstä lähes kyvytön päättämään asioista ja pelkästä arjesta painajainen. Tilanteesta on ne vähäiset tiedot kyllä käytössä, mutta ilman tunteita se pienin paha jää löytämättä.
Noilla kirjoittamillasi pohjilla liikutaan aivan jossain muissa sovelluksissa. Täytyy muistaa että sumeanlogiikan alueella on monia sovelluskohtaita, jotka ensinäkemältä vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta joiden kontrollointi perinteisin ohjelmoinnin keinoin olisi oma painajaisensa lukuisten muuttujien takia. Mutta arvaan kerran ettei sumeestakaan ole kaipaamakseni tunteeksi.
>"Pakko sanoa että tuollaisin keinoin toteutettu keinoäly olisi ihmisten mielestä "kylmä"."
On kovin helppo ymmärtää tuo ajatus kylmyydestä. IMO vahva tekoäly ei voi olla kylmää, tehokas, jo nykyisin paljon käytetty heikko tekoäly on sitä. Sillä tehdään juuri mm. riskianalyysejä.
Vahva, "yleinen" tekoäly, AGI ei voi olla kylmää, koska sillä täytyy olla motivaatio. Vapaa, luova ajattelu ilman motivaatiota, tunteita ei ole käsittääkseni ole mahdollista.
Mutta tunteillakin on arkkitehtuuri, paitsi jos hyväksyy ne jotenkin mystikseksi, perustavanlaatuisesti käsittämättömiksi olioiksi. Mutta tämä on vastoin luonnontieteellis-teknistä ajattelua, eli tekniikkaa kehitettäessä on on lupa pidättäytyä tällaisesta ajattelusta. Siispä tunteilla on oletettavasti jokin toteutettavissa oleva arkkitehtuuri. Itse asiassa neurologia on jo aika pitkällä siinä, miten biologiset olennot, mm. ihmiset tunteilevat (kts kirjoitukseni filosofian puolella). Ehkä on muitakin mahdollisuuksia. Näitä tutkii hyvin teoreettiselta pohjalta esim. Singularity Institute.
http://www.singinst.org/
"Jos aivojen tunnealue lamautuu (vamma), tulee yksilöstä lähes kyvytön päättämään asioista ja pelkästä arjesta painajainen."
Olet oikeilla jäljillä. Ei nyt "lähes kyvytön päättämään", mutta isoja vaikeuksia tulee. Tästä on kirjallisuudessa paljon tapauksia. Näiden tapausten kautta tunteista ja aivojen arkkitehtuurista on opittu paljon. Esimerkkinä Kluver-Bucy syndrooma, joka seuraa mantelitumakkeen poistamisesta tai vahingoittumisesta. Syndromasta kärsivä voi esim tulla täysin pelottomaksi ja kyvyttämäksi seksuaalisen käyttäytymisensä sosiaaliseen hillintään. Mutta elämä voi silti jatkua (valvonnan alaisena).
http://www-unix.oit.umass.edu/~gjdlab/Dar.html
Itseasiassa satuin vain eksymään lukemaan palstaa ja halusin kommentoida. En tiennyt tuosta vahvan tekoälyn määritelmästä, ennemminkin olin kommentoimassa vaikeutta sen toteutuksessa.
Parinkymmenen vuoden päästä voisin olla kiinnostunutkin aiheesta, ei haasteellisuuden vuoksi, vaan sen pirstaleisen tiedon takia joka minulla aiheesta tällä hetkellä on.