Olen 16-vuotias nuori tyttö ja olen 163/60. Olen villellyt itseäni ainakin 6 kertaa ja kerran pahemmastikin. Se johtuu masentuneisuudestani, kuten esim. jos en ole menestynyt kokeessa kunnolla. Mutta pahempaa on se että minulla ei ole poikaystävää, eikä ole koskaan ollutkaan, jonka takia viiltelen itseäni. Se saattaa kuulostaa tyhmältä mutta minusta tuntuu todella pahalta. Tälläkin hetkellä olen rakastunut ikäiseeni poikaan, ja viiltelen itseäni koska tiedän että hän kumminkaan ei tule koskaan rakastamaan mua. Entiset ystäväni ainakin sanoivat minua kauniiksi, ja einätkä he ymmärrä siksi, miksi mulla ei ole poikaystävää. Se tuntuu tosi pahalta ja viiltäminen on helpotus tavallaan ongelmiini. Ja silloin kun viiltelen itseäni, ajattelen että olen lihava eikä siksi kukaan välitä. Minulla on myös todella näkyvät haavat käsissäni, jotka eivät lähde pois. Toinen parhaimmista kavereistani näki ne, eikä pidä enää yhteyttä, eikä enää ole jäljellä kuin yksi ystävä, joka myöskään ei pidä paljon yhteyttä... Sekin on yksi asia miksi viiltelen itseäni.
Toiseksi, isäni omistaa unilääkkeitä yötyönsä takia, ja yksi unilääketabletti vie hengen ikäiseltäni ja painoiseltanikin nuorelta. Olen miettinyt monesti itsemurhaa käyttämällä isäni unilääkkeitä, ja olen miltei meinannut tehdä sen jo, enkä ymmärrä miksi en tekisikään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä jollekin/jonnekin, joten haluaisin todellista apua etten olisi kertonut tilanteestani turhaan.
Ajattelin kysyä, että olisiko mitenkään mahdollista että jokin voisi auttaa, koska minusta tuntuu tosi pahalta. Pyytäisin asiallisia vastauksia...
Toiseksi, isäni omistaa unilääkkeitä yötyönsä takia, ja yksi unilääketabletti vie hengen ikäiseltäni ja painoiseltanikin nuorelta. Olen miettinyt monesti itsemurhaa käyttämällä isäni unilääkkeitä, ja olen miltei meinannut tehdä sen jo, enkä ymmärrä miksi en tekisikään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä jollekin/jonnekin, joten haluaisin todellista apua etten olisi kertonut tilanteestani turhaan.
Ajattelin kysyä, että olisiko mitenkään mahdollista että jokin voisi auttaa, koska minusta tuntuu tosi pahalta. Pyytäisin asiallisia vastauksia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kannattaa hakeutua terveyskeskukseen, jotta saat lähetteen nuorten psykiatrian poliklinikalle tilanteesi selvittelyä varten. Vaihtoehtoisesti voit kääntyä koulusi koulukuraattorin, terveydenhoitajan tai paikkakuntasi nuorten tukipisteen puoleen, jos siellä sellainen on. Olisi tärkeää, että menet juttelemaan jollekin ammattilaiselle tilanteestasi, ennekuin tilanne pahenee ja kärsit turhaan yksin.
Lopeta viiltely, niin haavat eivät näy. Poikaystävän saa, kun yrittää hankkia sellaisen. Yritä olla mukava ja miellyttävä. Se usein saa ihmiset viihtymään toisen seurassa. Onneton rakkaus paranee uuden rakkauden ja ajan myötä itsestään. Yritä keksiä jotain tekemistä, jonka avulla unohdat asian hetkeksi. Se helpottaa.
Itsemurha ei sinänsä ole varsinaninen ratkaisu ongelmiin, se on vain tapa unohtaa ne. Yritä järjestää muulla tavoin etäisyyttä ongelmiisi ja niitä aiheuttaviin tekijöihin, se voisi olla yksi ratkaisu.
"Onnea kaikille positiivisille aikeillesi"
Tässäpä oli harvinaisen typerä vastaus. Ensinnäkin , vaikka hän lopettaisi viiltelyn tähän paikkaan kyllä VANHAT haavat vaan näkyy. Poikaystävää voi olla vaikea hankkia arvet käsissä, eikä se muutenkaan helppoa välttämättä ole, varsinkin jos on sisäänpäinkääntynyt luonteeltaan yms. Todellakin hankkiudu koululääkärille tai terveyskeskukseen, täällä palstalla sinua EI VOI kukaan auttaa.
Useimmat potilaat tulevat psygologin käsittelystä kaksin verroin hullumpina. Paras luontaa luonnon omiin menetelmiin ja kieltää kaikki ongelmat. Heh...
Ainakin kärsit perfektionismista eli täydellisyydentavoittelusta ja masennuksesta. Voin sanoa, että jos masennus vielä johtuu perfektionismista, niin jos oppisit vain antamaan itsellesi anteeksi ja lakkaisit vaatimasta itseltäsi täydellisyyttä, niin oltaisiin jo paremmissa.
Hae apua, ennenkuin teet mitään peruuttamatonta.
Itse olen kokenut samanlaisia ongelmia( en viiltelyitä) mutta kärsin siitä kun kukaan ei halunnut olla kanssani, kun olin "erilainen" nuori.
Masennus ja itsetuntovaikeuksia, lopulta soitin mielenterveystoimistoon,ja sain ajan nopeasti.
Nyt olen ollut lääkityksellä ja elo on helpompaa, vaikka paniikki kohtauksia vielä on. Mutta en enään haudo itsemurhaa, koska se ei ole ratkaisu. Itse pääsee pois tästä kurjuudesta, mutta jälkeenjääneille se on ikuinen kärsimys. Hae apua!
hae apua jos siltä tuntuu! Mä viiltelen, mulla oli niin paha olla tääl kotona jne ja kokeilin ja nyt oln koukussa veitseen, joka tunkeutuu iholleni, rikkoo ihoni ja satuttaa. älä viiltele sen takia ettei ole poikaystävää, elämä luo paineita. olen itse yrittänyt lopettaa viiltelyn mutta en ole vielä onnistunut. joskus minua helpottaa enemmän viiltely, mutta toisinaan luen jakeita raamatusta, kokeile jos se helpottaisi?