Älykkyys on opittu, kavoihin kangistunut tapa käyttää vähäistä hermoverkkoaan. Tällaiset ihmiset ovat mieleltään urautuneita typeryksiä.
Tämä on jopa testeillä todettu!
Tämä on jopa testeillä todettu!
Älykkyys on
typeryyttä
101114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lainaus:
"Älykkyys on opittu, kavoihin kangistunut tapa käyttää vähäistä hermoverkkoaan. Tällaiset ihmiset ovat mieleltään urautuneita typeryksiä."
Urautuneet ihmiset lienevät useimmiten tavallisia arkkityyppejä, jotka ovat myös tyytyväisiä elämäänsä.
Tämä kai riippuu siitä, minkälaisista palasista elämänsä on onnistunut kokoamaan. Jos on siten, että voi käydä töissä, elämään kuuluu tärkeitä läheisiä ihmisiä ja suhteet näihin ovat ainakin sillä hetkellä kunnossa, voi tällaisen ihmisen elämän sanoa olevan jo pitkälti tyydyttävää.
Harva haluaa vaihtaa hyvän ja onnistuneen urautuneen elämänsä muuksi, sillä urautunut ihminen luottaa toimiviin malleihinsa ja pyrkii pitämään ne yllä.
Se, onko se typerää ja vielä sitten älykästäkin, ehkä opittuakin, voi olla vaikea heti nähdä tähän samaan liittyväksi.
Jos haluaa nähdä siten, että urautunut ihminen on älyntavoiltaan kangistunut, voi sen tietysti mieltää opituksi kyvyttömuudeksi käsitellä eteen tulevia asioita luovasti tai joustavasti. Toisaalta älykkyys voi antaa mahdollisuuden nähdä useita perusteltuja ja pitkälle johtavia vaihtoehtoja, jota sitten käyttää hyväkseen. So?
Typeryys on jotenkin tässä aiheessa katsojan silmässä. Se mikä näyttää typerältä, voi tosiaankin olla siis älykästä, jossa hallittu, tiettyyn kontrolliin ja johdonmukaisuuteen perustuva elämänasenne voi olla harkittua ja tahdonalaista.
Jos ajattelisi näin, että elämässämme ei olisi kontrollia, niin kokisimme itsemme useammin onnettomiksi. Sellainen elämä näyttää hallitsemattomalta, mutta tietenkin huomattavasti inhimmillisemmältä ja sellaisesta elämästä voi aistia suurempia epäonnistumisen ja onnistumisen kokemuksia.
Kumpi on parempaa? Kumpi kadehdittavampaa? Kumpi elämä tuntuu enemmän elämältä?
Se on todella sääli, jos äly rajoittaa elämän täyttymyksen kokemista?
Oikeassa olet siis ainakin mielestäni siinä, että typeryys ja älykkyys voivat liittyä jollakin tavoin toisiinsa.
lainaus:
"Tämä on jopa testeillä todettu!"
Jos muistat, niin minkälaisilla testeillä tätä kuvailemaasi urautunutta älykkyyttä on testattu? ;)
kangistunutta, hidasta ajattelua. Älykkyys on joustavaa, nopeaa ajattelua, joka löytää yhteyksiä aivan uusilla tavoilla, tilanteeseen sopien.
Typeryys on siis kyvyttömyyttä nähdä ja tehdä sopivia ratkaisuja, eli että mokaa itsensä aina silloin tällöin.
Vastakohtana älykäs ihminen on sitten parempi suorittaja ja selviytyjä.
Tämäkin maanantai on taas olosuhteiltaan otollinen monivalintatehtävien tekemistä varten. Sehän on siis tämä yksi päivä ihmiselämän kokonaisstrategiasta, jonka päättymisen ja lopullisen tuloksen voisi jo nyt ennakoida.
Se tietysti tuo hieman joillekin turhautuneisuutta, koska kaikki valintastrategiat johtavat lopulta samaan. Monenlaisilla yhtälöillä ei ole loppujen lopuksi juuri merkitystä, ehkä vain mahdollistaen lyhytaikaisen kikkailun tuoman mielihyväkokemuksen.
Tietysti tässä yhtälön ajankohtainen päivittiminen on melko monimutkaista, koska tilannetuntuma vaatii jollakin vielä mahdollisesti kahvikupillisen ja tähystystä ikkunasta ulos. Syyskuu näyttää kylmenemisen merkkejä ja on jo täytynyt pitää huolta siitä, että muksujen karteroopi on sisältänyt tarpeeksi lämpimiä vaatteita.
Työ vaatii tietysti oman asennoitumisensa, mutta eiköhän siitä selvitä.
Taustalla kuuluu kenties radio ja viimeisimmät hitit, että mietintä käy täytyisikö käydä vielä suihkussa. Aamupala maistui perinteisesti ja ruisleivän päällä lienee ollut kinkkua ja jopa juustoa päällekkäin tavanomaisesta poiketen.
Elämähän on siis täynnä näitä suuria suorituksia ja aistimuksiensa varassa seikkailevia valppaita tartsaneita, jotka ottavat kaikki riskit vastaan mahdollisista epäonnistumisistaan huolimatta tänäkin maanantai aamuna.
Kaiken lisäksi hidas ajattelu on kaukana tästä.
Kuvittele luovaa fysiikan professoria, joka on omistautunut fysiikan teorioille. Hänelle käytännön asiat eivät ole tärkeitä, eikä hän juuri niihin jaksa ylimääräistä energiaa kuluttaa. Hän herää klo 6 aamulla. keittää kahvia ja rupeaa ajattelemaan fyssikanteorioita. Ajatuksissaan jolmari ei ulos katsoessaan reagoi siihen, että maa on huurteessa. Ulos lähtiessään hän typeryksenä unohtaa laittaa kaulahuivin kaulaan, mistä johtuen jolmari saa kurkun kipeäksi. Hän myös unohtaa lukita takalukkoon asuntonsa ulko-oven, vaikka talonmies oli juuri eilen sanonut varkaita olevan paljon liikkeellä.
Kuitenkin jolmari töihin päästyään, on miettinyt nipun käyttökelpoisia ideoita tutkimus työtään varten. Onko jolmarin hajamielisyys tyhmyyttä?
Oma vastaus
kyllä hajamielisyys on käytännöllistä tyhmyyttä.
että niin
“Perhana.” Jolmari miettii lähestyessään juna-asemaa. Puhallus käy kulman takaa ja takin lieve ei sulkeudu. Jolmari muistaa monia asioita. Hän laittaa ne sivuun.
Jolmaria tuskastuttaa tarkkailut ja ahaa -elämykset, jollaisia kaikki fiksuna olemaan pyrkivät tekevät. Rajallisuutta yksityiskohtien järjestelyineen ja selvittelyineen, kokonaiskuvan sijaan.
Tosin naapurin melkein eilen ryöstetty koti mietityttää.
“Olen ihminen, mitään inhimillistä en pidä itselleni vieraana - Homo sum, nihil humanum a me alienum puto. “ Hän mutisee ja katsoo kelloaan. Kiire asemalla hermostuttaa ja hän on pian junassa.
Ikkunapaikalta ulos katsoessan näkyy huurretta penkareella. Kimallusta siellä täällä aamuauringon säteillessä lämpimästi. Kesällä rannalla syöty vesimeloni muistuu mieleen.
Jolmarin ajatus katkeaa, kun puhelin värisee ja äänetön näyttö vilkkuu. Siskon tyttö.
Hymy käy Jolmarin suupielissä ja hän vastaa reippaasti.
“Jolmari”
Puhelimen toisesta päästä kuuluu 7 -vuotiaan ääni: “Muistatsä?”
Hetken Jolmari vilkuilee ikkunasta huurretta ja näkee samalla siinä häilyvän oman kuvansa. Hän mutisee itsekseen: “Perhana, perhana...”
“Tä? Onkse polkupyörä punainen ja onks siinä kuljetuskori?”
Jolmari oli luvannut siskolleen, että hankkii Oonalle polkupyörän syntymäpäivälahjaksi ja se päivä on tänään. Eihän se mikään salaisuus ollut, joten Jolmari on jäänyt nyt kiipeliin. Asia ei ollut tullut mieleen taas vähään aikaan.
“Tänään illalla nähdään ja hanki koriin jo joku juttu” Jolmari heittää huolimattoman kuuloisesti kuin näin olisi sovittukin.
Puhelu loppuu, Jolmari katsoo ikkunasta ulos ja miettii taas. Ja mutisee. “...Kaksikahdeksanseitsemän ja joitakin senttejä päälle...” Valo loistaa kirkkaana, vesimeloni tuo muiston siemenistä, joita hän laskeskeli rannalla. Toiselta puolelta junaa näkyy sama häilyvä peilikuvajainen.
Väki vaihtuu. Vaunuun noussut rouva ryntää wc:n. Ovi ei tahdo sulkeutua pieneen tilaan ja hän kokeilee oven lukitsemista uudestaan ja uudestaan. Karmissa kieleke liikkuu hermostuneena sisälle ja ulos. Jolmari katsoo sitä ja tiivistää tilaa viereensä istuvalle pukuherralle.
Yliopiston sivuovi aukeaa ja sisään astuessaan Jolmari katsoo kelloansa ja portaikkoa. Villapaidan alla hiki on nihkeän tuntuista. Lähtiessään nousemaan ylöspäin ovi käy portaikon yläpäässä. Joku laskeutuu yksiköstä alas ja portaikon kääntestä hän näkee ennalta vilauksen henkilöstä.
Harmaantunut herra hidastaa ja katsoo ystävällisin silmin Jolmaria.
“Hyvää huomenta!” tämä sanoo ja heilauttaa kättään ilmaan, jossa on punainen mappi.
Jolmari pysähtyy, ryhdistää rinnuksista villapuseroaan, sipaisee keskiruskeita hiuksiaan ojentaen samalla silmälasinsa nenällään ja katsoo harmaantunutta herraa.
“Vesimeloni!...ä..h”
Harmaa herra hidastaa hetkiseksi, katsoo tarkasti Jolmaria, joka näyttää kuin olisi loukannut varpaansa hakien tukea jostakin.
Hän jatkaa matkaansa, voihkaisten mennessään.
“Tsekataan homma taas iltapäivällä!”
Jolmari katsoo harmaan perään ja nyökkäilee. Hän kääntyy hitaasti katsoen samalla ylös portaikkoon. Ovi näkyy kahden porrasvälin päässä.
Sisään mennessään hän vielä mutisee: “vesimeloni, vesimeloni, vesimeloni.., lukko sisään-ulospäin, vesimeloni, lukko ja sisään-ulospäin...peili?, ” yrittäen pitää allegorioita mielessään.
Myöhään iltapäivällä puhelin vilkkuu. Siskon tyttö. Jolmari hymyilee, vastaa puhelimeen ja valmistautuu lähtemään ostoksille.
(Sinun logiikkasi mukaan tämä oli kohteliaisuus. Pidä hyvänäsi.)
Ja päinvastoin. Sen minkä ns. älykkyystestissä voittaa, sen jossain muussa asiassa häviää. Koska hermosolujen yhteenlaskettu määrä on vakio.
Jos ymmärrän oikein ajatteluasi (ei ole helppoa, koska et ilmaise itseäsi kovin hyvin - jos olisit älykäs, ajattelusi olisi selkeämpää, ehkä:), olet aikaisemmin ajatellut, että älykäs on ihminen, joka on kaikin puolin hyvä ja taitava ja menestyvä. Sitten tapahtui jotain, joka horjutti tuota (virheellistä) uskoasi, ja nyt murjot koko älykkyyttä.
Äly on kuin tietokoneen tehokkuus. Se auttaa kaikkien ohjelmien käytössä - kaikki on nopeampaa ja sujuvampaa - mutta hitaammallakin koneella voi saada aikaan hienoa musiikkia, upeaa grafiikkaa, tarkkoja tilinpitoja, nerokkaita romaaneita jne.
Äly ei ole samaa kuin tieto. Se ei ole samaa kuin viisaus. Eikä se ole samaa kuin elänkokemus. Mutta se auttaa elämän kaikilla aloilla. Ilman huippuälyäkin voi saada aikaan suuria asioita, ja älykäskin voi olla mitätön, taitamaton, epäsosiaalinen ihminen.
Äly on älyä. Typeryys on typeryyttä. Typeryys ei ehkä ole paras sana kuvaamaan älykkyyden vastakohtaa. Hitaus on ehkä parempi. En ole kielitieteilijä. Joku toinen, taitavampi sillä alalla, voi ehkä selventää asiaa.
Älä ole katkera. Muista, että se, mitä saat aikaan elämässäsi, niillä lahjoilla, jotka sinulle on annettu, on tärkeämpää kuin se, miten suuret lahjat sinulla on. Etkö ole samaa mieltä? Mikä on sen typerämpää, kuin joku, joka väittää olevansa älykäs, mutta ei osaa käyttää älyään itsensä ja yhteiskunnan menestykseksi. Sellainen on mielestäni paljon turhempi ihminen kuin joku, joka saa aikaan, puurtamalla, pitkäjännitteisesti.
Minä olen puurtaja, ja älykäs, mutta olen pelkuri, enkä halua ottaa riskejä. Siksi en ole saavuttanut vielä kovin paljon. Lisäksi olen ilkeä suustani. Enkä tule toimeen ihmisten kanssa, paitsi harvojen. Mutta älykäs olen. Enkä ole urautunut. Enkä ole kangistunut, vaan mieleltäni nuori, ja uskoisin sllaisena pysyvänikin. Entä sinä?
Jos tädillä olisi munat, se olisi setä? :)
"Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira"
-Esko