Eli siis USAhan on monien auppari-vuoden kohde, joten kyselenkin millaista se oli ja kerään useita kysymyksiä mitä uskon että usea haluaa tietää.
-Mitä kaikkea teit työn ohella?
-Millaisessa perheessä asuit ja missä ja millainen oli asuinympäristö?
-Miten sait ystäviä ja kuinka nopeasti?
-Oliko romansseja?
-Miten sujui juhlapyhät ja muut yhteiset juhlinnat( USAssa tunnetusti juhlia on useita )?
-Lomailitko perheen kanssa ja missä?
-Miten sujui alle 21 vuotiaitten biletys ?
-Olitko jossain 13kk:na ?
-Oliko perheessä pienten lapsien lisäksi esim. oman ikäisiäsi lapsia ?
-Miten hoidit koti-ikävää ?
-Pistitkö palkkaa säästöön?
Eiköhän tässä ole jotain ja kiitos niitä ihania auppareita jotka viitsitte vastata,VARMASTI auttaa monia..!!
-Mitä kaikkea teit työn ohella?
-Millaisessa perheessä asuit ja missä ja millainen oli asuinympäristö?
-Miten sait ystäviä ja kuinka nopeasti?
-Oliko romansseja?
-Miten sujui juhlapyhät ja muut yhteiset juhlinnat( USAssa tunnetusti juhlia on useita )?
-Lomailitko perheen kanssa ja missä?
-Miten sujui alle 21 vuotiaitten biletys ?
-Olitko jossain 13kk:na ?
-Oliko perheessä pienten lapsien lisäksi esim. oman ikäisiäsi lapsia ?
-Miten hoidit koti-ikävää ?
-Pistitkö palkkaa säästöön?
Eiköhän tässä ole jotain ja kiitos niitä ihania auppareita jotka viitsitte vastata,VARMASTI auttaa monia..!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
1. Alotin lenkkeilyn kun satuimme asumaan niin natilla seudulla etta oli kiva juosta katuja pitkin. Lisaksi tuli kaytya urakalla leffassa ja shoppailtua.Tanssituntejakin tuli otettua.
2. Perheeseen kuului isa Mark 45, aiti Marie 28, lapset Caitlin 4, Thomas 2, Tony 19 ja Lisa 17. Asuimme ensin puoli vuotta New Yorkissa mutta sitten muutimme Los angelesiin isan tyon vuoksi. Isa oli tuotannon johtaja ja perheen aiti malli. New Yorkissa asuimme ison pilvenpiirtajan kekikohdalla ja Los angelesissa saimme omakotitalon vaikka aluski meidan piti muuttaa jonnekkin piulvenpiirtajaan.
3. Ystavia en saanut 2 ensimmaiseen kuukauteen N.Y:ssa, olin aluksi hirvean ujo ja en oikein uskaltanut liikkua paljon. Sitten perheen isa kuuli etta jollain sen tuttavalla on au pair myos ja ne jarjesti tapaamisen. Muutettuamme Los Angelesiin en meinannut loytaa seuraa sieltakaan mutta sitten menin kielikurssille ja aloin ottaman tansiitunteja ja lopulta alkoi tuttavuuksiakin loytymaan.
4. Seurustelin perheen pojan kanssa muutamia kuukausia ennen pois lahtoa, silla periaatteella etta ei tasta mitaan tule mutta pidetaan hauskaa. Ei ollu kyllakaan fiksua koska perheen isa suuttui sairaasti kuin kuuli asiasta ja lahdin sen vuoksi takaisin suomeen, onneksi vain pari viikkoa alkusuunnitelmaa myohemmin.
5. Jouluksi ma lensin takaisin suomeen mutta muuten tuli vietettya kaikki juhlat kuten itsenaisyyspaivat, halloweenit ym siella. Paasin jopa osallistuman perheen tyttaren sweet 16 juhliin. Oli hulppeat. Aivan samanlaista meininkia kuin MTV:n siina ohjelmassa. Tietenkin meidan juhla oli pikkusen pienemmassa mittakaavassa.
6. Perhe kavi lomallilla mm. espanjassa mutta mina jain kotiin aina kun perhe lahti lomalle. Olisin saanut tulla mukaan mutta olisi pitanyt maksaa itse matkani. Tosin tein kylla pienempia lomamatkoja amerikan sisalla.
7. En ole oikein bilettajia mutta kavin aina kavereiden ja tuttujen kotibileissa joissa tuunetusti loytyi niita kuuluisia bissetynnyreita.
8. Viivyin vain hulppeat 12 kk
9. Tuli siis jo mainittua perheen "lapset" Tony ja Lisa. Lisan kanssa en kylla tullut toimeen melkein yhtaan. Oli hirvee nirppanokka ja piti mua lahinna palvelijana ja yritti juoksuttaa mua sen asioille.
10. E-mail on kiva kaveri ja kerran kuukaudessa tein pikasoiton vanhemmille. Lisaksi lahetin vanhanaikaisia ja perinteikkaista kortteja ja kirjeita.
11. Aluksi saatin mutta sitten aloin kayttaa saastojani sisamaassa matkustamiseen. Au pairina olo ei ole ansaitsemista vaan hauskanpitoa varten.
En tieda vastasinko hyvin ja riitoisasti :)
:) kiitti.kiva lukea ja oli siis aikan kivan ja jännän kuuloinen vuosi...(can't wait että pääsee :p )
Minäkin siis pääsin Jenkeissä viettämään AuPair-vuoden, enkä sitä olisi pois vaihtanut mistään hinnasta!
1. Mä hengailin todella paljon kavereiden kanssa ja pääsin matkustelemaankin hiukan. Lähinn aika meni shoppaillessa, kahvitellessa ja leffassa käydessä:D.
2. Asustin täysin amerikkalaisessa perheessä, johon kuului isä Jay, äiti Judy, lapset Josh, silloin 9 ja Carly, silloin 6 sekä koirat Anna, Amber ja Rosey. Long Islandilla sain asustaa ja siksi siis tuli käytyä Nykissä about joka sunnuntai.
3. Ystäviä ei meinannut ensimmäisinä kuukausina läytyä, koska en oikein osannut tuota enkkua ja olin kamalan ujo ja hiljainen. Olin STS`n kautta ja sieltä kautta sain ystäviä, koska aluevalvoja lähetti joka kuukausi listan alueella asustavista AuPaireista. Soittelin siis ihmisille ja sain ystäviä:). Paikallisiin nuoriin en tosin päässyt tutustumaan yhtään:(.
4. Eipä ollut, mutta eipä se menoa haitannutkaan:D..
5. Juhlapyhät sujui mukavasti, yleensä perheen seurassa. Tosin perhe oli juutalainen, joten en päässyt viettämään perinteistä joulua ja pääsiäistä, mutta toisaalta se oli vain mukavaa, koska pääsi näkemään erilaista juhlintaa:D. Tietysti itsenäisyyspäivän hengasin kavereiden kanssa kaupungissa ja mahtavaa oli:D!
6. Enpä lomaillut, he tekivät omat reissunsa ja minä omani, mutta periaatteessa se ei haitannut yhtään, oli mukavaa olla talon omistajana ihan yksikseen!
7. Olinpa ehkä kerra yhdellä klubilla, se ei oikein ollut mun paikkani. Oikeastaan oli hyvä, ettei bilettämiseen mennyt rahaa yhtään, vähän erilaista meininkiä välillä!
8. Itse asiassa mä tulin n. puolitoista kuukautta aikaisemmin pois, sillä perhe ei tarvinnut mua. Alkuun se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, mutta olisihan sitä ihan hyvin voinut olla sen koko vuodenkin, kamala ikävä edelleen Jenkkilää!
9. Eipä ollut, mutta kun oli kavereita niin eipä sillä ollut mitään väliä.
10. Jaa-a, aika paljon tuli iktettyä ja ihan vaan puhuttua siitä kavereiden kanssa. Se meni ohi parissa kuukaudessa ja sen jälkeen olo ja elo siellä oli aivan mahtavaa:D! Kyllähän mä juttelin useasti porukoiden kanssa, kirjoittelin kirjeitä ja meilailin ahkerasti.
11. Mun piti säästää puolet, mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei siitä tule mitään...mun oli pakko saada ostaa kaikkea ihanaa, käydä paikoissa ja tietysti ostaa tuliaisiakin, niihin meni valehtelematta n. 500 dollaria:D. Mutta, ei ole kiva jos lähtee jonnekin ja joutuu ajattelemaan, ettei voi käyttää kaikkea sitä mitä ansaitsee, ei niin voi kamalan hauskaa olla.
Juups, siis mä suosittelen lämpimästi AuPair-vuotta Jenkeissä, yleensä siellä on ihan mahtavaa, mutta eihän se kaikilla onnistu. Mutta, ei sitä kannata etukäteen pelätä, tulee sitten vaan kotiin sieltä, jos asiat ei natsaa kohdalleen, sitä ei tarvitse hävetä:)!
4.
tästähän löytyy hirmu hyviä kertomuksia meille tuleville auppareille ! :)
Kiva kun entiset aupparit jaksaa jakaa kokemuksia !
nyt odotan kahta kauheammin pääsyä au pairiks, kuulostaa nimittäin hirmu kivalta nämä työnteon lisäksi tulevat asiat!:))
-Mitä kaikkea teit työn ohella?
Leffassa, mall'eilla notkumassa, syömässä, kuntosalilla, ajelemassa vaan, baareissa, kotibileissä, opiskelemassa, matkustelemassa.. huh.. just name it!
-Millaisessa perheessä asuit ja missä ja millainen oli asuinympäristö?
Mä en halua paljastaa tarkemmin, kun olen vaikka mitä juttuja täällä kertonut, jotkut voi yhdistää. Olin kahdessa eri perheessä, kahdessa eri osavaltiossa eri puolilla maata. Eka perhe amerikkalainen, toinen suomalais-amerikkalainen.
-Miten sait ystäviä ja kuinka nopeasti?
Tuttavaperheiden auppareita. Ekasta päivästä lähtien. Toisessa paikkaa oli auppareita, siellä asuvia suomalaisia, heidän kavereitaan jne. jne.
-Oliko romansseja?
Parit täysin viattomat deitit vaan (syömässä, leffassa drinksulla), poikaystävä oli Suomessa.
-Miten sujui juhlapyhät ja muut yhteiset juhlinnat( USAssa tunnetusti juhlia on useita )?
Sujui kavereiden kanssa. En olisi edes halunnut viettää mitään jouluja tai thankgivingejä perheen kanssa. Me hommattiin kavereiden kanssa hyvät ruoat ja viinit ja todella nautittiin olostamme.
-Lomailitko perheen kanssa ja missä? Disney Worldissa- no joo, loma ja loma.. Suosin kyllä paljon mielummin kavereiden kanssa lomaa. Perheen kanssa "lomaillessa" ei paljon lomalta tunnu.
-Miten sujui alle 21 vuotiaitten biletys ? Helposti! itsetehdyllä "norjalaisella" henkkarilla sekä kaverin 7-vuotiaana otetulla kuvalla varustetulla suomalaisella paperihenkkarilla :) Ei mitään ongelmia sisäänpääsyssä.
-Olitko jossain 13kk:na ? Mitähän tää edes tarkoittaa? 12 kk viivyin
-Oliko perheessä pienten lapsien lisäksi esim. oman ikäisiäsi lapsia ? Oli joo toisessa perheessä. Mua vuotta vanhempi tyttö joka tosin asui jo omillaan. Ei paljo tavattu. En tykänny tyypistä.
-Miten hoidit koti-ikävää ? Soittelemalla, kirjoittamalla tosi pitkiä kirjeitä, juttelemalla kavereiden kanssa jotka oli samassa jamassa.
-Pistitkö palkkaa säästöön? No ei niistä koirapalkoista kyllä olis mitään voinu säästää.
tulipa vaan mieleen et kun mainitsit poikaystävästäsi...niin että miten selviydyit vuodesta ja ikävästä? kun tulit takaisin suomeen niin millaiset oli fiilikset nähdä poikaystävä pitkästä aikaa ja menikö kaikki hyvin? tarkoitan siis sitä että vieraannuitteko sun poissaollessasi toisistanne ja oliko seurustelu ton vuoden jälkeen erilaista/huonompaa? kuinka paljon piditte yhteyttä tms? kunhan nyt tuli mieleeni..
miten uskaltaakohan noita vääriä käyttää kun jos jää kii niin blaablaa blaa ja kun ei ole edes kotimaassa?
tietenkin kieltämättä kovin houkuttelevaa..
luin just kyllä näistä vääristä henkkareista jutun(tai kiinni jäämisestä jne..)ja just jotai student ID cardeja väärennettii.
käsitin että ne on jotai laminoituja pahviläpysköjä suurimmaks osaks :D
mikäs tämä "norjalainen" henkkari on??
huomasin just että
"Keskusteluissa ei saa:
Kehottaa ketään rikokseen tai väkivaltaan "
hehheh..
kuiteskaan en ole sinne bilettämää lähössä,mutta olishan joskus kiva päästä tuulettumaan !!
Vastauksena molemmille edellisille kirjoittelijoille:
Henkkareista kysyjälle: Siksipä juuri en aio kertoa kuinka se tehdään. Olen lukenut säännöt minäkin. Käyttäkööt mielikuvitusta ne jotka haluaa.
Poikaystävästä kyselijälle: Oli ihan kamalaa välillä, mutta olisin katunut koko loppuelämäni jos olisin jättänyt poikaystävän takia lähtemättä. Kun paluun aika koitti, mua alkoi kamalasti ahdistaa, ja mä en uskaltanut olla moneen viikkoon yhteydessä poikaystävääni. Joten hän ei edes tiennyt tarkkaa päivää koska olen Suomessa. Suomessa en jotenkin kyennyt soittamaan hänelle. Se oli ihan liian outoa. kun lopulta (noin 4 pvän Suomessa olon jälkeen) soitin hänelle, kaikki jotenkin loksahtikin paikoilleen. Seurustelun kyllä joutui aloittamaan ihan alusta, oltiin me niin paljon molemmat muututtu. Mutta oltiin tosi rakastuneita sitten kun alkujärkytyksestä oltiin selvitty. Erottiin kuitenkin lopulta seuraavana vuonna, noin 9 kk Jenkeistä paluuni jälkeen.
olisikohan mahdollista noihin kysymyksiin saada vielä :
-millainen työpäivä oli normaalisti ?
-tutustuitko paikallisiin ? miten ?
-oliko kulttuurishokkeja?
-Työaika oli mulla säännöllisen epäsäännötön. Se oli yksi suurista syistä miksi vaihdoin perhettä. Sielläkään ei tarkkaa kellonaikaa ollut, mutta kutakuinkin klo 8.30-17 se oli maanantaista perjantaihin. Viikonloput oli aina vapaat.
- Kulttuurishokki yhdistettynä koti-ikävään on varmaan jokaisella edessä, ainakin jossain muodossa. Siihen auttoi suomalaiset aupparikaverit joiden kanssa sai manata amerikan maan järjettömyyksiä :)
-Paikallisiin ihmisiin tutustui jonkin verran, mutta yhtään sellaista ihmistä ei vastaan tullut, jonka kanssa olisi halunnut olla yhtään enempää tekemisissä kuin oli pakko. Kuva amerikkalaisista ihmisistä jäi valitettavan negatiiviseksi, ja tiedän todellakin että tätä ei voi yleistää. Minulle vain kävi niin. Mutta todella suuret määrät tuttuja ja ystäviä eri puolilta maailmaa (Euroopasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta) tuli hankittua.
Juups, elikäs, mä työskentelin ma-pe n. aamu 7`stä 9`ään ja sitten taas 3`sta-iltaan, päivästä riippuen 7`ään-9`ään. Lauantaisin oli pidempiä päiviä, joskus jopa 12 tuntia ja tietysti aina silloin tällöin tein perjantai-illatkin töitä.
Tosiaan, paikallisiin nuoriin en päässyt tutustumaan, mutta paikalliset joihin törmäsin, oli todella mukavia:). Mä kyllä tykkään amerikkalaisista paljon, ne on jotenkin niin välittömiä ja kohteliaita, tahtoo takaisin:D!
Kyllä mulla oli kamala kulttuurishokki "joutua" alle 2000 ihmisen kunnasta lähelle New Yorkia, mutta se meni ohi ja loppu peleissä rakastuin New Yorkiin aivan täysin ja nyt pienet paikat tuntuu ihan kamalilta. Kai se shokki tulee melkein kaikille, on ne asiat kuitenkin eri lailla siellä kuin Suomessa, mutta kaikkeen tottuu ja sitten on taas shokki luvassa kun saapuu takaisin, niin ainakin mulle kävi:D.
voi vitsi,tosi harmi jos paikallisten kanssa noin kävi..
itse tosiaan toivon että sattuisi mukavia nuoria kohdalle että sais paikallisia kavereitakin..!!ja muutenkin paikallisiin tutustua..
ja itselläni on mailikamu d.c:eestä että toivon pääseväni sinne suuntaan au pairiksi tai ainakin lähden sitten käymään siellä päin..
missa pain d.c:ta se on? ja kuinka kauan ollu ja millo lahtee? ma oon taalla kanssa. meilta ajaa puol tuntia d.c:n keskustaa.
Mulle kävi niin että poikaystävä vaihtui jo 4kk jälkeen.... tämä kuulostaa varmaan ihan kauhealta mutta silloinen poikaystävä oli Hyrylän Nesteellä letkuapinana. Orlandossa sitten tapasin rikkaan ekonomian opiskelijan jonka Camarolla päästeltiin trendipaikasta toiseen. Ihan mukava ihmisenä kanssa, mutta niin lujaa meni että jäin USAhan pysyvästi. Näin niinkuin varoituksena :)