Relativistit eivät kykene selittämään miksi "stellar abberation" on yksisuuntaista. Siis toimii vain jos kohde liikkuu (maa pyörii auringon ympäri). Vaihtuvanopeuksinen SMS-teoria selittää asian vaivatta: Koska paikallinen valonnopeus "c" saavutetaan vain kohteessa eli aurinkokunnassa, niin mittaus toimii vain näin päin. Toisin päin ei enään saadakkaan samaa "c":tä, ja se johtuu siitä, että valonnopeus on "c" vain aurinkokunnan läheisyydessä! Jos mittausta yritetään niin päin, että lähde liikkuu, niin mittaus ei enää onnistu. Relativistien mukaan sen pitäisi, mutta kun ei toimi! Eli kaukaisen lähteen valon nopeus on KAIKKEA MUUTA KUIN "c".
http://www.newtonphysics.on.ca/Aberration/Aberration.html
ja siinä kohta:
"5. Apparent Lack of Symmetry. "
Eli suomeksi: valonnopeus ei ole vakio!
http://www.newtonphysics.on.ca/Aberration/Aberration.html
ja siinä kohta:
"5. Apparent Lack of Symmetry. "
Eli suomeksi: valonnopeus ei ole vakio!
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja on ihme väittämää.
Eihän tilanne ole mitenkään symmetrinen, kuten kirjoittaja väittää.
Me ihmiset tarkkailijana vain maan puoleisessa
päässä teemme tilanteesta erittäin epäsymmetrisen!
Otetaan tähän yksinkertainen esimerkki, joka kuvaa ehkä parhaiten fotonin käyttäytymistä ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Oletetaan, että valonnopeus olisi 300m/s. Luodin lähtönopeus sama.
Luotijuna kulkee radalla 290m/s. Pari ampujaa ampuu junan takaovesta sisään junaan, toinen luodin toinen laserpulssin. Mitä tapahtuu.
Luoti tavoittaa junan ja jatkaa sen sisätilassa etenemistä 10m/s.
Laserpulssi etenee kohti junaa maapallolla vallitsevassa kentässä 300m/s, mitä tapahtuu kun pulssi saavuttaa junan. Kenttä vaihtuu maapallon kentästä junan kentäksi ja laserpulssi etenee tuossa kentässä edelleen 300m/s.
Miksi laserpulssi vaihtaa nopeuttaan, mutta luoti ei.
Koska luodilla on oma kenttänsä ja massansa, joka ylläpitää sen nopeuden lähes vakiona. Laserpulsilla ei ole massaa, joten se muuttaa nopeuttaan pienimmästäkin vaikuttimesta, tässä tapauksessa heikkokin junan aikaansaama kenttä aiheuttaa nopeuden muutoksen laserpulssille.
Laserpulssin nopeus ei vaihdu äkisti vaan pikkuhiljaa sen lähestyessä junan vaikutuspiiriä.
Näistä syistä johtuen valon nopeus havaitaan aina samaksi liiketilasta huolimatta. Itse asiassa sille on mahdotonta mitata mitään muuta nopeutta. Mutta ei siellä junassa kellot käy sen hitaammin, ellei nyt maapallon kaareutumisen aiheuttamaa keskeiskiihtyvyyttä huomioida.
Jos junassa muuta hidastumista tapahtuu kuin mitä edellä on esitetty, sen pitäisi johtua paikan suhteellisesta muutoksesta universumin kaikkiin massoihin nähden, olettaisin vaikutuksen olevan kuitenkin häviävän pieni jopa valonnopeudessakin.
ovat havainnot. Valonnopeus on mitattu vakioksi, mutta varsinaisesti vain maapallolla ja sen läheisyydessä. Ja vakionopeus kaikkiin havaittuihin suuntiin johtunee paikallisesta levossa olevasta materiaalista.
Jos katson junaa sivusta ("paikallaan"), valo kulkee mielestäni 590m/s?
Minkä mukaan kenttä sitten määräytyy? Miksei valo päättäisi liikkua vaikka sen luodin mielestä 300m/s?
Teoriallasi päästäneen myös ylivalonnopeutta?
valo, jonka avulla sinä teet havainnon muuttaa heti nopeuttaan kun se tulee junasta ulos ja kohtaa paikallaan olevan ilman, jota pitkin se tulee silmääsi :) Siis analogisesti edellisen kanssa.
Mutta kun tarkkaan tietäisikin miten fotoni reagoi materian kanssa/läheisyydessä. Voi olla, että maan gravitaatio vaikuttisi viekä junan sisälläkin hidastavasti? Ainakin se junaan vaikuttaa ja pitää tätä maan pinnalla. Mahdollisesti myös fotoniin junan sisällä. Ei ole kuitenkaan tietoa.
Koska asian selvittäminen perinpohjin tässä on hieman hankalaa, niin kirjanan vain muutaman asian.
Valo on nopeudella c etenevää värähtelyä varauksen kentässä. Tyjiössä ja painottomassa tilassa nopeutta voidaan pitää luonnonvakiona ja eteneminen on suoraviivaista.
Varauksen kenttä taipuu kuitenkin kaiken massallisen piirrissä muuttaen näen "tiheyttään" ko. koordinaatistossa mukautuen vallitsevaan gravitaatio- ja hiukkaskenttään. Värähtely eli valo etenee nyt sitten ko. ympäristön edellyttämällä nopeudella noudattaen varauksen kentän muotoa, eli taipuen (esim. gravitaatiolinssi).
Ylivalonnopeus on periaatteessa mahdollinen kun nopeutta verrataan ns. lepokoordinaatiston valonnopeusteen.
Edellä olevassa esimerkissä joku voitaisiin panna kulkemaan junassa 200m/s. Ulkopuolelta tarkkaillen se näyttäisi kulkevan siis ylivalonnopeutta ( jos siis leikisti se c=300m/s).
Laseria ei todellakaan pääse juoksemalla karkuun, koska lähteen hiukkasen kenttä ja sinun hiukkasesi kenttä ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Sinun kenttäsi on tietysti merkityksettömän vähäinen lähtöpaikassa, mutta määräävä omassa kohdassasi, valo siis kiihtyy sinua kohti, karkuun et pääse.
Suosittelenkin siirtymään sen verran paljon sivusuunnassa, että varauksen kenttä jossa pulssi etenee lakkaa vaikuttamasta
sinuun, radan kaareutuminen aiheuttamasi gravitaation osalta kannattaa huomioida tässä.
Gravitaatio ei varsinaisesti hidasta etenevää pulssia, kaareuttaa kyllä sen rataa, kun varatun hiukkasen muoto muuttuu gravitaatiokentässä (kääntyy gravitaation suuntaan).
Junan materiahiukkasten kenttä ( siis se joka aiheuttaa junalle massavaikutuksen kun materiaa kiihdytetään ) toimii tavallaan siltana lähde ja kohdekoordinaatistojen välillä.
Lähdekoordinaatistossa tuo junan hiukkasten aiheuttaman kentän vaikutus on lähes mitätön. Mitä lähennäksi junaa tullaan, sitä enemmän se muuttaa varauksen kentän tiheyttä. Varauksen kentän tiheyden muuttuessa nopeus muuttuu aina vain enemmän junan määräämän koordinaatiston mukaiseksi.
Jos juna on paikallaan lähteeseen nähden, silloin varauksen kentän tiheys pysyy samana molemmissa koordinaatistoissa.
Maapallon hiukkasten kenttien yhteisvaikutuksesta syntyy maapallon gravitaatiokenttä ja junan hiukkasten yhteisvaikutuksesta syntyy junan gravitaatiokenttä. Nämä kentät vuorovaikuttavat keskenään synnyttäen painovoiman kappaleelle ( tässä junalle).
Painovoiman perusteella voidaan laskea kappaleen massa, eli itse asiassa ainemäärä. Hiukkasilla ei ole massaa lainkaan (laskennallinen suure), ne vain reagoivat oman kenttänsä kautta vuorovaikutuksina ulkoisiin (muiden hiukkasten tuottamiin) kenttiin. Verrattavissa sm-induktion tuottamaan voimaan esim. solenoidissa, sitäkin voisi kutsua "massaksi".
Oli varatun hiukkasen muoto muuttuu...
Piti olla varatun hiukkasen kentän muoto muuttuu ( eli varatun hiukkasen kenttä kaareutu gravitaatiokentän suuntaan ).
"valo, jonka avulla sinä teet havainnon muuttaa heti nopeuttaan kun se tulee junasta ulos ja kohtaa paikallaan olevan ilman, jota pitkin se tulee silmääsi :) Siis analogisesti edellisen kanssa."
Jees, mutta jos laitetaankin anturit junan päihin, jotka havaitsevat valon.
Nyt sytytetään lamppu täsmälleen keskellä junaa.
Ukkeli junan sisällä näkee antureiden älähtävän samanaikaisesti.
Junaa ulkopuolelta pällistelevä toinen dude havaitsisi teoriasi mukaan valon saapuvan junan päihin samanaikaisesti, vaikka junan etupäähän on hänen mielestään pitempi matka (koska juna liikkuu hänen suhteensa).
Tämä on suhteellisuusteorian kanssa täysin ristiriidassa. Vaikka on mahdollista ja ehkäpä peräti todennäköistä, että suhteellisuusteoria ei ole täydellinen, ennustaa se ilmiöt suurella tarkkuudella (vrt. Newtonin gravitaatio/Einsteinin gravitaatio). Suhteellisuusteoria ei siis ole väärä, eikä sen kumoamisessa ole mitään mieltä.
Ilmeisesti teoriasi mukaan jos C kulkee B:n suhteen 0,6c ja B kulkee A:n suhtene 0,6c, kulkee C A:n suhteen 1,2c? Tällainen tulos on täysin ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa.
Em. tavalla ketjuttamalla päästäisiin äärettömään nopeuteen, jos nopeudet lasketaan "normaalilla" tavala yhteen.
kenttä aiheuttaa fotonin sopeutumisen paikalliseen nopeuteen "c". Muuten aurinkokunnassa ei mitattaisi lähes kaikkialla vakionopeutta "c". Myös lähiavaruudessa, jossa on tyhjiö.
Muussa tapauksessa fotonit tulisivat aurinkokuntaan millä tahansa nopeudella ja "c":n mittaaminen maan kiertoradalla auringon ympäri olisi mahdotonta. Mutta kun "c" pystytään mittaamaan kaikista tähdistä maan kirtorataa hyväksikäyttäen, niin pitää saapumisnopeuden aurinkokuntan olla jo "c" (viimeistään maan radan säteen etäisyydellä auringosta).
Näyttäisi siltä, että fotonit muuttavat viimeistään joutuesaan auringon painovoimakenttään nopeudekseen täällä tunnetun valonnopeuden (ja mahdollisesti vaiheittain jo kaukaa aikaisemmin, kun ne lähestyvät aurinkokuntaa).
asian niin, että Maxwellin yhtälöt toimii, Lorenzin muunnosyhtälöt toimii jne...
Einsteinen kohdalle jää pieni kysymysmerkki. Tosin kun kenttäyhtälöt lasketaan aika-avaruuden kautta niin päästään ilmeisesti samaan lopputulokseen silloin kun kentät ovat suunnilleen homogeenisia. Tämä siitä syystä, että on helpompi laskea nopeuksien perusteella aikadilataatio, kun ruveta repimään säteilyn etenemisen muutosnopeuden perusteella jotain muita juttuja.
Atomin tasolla rupeaa kuitenkin tökkimään. kun hiukkasten kentät eivät enää olekaan homogeenisia vaan sekoittuvat enemmän tai vähemmän toisikseen.
Suhteellisuusteorian mukaan ei voi laskea, koska suhteellisuuteorian oletus siitä, että valonnopeus on vakio kaikkialla ei pidä paikkaansa.
Esimerkki junasta ON huono, koska juna on massiivisessa gravitaatiokentässä.
Nopeuksia ei varmaankan voi laskea suoraan maan päällä paikallaanolevan gravitaation johdosta!
Lisäksi valon liikkuminen ilmassa ja tyhjiössä ei ole sama asia. Ja gravitaation tai useiden sellaisten liiketila sekoittaa lisäksi tilannetta.
Keksi itse parempi kaava... suhteellisuusteoria ei ainakaan toimi!
Kaukainen avaruus toimii pitkästä aikaa. Suuriman osan relativistisesta haihattelusta saa laittaa romukoppaan, koska suhteellisuusteorioiden ne osat jotka perustuvat vakionopeuteen eivät toimi.
Ilmeisesti myös suurin osa paikallisista asioista toimii, koska sms:n nopeus on edelleen vakio maapallolla ja läheisyydessä.
Siinä olen kertonut miksi homma toimii niinkuin toimii. Eli olet ihan oikeassa "vaiheittain jo kauempaakin", itse asiassa ihan alusta asti kohdetta kohti nopeutta sopeuttaen.
Asia on minun mielestäni ihan selvä.
Vaatii vain uskallusta mieltää varauksen kenttä globaaliksi (etäisyyden suhteen) ja valo eteneväksi värähtelyksi siinä.
Tuota ehdottamaani hiukkasten kenttää ei ole helppo mieltää (periatteessa Higgsin kenttä), mutta voit jättää sen pois laskuista jos se häiritsee, siitä viimekädessä on kuitenkin kysymys.
eteneminen siinä häiriönä on varsin mielekäs, koska materialla on selvästi kenttä. Ja kun fotonia kuvaa häiriönä kentässä, niin paremmin ymmärtää fotonin luonteen.
Johtuuko "häiriön" etenemisen taipuminen gravitaatiossa mahdollisesti jostain muusta kuin vetovoimasta, olisi myös hyvä kysymys.
Itselle on tärkeää se, että valonnopeus ei kuitenkaan ole vakio ja että sen vakioisuus johtuu nimenomaa nopeuden mittaajasta eikä välttämättä lähettäjästä. Ja että teoreetikot putosivat havaintojen näennäisyyden aiheuttamaan kuoppaan ;) (josta toivottavasti ei tarvitse itseään kaivella).
Ja valonnopeushan ei siis ole mikään rajoitus. Se vain rajoittaa tiettyjä havaintoja ja ilmiöitä paikallisessa materiassa.
gravitaatiokentässä johtuu itse asiassa kenttien välisestä vuorovaikutuksesta. Koska gravitaatiokentän voimakkuus muuttuu kaarevalla pinnalla, tietenkin myös varauksen kenttä noudattaa tuon kentänvoimakkuuden muutoksen suuntaa.
Olen tuosta nopeuden ylitysmahdollisuudesta periaatteessa samaa mieltä, mutta sen suhteen haluan olla vähän varovainen koska siitä puhuminen lopettaa kaiken keskustelun.
Koska kyllä sokea kanakin jyvän löytää. Siihen vain ehkä menee n. 100 vuotta joiltakin... :)
Valonnopeus ei rajoita signaalia edes maan päällä, saatikka avaruudessa. Se on jo useaan otteeseen havaittu.
Sms etenee nopeudella, jonka se itse katsoo sopivaksi ko. materialle.
Jos juna kulkee maapallolla, niin junan vaikutus nopeuksiin on mitätön, koska maapallon massa on huomattava. Toisaalta luodin kiihdytys valonnopeuteen on myös mahdotonta (energia loppuu). Elikkä esimerkki ei ole kovin maanläheinen.
> Oletetaan, että valonnopeus olisi 300m/s.
> Luodin lähtönopeus sama.
> Luotijuna kulkee radalla 290m/s.
> Pari ampujaa ampuu junan takaovesta sisään
> junaan, toinen luodin toinen laserpulssin.
> Mitä tapahtuu.
Lopputulos olisi, että laserpulssi (ja luoti) kulkisivat nopeudella 300 m/s maapallon suhteen ja juna nopeudella 290 m/s maapallon suhteen.
Elikkä laserpulssi kulkisi 10 m/s nopeammin kuin juna, koska maapallon kenttä olisi määräävä. Tässä oletetaan myös, että junassa on läpituuletus, elikkä etuovi ja takaovi ovat auki ja junan sisällä liikkuvalla ilmalla on maapallon liiketila. Sekä että luoti ei reagoi ilmanvastukseen.
(Mahdollisesti jotenkin tällä tavalla, mikäli ei tullut jotain virhettä jonnekkin?)
Eli lopputulos on, että pienimassainen liikkuva kappale on samanarvoinen kuin liikkumaton kappale maapallon pinnalla... se ei vaikuta lopputulokseen. Sms liikkuu vallitsevan gravitaatiokentän mukaisesti.