Olen suhteessa tai oikeammin yksin. Tiedän mitä ajattelen ja missä olen tehnyt väärin. Haluaisin kuitenkin uusia näkölumia. Haluaisin ymmärtää ja tarvitsen siihen apua.
Olen asunut yksin helmikuusta tai itse asiassa marraskuusta tai oikeastaan aina. Viimevuonna sain kokea suuria tunteita. En ollut ennen tuntenut näin ja ole jo melkein neljäkymmentä. Rakastuin ja koska mieheni on periaatteenmiehiä, niin menimme naimisiin ennen kuin muutimme yhteen. Tai hän muutti minun kotiini. Ei tuonut paljoa mukaansa, mutta hänen kotinsa on ollut pitkään muualla.
Hyvin koulutettu puheissaan ja tehnyt paljon töitä, ilmeisesti puheissaan. Olen miettinyt miksi uskoin hänen puheitaan, mutta suhteet perustuvat luottamukseen ja ei ole mitään syytä uskoa ettei toinen puhu totta. Jotain pientä oli jo syksyllä ja marraskuussa hän lähti purkamaan kotiaan ja hoitamaan työasioitaan, sovittiin käytännönasioista ja hän lähti. Tuli vasta helmikuussa takaisin. Oli ihan todella kipeä. Ei voinut olla ulkona 20 minuuttia kun oli niin kipeä.
Itselläni oli suuren jutun dedlain. Kerroin ja pyysin anteeksi, koska seuraava viikko olisi stressaava. Kolme päivää mies lepäsi, makasi, sotki jätti jäljet korjaamatta ja kolmannen päivän iltapäivällä hän kavereiden luo viideksi tunniksi. Sanoi olevansa hetken ulkona. Siis mies joka väittää olevansa todella sairas häipyy. Asiasta keskusteltiin. Seuraavana päivänä tulin kotiin töiden jälkeen jatkamaan töitä ja miestä ei missään ja kauhea kaaos. Mulla oli stressi töistä ja hermostuin, tässä tein väärin, käskin hänen lähteä kolmeksi päiväksi, niin että saan työn tehtyä. Hän lähti.
Kevään aikana pyysin häntä muuttamaan kolmesti takaisin. Ei muuttanut. Pyysin häntä kertomaan missä hän asuu, mutta hän ei kerro. Toivoin että tapaisimme, mutta en halunnut tavata häntä kotonani (tai yhteisessä kodissa). Kevään aikana pyysin häntä tapaamisiin, mm. vapuksi Nuuksioon. Sitten lopetin järjestämisen. Usein hän sanoi että hän ei puhu minulle, niin asiat järjestyy.
Asiat ei järjesty jos ei puhuta, tai jos joutuu arvaamaan mitä toinen ajattelee. Mykkäkoulua.
Haluaisin keskustelemaan, kun haluan ymmärtää mitä mielessä liikkuu. Hän ei haluan lähteä keskustelemaan perheasiainkeskukseen.
Haluan avioeron, mutta siinäkin on ongelmia. Hän ei halua eroa. Meillä on kuulemma hyvät mahdollisuudet onnistua. Hän ei puhu minulle, hän ei asu minun kanssa, hän ei halua olla minun kanssa tekemisissä, hän kysyy, miksi meidän pitäisi erota.
Niin en mennyt naimisiin ollakseni yksin tai arvaillakseni mitä toinen ajattelee.
Niin se miksi kirjoitan on se, että haluaisin ymmärtää, mitä miehen mielessä liikkuu. Mitä tarkoitusta palvelee avioliitto, jossa ei olla tekemisissä toisten kanssa.
Olen asunut yksin helmikuusta tai itse asiassa marraskuusta tai oikeastaan aina. Viimevuonna sain kokea suuria tunteita. En ollut ennen tuntenut näin ja ole jo melkein neljäkymmentä. Rakastuin ja koska mieheni on periaatteenmiehiä, niin menimme naimisiin ennen kuin muutimme yhteen. Tai hän muutti minun kotiini. Ei tuonut paljoa mukaansa, mutta hänen kotinsa on ollut pitkään muualla.
Hyvin koulutettu puheissaan ja tehnyt paljon töitä, ilmeisesti puheissaan. Olen miettinyt miksi uskoin hänen puheitaan, mutta suhteet perustuvat luottamukseen ja ei ole mitään syytä uskoa ettei toinen puhu totta. Jotain pientä oli jo syksyllä ja marraskuussa hän lähti purkamaan kotiaan ja hoitamaan työasioitaan, sovittiin käytännönasioista ja hän lähti. Tuli vasta helmikuussa takaisin. Oli ihan todella kipeä. Ei voinut olla ulkona 20 minuuttia kun oli niin kipeä.
Itselläni oli suuren jutun dedlain. Kerroin ja pyysin anteeksi, koska seuraava viikko olisi stressaava. Kolme päivää mies lepäsi, makasi, sotki jätti jäljet korjaamatta ja kolmannen päivän iltapäivällä hän kavereiden luo viideksi tunniksi. Sanoi olevansa hetken ulkona. Siis mies joka väittää olevansa todella sairas häipyy. Asiasta keskusteltiin. Seuraavana päivänä tulin kotiin töiden jälkeen jatkamaan töitä ja miestä ei missään ja kauhea kaaos. Mulla oli stressi töistä ja hermostuin, tässä tein väärin, käskin hänen lähteä kolmeksi päiväksi, niin että saan työn tehtyä. Hän lähti.
Kevään aikana pyysin häntä muuttamaan kolmesti takaisin. Ei muuttanut. Pyysin häntä kertomaan missä hän asuu, mutta hän ei kerro. Toivoin että tapaisimme, mutta en halunnut tavata häntä kotonani (tai yhteisessä kodissa). Kevään aikana pyysin häntä tapaamisiin, mm. vapuksi Nuuksioon. Sitten lopetin järjestämisen. Usein hän sanoi että hän ei puhu minulle, niin asiat järjestyy.
Asiat ei järjesty jos ei puhuta, tai jos joutuu arvaamaan mitä toinen ajattelee. Mykkäkoulua.
Haluaisin keskustelemaan, kun haluan ymmärtää mitä mielessä liikkuu. Hän ei haluan lähteä keskustelemaan perheasiainkeskukseen.
Haluan avioeron, mutta siinäkin on ongelmia. Hän ei halua eroa. Meillä on kuulemma hyvät mahdollisuudet onnistua. Hän ei puhu minulle, hän ei asu minun kanssa, hän ei halua olla minun kanssa tekemisissä, hän kysyy, miksi meidän pitäisi erota.
Niin en mennyt naimisiin ollakseni yksin tai arvaillakseni mitä toinen ajattelee.
Niin se miksi kirjoitan on se, että haluaisin ymmärtää, mitä miehen mielessä liikkuu. Mitä tarkoitusta palvelee avioliitto, jossa ei olla tekemisissä toisten kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pönkitetään yhteiskunnallista asemaa. Kun on avioliitossa, saa helmommin työtä, kaverit/sukulaiset arvostavat jne.. Siksi monet pitävät ihan muodon vuoksi teatteria yllä.
Pistä avioerohakemus käräjille omalla nimelläsi. He sitten toimittavat tiedon hakemastasi avioerosta miehelle. Ehkä miestä sen jälkeen kiinnostaa sinunkin seurasi. Jos ei kiinnosta, niin etpä menetä mitään.
Onpa mies. Miksi haluat sellaisen takaisin eihän tuo miltään avioliitolta vaikuta.
Halusi sinut ilmeisesti kulissiksi.
Jätä virallinen avioerohakemus, älä mieti enää hetkeäkään
hän on käyttänyt sinua hyväkseen ihan tarpeeksi kauan
Ettei vaan ois niin, että miehesi leikkii kotia jonkun toisen naisen kanssa. Otappa selkoa miehen tekemisistä. Teidän avioliittonne ei täytä mitenkään avioliiton kriteerejä, joten siitä vaan toimimaan.
Tsemiä
Jos sinun OIKEASTI täytyy kysellä täältä mitä tehdä olet kyllä ansainnut miehesi!
Ei kukaan järjissään oleva nainen katsele tuollaista menoa! Menitte viime vuonna naimisiin ja sinun tarvitsee täältä kysellä asioiden laitaa... Ota nyt lusikka kauniiseen käteen ja lopeta kynnysmattona oleminen!!!!
Niin, tiedän mitä tehdä. Kysymys on ymmärtämisestä. Jotenkin kiinnostaa miten joidenkin logiikka kulkee.
Tuo avioliiton statuspointti on hyvä. Onko tosiaan naimisissa oleva jotenkin parempi tyyppi työmarkkinoilla tai onko se niin että naimisissaoleva mies on hyvä valinta töihin, nainen taas jotain muuta. Olisiko se muuten hyvä avaus, kulissiliitossa. No, ilmeisesti yhteiskunta pitää kulisseista, naimisissa olevista miehistä, lapsettomista naisista.
Jos ajatellaan elämää, niin haluan ajatella ihmisistä hyvää ja että kaikella on hyvä tarkoitus. Siis ajatus on että kiva elää ja ihmiset on mukavia. Naivia - tiedän - tai sinisilmäistä idealismia.
Niin, haluaisin ymmärtää tuota miehen logiikkaa, naisenlogiikasta puhutaan ja miehet ovat kuulemma helpompia. Statuspointti oli hyvä - en ollut ajatellut.