Törmäsinpä netissä surffaillessani käsitteisiin "block universe" ja "block time", joita jäin miettimään ihmetyksellä. Se mikä erityisesti ravisteli, on seuraava päättelyketju:
1) Kokeellisestikin on vahvistettu Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria (katso vaikka Powerpoint-animaatio http://www.google.fi/url?sa=t&ct=res&cd=2&url=http://www.adamauton.com/warp/files/dummies.ppt&ei=XlUXQ-X3MrqWiALA1rXZDA )
2) Ykköskohdasta seuraa, ettei ole mitään universaalia seinäkelloa, josta voisi aina katsoa kaikkialla ja kaikille vallitsevan standardiajan.
3) Tullaan päätelmään, että aika on aidosti maailman neljäs ulottuvuus kolmen tilaulottuvuuden lisäksi. (Tämä on "block universe".) Toisin sanoen EI ole niin, että kolmiulotteinen maailma muuttuu ajan funktiona, vaikka tämä onkin tapa jolla yleensä hahmotamme maailmaa.
4) Sitten putoaa pommi (ainakin minun mielestäni): edellä mainitusta seuraa, että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa, eikä mikään muutu eikä mitään koskaan tapahdu. Ajan virta ja se että jotakin tapahtuu, on pelkkä illuusio.
Tästähän voi jatkaa kaikenlaisilla mukavilla päätelmillä ja kysymyksillä:
Mitään ei voi "tapahtua" siksi, ettei tapahtumille ole neliulotteisen maailman ulkopuolista ajan ulottuvuutta, jossa jotakin voisi tapahtua.
Tulevaisuus on siis "jo" olemassa, vaikka emme voikaan sanoa, että se on olemassa "jo" tai "nyt", koska ei ole neliulotteisen maailman ulkopuolista aikaulottuvuutta, jossa se olisi "jo" tai "nyt".
Vapaata tahtoa ei kai näin ollen tarvita, koska tulevaisuus vain on mitä on. Voimme kyllä vapaasti tehdä mitä tahdomme, mutta emme voi vapaasti tahtoa mitä haluamme.
Mikäs minä sitten olen? Neliulotteisessa maailmassa "mato" tai "rihma", mutten todellakaan mikään kolmiulotteinen lihaklöntti, joka syntyy, muuttuu ja lopulta kuolee ajan funktiona.
Entäpä minkä kokoinen on tällainen neliulotteinen maailma? Onko niin, ettei sille voi määritellä kokoa? Eihän ole mitään maailman ulkopuolista mittakeppiä.
No mitenkäs sitten syy ja seuraus? Missä on se ajankulun referenssi, jossa jokin asia on "ennen" ja toinen "jälkeen"?
Ja vielä: mikä tai kuka se on, joka kokee ajan kulun illuusion?
Näitä juttuja on selitetty myös täällä: http://www.thekeyboard.org.uk/What is Time.htm
1) Kokeellisestikin on vahvistettu Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria (katso vaikka Powerpoint-animaatio http://www.google.fi/url?sa=t&ct=res&cd=2&url=http://www.adamauton.com/warp/files/dummies.ppt&ei=XlUXQ-X3MrqWiALA1rXZDA )
2) Ykköskohdasta seuraa, ettei ole mitään universaalia seinäkelloa, josta voisi aina katsoa kaikkialla ja kaikille vallitsevan standardiajan.
3) Tullaan päätelmään, että aika on aidosti maailman neljäs ulottuvuus kolmen tilaulottuvuuden lisäksi. (Tämä on "block universe".) Toisin sanoen EI ole niin, että kolmiulotteinen maailma muuttuu ajan funktiona, vaikka tämä onkin tapa jolla yleensä hahmotamme maailmaa.
4) Sitten putoaa pommi (ainakin minun mielestäni): edellä mainitusta seuraa, että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa, eikä mikään muutu eikä mitään koskaan tapahdu. Ajan virta ja se että jotakin tapahtuu, on pelkkä illuusio.
Tästähän voi jatkaa kaikenlaisilla mukavilla päätelmillä ja kysymyksillä:
Mitään ei voi "tapahtua" siksi, ettei tapahtumille ole neliulotteisen maailman ulkopuolista ajan ulottuvuutta, jossa jotakin voisi tapahtua.
Tulevaisuus on siis "jo" olemassa, vaikka emme voikaan sanoa, että se on olemassa "jo" tai "nyt", koska ei ole neliulotteisen maailman ulkopuolista aikaulottuvuutta, jossa se olisi "jo" tai "nyt".
Vapaata tahtoa ei kai näin ollen tarvita, koska tulevaisuus vain on mitä on. Voimme kyllä vapaasti tehdä mitä tahdomme, mutta emme voi vapaasti tahtoa mitä haluamme.
Mikäs minä sitten olen? Neliulotteisessa maailmassa "mato" tai "rihma", mutten todellakaan mikään kolmiulotteinen lihaklöntti, joka syntyy, muuttuu ja lopulta kuolee ajan funktiona.
Entäpä minkä kokoinen on tällainen neliulotteinen maailma? Onko niin, ettei sille voi määritellä kokoa? Eihän ole mitään maailman ulkopuolista mittakeppiä.
No mitenkäs sitten syy ja seuraus? Missä on se ajankulun referenssi, jossa jokin asia on "ennen" ja toinen "jälkeen"?
Ja vielä: mikä tai kuka se on, joka kokee ajan kulun illuusion?
Näitä juttuja on selitetty myös täällä: http://www.thekeyboard.org.uk/What is Time.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitettavasti koko se teoria johon aikadilaatio jms. hauskuudet pohjautuvat, on virheellinen. Ongelma juontaa juurensa sitä, että on väärin otaksuttu valonnopeus universaaliksi vakioksi, mitä se ei ole. Ja jouduttu "naurettaviin" päätelmäketjuihin :)
Miksi radiosignaali kulkee San Franciscosta New Yorkiin 0.028 us kauemmin kuin toiseen suuntaan? Siksi koska maapallon pyöriminen pyörittää kenttää, jonka mukana sähkömagneettinen säteily liikkuu maapallolla! Relativistit eivät tätä hyväksy, koska heidänhän mukaan sms kulkee aina nopeudella c.
Valitettava ongelma sikäli, kun kyseine koe on tehty ja aina todetaan, että valonnopeus seuraa maapallon pyörimistä eli gravitaatiokenttää.
Suhteellisuusteoria on näiltä osin virheellinen ja siihen ei pidä tukeutua! Sitä eivät tue edes alkeellisimmat kokeet!
Koko koe onkin potaskaa. Kulkuaika on nimenomaa sama molempiin suuntiin, koska mitään "eetteriä" ei ole havaittu. Prkl näitä nettijuttuja ja epämääräisiä koetuloksia! :)
Koe onkin ok! SMS, joka etenee kauempana ilmakehässä ei enää "seuraa" maapallon pyörivää gravitaatiokenttää, vaan jää jälkeen maapallon pyörimisestä! Ja sen johdosta kulkuaika on eri itään ja länteen. Koe on täysin oikein! Ja niin on myös teoria!
Elikkä vaihtuvanopeuksinen SMS toimii edelleen.
On vain yksi paha vika. Piirretään viiva ja sanotaan siinä on c ja ihminen uskoo, kun se vaikuttaa loogiselta. Mutta kun ei ole.
Se c vaihtaa nopeuttaan koska kenttä jonka puitteissa säteily etenee vaihtaa tiheyttään koordinaatistojen välillä, jos toinen koordinaatisto on liikkeessä toiseen nähden.
Tämä nopeuden vaihtaminen vaikuttaa loogisemmalta, mutta tukeeko se kaikkia havaintoja? Ja onko ko. havainnot manipuloimattomia?
Se että malli ei "toimisi" atomitasolla, ei periaatteessa ole ongelma, koska siellä ollaan varsin erilaisessa maailmassa. Mutta kyllä sielläkin tuntuu loogiselta, että tapahtumat ovat jossain tietyssä suhteessa lähellä olevaan materiaaliin ja että etäisempi materiaali vaikuttaa vähemmän. Varsinkaan kum mitään eetteriä ei ole havaittu (paitsi tietysti gravitaatio jossain mielessä).
>" 4) Sitten putoaa pommi (ainakin minun mielestäni): edellä mainitusta seuraa, että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki olemassa, eikä mikään muutu eikä mitään koskaan tapahdu. Ajan virta ja se että jotakin tapahtuu, on pelkkä illuusio."
Näin olen jo muutaman vuosikymmenen ajan ajatellut, ja pidän mallia kauniina, lohdullisena: Maailmankaikkeus on "staattinen kuva", "ajatus", "mielikuva": siis samalla tavalla kuin romaani on kirjailijan mielessä. Kaunis ajatus!
>"Mitään ei voi "tapahtua" siksi, ettei tapahtumille ole neliulotteisen maailman ulkopuolista ajan ulottuvuutta, jossa jotakin voisi tapahtua."
Katsottuna tämän neliulotteisen kuvan ulkopuolelta mitään ei tapahdu. Mutta me olemme sisäpuolella ja se on eri asia.
>"Vapaata tahtoa ei kai näin ollen tarvita, koska tulevaisuus vain on mitä on. Voimme kyllä vapaasti tehdä mitä tahdomme, mutta emme voi vapaasti tahtoa mitä haluamme."
"Vapaa tahto" on käsite, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Se on puhdas arkieleämän apukäsite, jolla ei ole syvempää vastinetta.
Ihmisellä on tahto. Se on siinä mielessä vapaa ( tämän neliulotteisen kuvan sisällä), että mikään kausaliteetti ei siihen vaikuta vaan pohjimmiltaan tilastollinen kvanttisatunnaisuus, joka ilmenee lämpökohinana ylemmällä tasolla. Tämä taas vaikuttaa suoraan kaikkiin päätöksiimme. Tavallaan se on vapaa, mutta kvanttikohinan toteutumia ohjataan tämän "neliulotteisen kuvan" ulkopuolelta, jossa siis on tämän mielikuvan Kuvittelija.
Kokonaisuudessaan ihan kaunis malli! Ajatus löytyy kyllä melko sellaisenaan hindulaisesta mytologiasta, mutta ei se ole mikään rumentava asia.
Onko näillä jokin yhteys reaalimaailmaan? :) Olisi hyvä jos teorian tekijä joskus tsekkaisi reaalimaailman havainnot ja hatkitsisi uudestaan?
Ainoa joka pärjää tulessa on perusteellisen kunnollinan tutkimus ja havainto todellisesta maailmasta.
Vaikkakaan sellaista ei varsinaisesti olekkaan kuin "täysin väärä" tai "täysin oikea" teoria.
Kaikkia teorioita voi parannella ja korjata, ja huonokin teoria on usein parempi kuin ei mitään.
Esimerkiksi se, että Einstein yskinkertaisti, että "valonnopeus on vakio", on tietenkin parempi kuin ei mitään teoriaa.
Jo Einsteininkin aikoina, jos havaintoja olisi tutkinut todella tarkkaan olisi mahdollisesti saattanut arvata, että valonnopeuden vakioisuus johtuu materian läheisyydestä.
Tätä enteili se, että valonnopeuden laskeminen maapallon kiertoradan avulla edellytti eetteriä ja toisaalta se, että MM-kokeessa eetteriä ei löydettykään. Tästä voi päätellä, että on kyseessä eri valonnopeudet. Ensimmäisessä on kyseessä auringon määräämä valonnopeus ja jälkimmäisessä maapallon määräämä.
niin no ajan kulumisen tunteminen on meidän tapamme hahmottaa viipaleita neliulotteista staattisesta aika-avaruudesta.
mutta älköös huolehtiko, käytännössä emme voi (koskaan!)saada mielivaltaisen tarkkaa kuvaa maailmasta tietokoneelle ja laskea tulevaisuutta,
ja näin voimme pelastaa valinnan vapaudenkin. (VALINNAN vapauden (?), oikeampi termi olisi mielestäni sattuman vapauden )
täydellinen determinismi ei ole ristiriidassa sattuman kanssa. systeemin alkutilalla on aina jokin todennäköisyysjakauma---> systeemi on satunnainen myös kaikkina muina aikoina.
kaikkina muina aikoina satunnaisuutta kuvaa uusi todennäköisyysjakauma, joka voidaan johtaa deterministisesti mekaniikan laeista.
Johan on merkillinen determinismin määritelmä:
>"täydellinen determinismi ei ole ristiriidassa sattuman kanssa. systeemin alkutilalla on aina jokin todennäköisyysjakauma---> systeemi on satunnainen myös kaikkina muina aikoina.
kaikkina muina aikoina satunnaisuutta kuvaa uusi todennäköisyysjakauma, joka voidaan johtaa deterministisesti mekaniikan laeista."
Eli siis determinismi on sitä, että todennäköisyysjakaumasta seuraa toinen todennäköisyysjakaumasta laskettavien lakien mukaan!
Minun ymmärtääksen determinismi käsitteenä kuvaa nimenomaan yksittäistapahtumia, ei jakaumia.