Aloitanpa uuden threadin, kun edellinen tavan mukaan hajaantui vähän turhan sikenöiväksi.
AMK:t ajettiin Suomeen kuin käärme pyssyyn, Anna-Liisa Kasurisen ollessa opetusministerinä ( hyvä muistaa kuin jouluevankeliumi). Mallina oli Saksan Fachhochschule, jota ei kiireessä ehditty tutkimaan nimeä enemmän. Jos olisi ehditty, olisi huomattu, että se on aika tarkkaan (edelleen) Suomen entinen opistotaso.
AMK:n runnomisella oli niin kova kiire (muutaman lyhytaikaisen näennäisen kokeilun perusteella, jonka tulos oli varmasti selvä etukäteen), että se oli toteutettava, ennen kuin ehdittiin ajatella, mihin pyritään.
Suurin motivoiva tekijä oli tittelinkipeys. (Yleistämättä: eräskin opiskeluaikainen tuttavani - kauppaopiston lehtori - luuli alkuhuumassa saavansa professorin arvon, kun opisto muuttuu "korkeakouluksi"). Tietysti piti kehittää myös uudet tittelit myös ahjoista valmistuville. Nimikkeet, joista ei pirukaan (ml. työnantaja) ota selvää kielitoimistosta kysymättä.
Totta on, että, että AMK sai jonkinlaista vipinää opistojen opettajiin. Minullekin soitteli moni vanha opiskelukaveri teemana "h-tti, kerro nyt, miten saisi mahd. helpolla lisensiaatin tutkinnon". Tietysti eläkkeelle siirtymisen myötä opettajakunta myös uudistuu - valitettavasti sekä pätevämpään että epäpätevämpään suuntaan.
Suomessa oli - ja on edelleen - ennen AMK:n tuloa _todelliset_ ammattikorkeakoulut: kauppakorkeakoulut ja niitä vastaavat yksiköt yliopistoissa, teknilliset korkeakoulut, lääketieteelliset ja oikeustieteelliset tiedekunnat.
Niillä aloilla, jotka itse tunnen - talous, kauppa ja tekniikka, on kehitys ollut aika murheellista, joskin muutama tuntemani ammattikorkeakoulu on pystynyt pitämään yllä kunnon perinteistä opistotason ammattikoulutusta, muutama kokemuksieni mukaan ei.
Naurettavaa ruikutusta tai ei: jos nekin rahat, jotka on satsattu AMK:uun, olisi käytetty vanhojen ammatikoulujen ja opistojen laadun parantamiseen, niin tulos olisi huikea. Olisi kunnon osaajia, ja ne jotka halusivat jatkaa yliopistotasolla, ovat todella taidon ja tiedon sankareita. Väylät ovat aina olleet auki.
Nyt AMK:t hakevat mainoksilla opiskelijoita "käytännönläheisyyteen" ja "ei-teoreettisuuteen" vedoten - vastakohtana yliopistoille. Toisaalta monet yrittävät epätoivoisesti matkia yliopistoja - jopa siinä määrin, että oppiaineiden julkiset opetustavoitteet on näennäisesti kopioitu yliopistoista.
Ammattikorkeakouluista tulevat ovat ilmeisesti jotenkin puolitaitoisia. Ei kunnon ammttitaitoa ruohonjuuritasolla, mutta ei myöskään perusvalmiuksia lähteä absraktiimpaan ajatuksenkehittelyyn. Vaihtelee varmasti (!) yksilöllisesti ja ammattikorkeakouluittain. Kokemuksia on molemmista.
Enempää perustelematta: AMK:n jatkotutkinnot ovat mielettömiä. Edustavatko ne jotain "tieteellisen tiedon käytäntöönsoveltamisen tiedettä"? Tätä opetetaan jo yliopistoissa, monessakin ja eri oppialoilla.
Korostaisin työnsaantia ja osaamista koulutusjärjestelmän mielekkyyden kriteerinä.
Yhdyn monen varttuneemman kollegani näkemykseen, ettei Suomessa sitten Kalevi Kivistön ole ollut ainuttakaan opetusministeriä, jolla olisi selkeää ja jäsenneltyä näkemystä koulutuksen merkityksestä ja organisoinnista - ei opiskelun, eikä opettamisen päämäärien kannalta. Clas Anderssinia ehkä lukuunottamatta. Käytännön järki ei ole puoluesidonnaista!
AMK:t ajettiin Suomeen kuin käärme pyssyyn, Anna-Liisa Kasurisen ollessa opetusministerinä ( hyvä muistaa kuin jouluevankeliumi). Mallina oli Saksan Fachhochschule, jota ei kiireessä ehditty tutkimaan nimeä enemmän. Jos olisi ehditty, olisi huomattu, että se on aika tarkkaan (edelleen) Suomen entinen opistotaso.
AMK:n runnomisella oli niin kova kiire (muutaman lyhytaikaisen näennäisen kokeilun perusteella, jonka tulos oli varmasti selvä etukäteen), että se oli toteutettava, ennen kuin ehdittiin ajatella, mihin pyritään.
Suurin motivoiva tekijä oli tittelinkipeys. (Yleistämättä: eräskin opiskeluaikainen tuttavani - kauppaopiston lehtori - luuli alkuhuumassa saavansa professorin arvon, kun opisto muuttuu "korkeakouluksi"). Tietysti piti kehittää myös uudet tittelit myös ahjoista valmistuville. Nimikkeet, joista ei pirukaan (ml. työnantaja) ota selvää kielitoimistosta kysymättä.
Totta on, että, että AMK sai jonkinlaista vipinää opistojen opettajiin. Minullekin soitteli moni vanha opiskelukaveri teemana "h-tti, kerro nyt, miten saisi mahd. helpolla lisensiaatin tutkinnon". Tietysti eläkkeelle siirtymisen myötä opettajakunta myös uudistuu - valitettavasti sekä pätevämpään että epäpätevämpään suuntaan.
Suomessa oli - ja on edelleen - ennen AMK:n tuloa _todelliset_ ammattikorkeakoulut: kauppakorkeakoulut ja niitä vastaavat yksiköt yliopistoissa, teknilliset korkeakoulut, lääketieteelliset ja oikeustieteelliset tiedekunnat.
Niillä aloilla, jotka itse tunnen - talous, kauppa ja tekniikka, on kehitys ollut aika murheellista, joskin muutama tuntemani ammattikorkeakoulu on pystynyt pitämään yllä kunnon perinteistä opistotason ammattikoulutusta, muutama kokemuksieni mukaan ei.
Naurettavaa ruikutusta tai ei: jos nekin rahat, jotka on satsattu AMK:uun, olisi käytetty vanhojen ammatikoulujen ja opistojen laadun parantamiseen, niin tulos olisi huikea. Olisi kunnon osaajia, ja ne jotka halusivat jatkaa yliopistotasolla, ovat todella taidon ja tiedon sankareita. Väylät ovat aina olleet auki.
Nyt AMK:t hakevat mainoksilla opiskelijoita "käytännönläheisyyteen" ja "ei-teoreettisuuteen" vedoten - vastakohtana yliopistoille. Toisaalta monet yrittävät epätoivoisesti matkia yliopistoja - jopa siinä määrin, että oppiaineiden julkiset opetustavoitteet on näennäisesti kopioitu yliopistoista.
Ammattikorkeakouluista tulevat ovat ilmeisesti jotenkin puolitaitoisia. Ei kunnon ammttitaitoa ruohonjuuritasolla, mutta ei myöskään perusvalmiuksia lähteä absraktiimpaan ajatuksenkehittelyyn. Vaihtelee varmasti (!) yksilöllisesti ja ammattikorkeakouluittain. Kokemuksia on molemmista.
Enempää perustelematta: AMK:n jatkotutkinnot ovat mielettömiä. Edustavatko ne jotain "tieteellisen tiedon käytäntöönsoveltamisen tiedettä"? Tätä opetetaan jo yliopistoissa, monessakin ja eri oppialoilla.
Korostaisin työnsaantia ja osaamista koulutusjärjestelmän mielekkyyden kriteerinä.
Yhdyn monen varttuneemman kollegani näkemykseen, ettei Suomessa sitten Kalevi Kivistön ole ollut ainuttakaan opetusministeriä, jolla olisi selkeää ja jäsenneltyä näkemystä koulutuksen merkityksestä ja organisoinnista - ei opiskelun, eikä opettamisen päämäärien kannalta. Clas Anderssinia ehkä lukuunottamatta. Käytännön järki ei ole puoluesidonnaista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
väärä palsta.
Mille palstalle tieteellinen koulutus kuuluu, jos ei "Yleistä tieteestä" -osastoon?
koulutus: AMK.
Tieteen kanssa AMK:lla tai mielipiteillä AMK:sta
ei ole mitään tekemistä.