Perinneruoasta nykysuosituksiin
Uusimmat ravitsemussuositukset perustuvat viimeisimpään tietoon ravinnon tarpeesta ja ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. Suositeltu ruokavalio ei kuitenkaan ole uusi, vaan siinä palataan niihin perusteisiin, jotka jo vuosisatoja ovat taanneet suomalaisille maittavan ruoan ja hyvän ravitsemuksen.
Suomalaisen kansanravinnon peruspilareita ovat jo vuosisatoja olleet vilja, peruna ja maito. Nämä olivat arkisten aterioiden tärkeimpiä aineksia ja niistä valmistettiin myös juhlaruokia. Vilja oli pääasiassa kokojyväviljaa, useimmin ruista tai ohraa. Tuoretta maitoa käytettiin etupäässä kesäkuukausina. Talvisin lehmät lypsivät huonosti. Voita, kermaa tai juustoja useimmilla oli tilaisuus syödä vain pidoissa. Lihan ja eläinrasvan määrä päivittäisessä ruoassa oli hyvin pieni, joten ne olivat juhlaruokina arvostettuja. Järvialueilla ja rannikolla saatiin kalaa särpimeksi. Sitä syötiin vastapyydettynä ja säilöttiin kuivaten ja suolaten.
Ruokavaliota täydennettiin pavuilla ja herneillä, nauriilla ja lantulla. Muiden kasvisten käyttö oli harvinaista aina tälle vuosisadalle asti. Viljelyn ja karjanhoidon rinnalla keräilytalous tuotti ruokapöytään marjoja, sieniä ja luonnonkasveja.
Perinneruokien reseptit heijastavat edelleenkin suomalaisten vuosisataista ruokataloutta ja eri ruokien nykyisessäkin arvostuksessa näkyy muistumia entisaikojen arjen niukkuuden ja juhlapyhien runsauden vuorottelusta.
Elämä keventynyt
Suomessa on tehty tieteellisiä ruoankäyttötutkimuksia tämän vuosisadan alusta alkaen ja niiden perusteella tiedetään hyvin, millainen ruoan ravintosisältö oli esimerkiksi 1910-luvulla. Energiankulutus oli paljon nykyistä suurempaa, koska työpäivät olivat rasittavia ja koneiden puuttuessa liikkuminen ja kotityöt raskaita. Tärkeimmän energianlähteen muodostivat viljatuotteet, joista saatiin lähes puolet tarvittavasta energiasta. Maitovalmisteiden osuus oli nykyistä pienempi, sillä ne olivat yleensä vähärasvaisia. Perunasta saatiin lähes kaksi kertaa enemmän energiaa kuin lihasta. Sokerin ja ravintorasvojen osuus ruokavaliossa oli erittäin pieni.
Useimpien suomalaisten ruoka oli nykyistä yksinkertaisempaa ja vähemmän vaihtelevaa. Monien ongelmana oli ruoan riittämättömyys. Jos ruokaa oli kylliksi nälän tyydyttämiseen, siitä saatiin myös riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.
Käännekohdat 1950-ja 1970-luvuilla
Vasta 1950-luvulta lähtien suomalaisten ruoka on muuttunut merkittävästi. Sokerin, rasvan ja lihatuotteiden osuus on suurentunut, kun taas viljan ja perunan kulutus vähentynyt nopeasti. 1970-luvulta kasvisten ja hedelmien kulutus on huomattavasti kasvanut. Ruokavalion monipuolistumisesta ja elintarvikevalikoimien runsaudesta huolimatta ravitsemuksellisia ongelmia on edelleen.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkisti syksyllä 1998 uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Niissä korostetaan energian saannin ja kulutuksen tasapainottamista sekä liikunnan lisäämistä. Painotus on viljavalmisteissa, joita suositellaan joka aterialle. Myös peruna kuuluu näihin perusaineksiin. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulee syödä päivittäin runsaasti. Suosituksessa painotetaan sitä, että liha-, kala- ja maitovalmisteista valitaan vähärasvaiset vaihtoehdot. Rasvoja, sokereita ja niitä sisältäviä ruokia tulisi syödä vain vähän.
Leena Räsänen, Helsingin yliopisto, Ravitsemustieteen osasto (09) 70851, [email protected]
Lähde
Räsänen, L. Perinneruoasta nykysuosituksiin. Kansanterveys 5/1999.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/ravitsemus/suomalainen_ruoka/ruokakulttuuri/perinneruoasta_nykysuosituksiin/
Uusimmat ravitsemussuositukset perustuvat viimeisimpään tietoon ravinnon tarpeesta ja ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. Suositeltu ruokavalio ei kuitenkaan ole uusi, vaan siinä palataan niihin perusteisiin, jotka jo vuosisatoja ovat taanneet suomalaisille maittavan ruoan ja hyvän ravitsemuksen.
Suomalaisen kansanravinnon peruspilareita ovat jo vuosisatoja olleet vilja, peruna ja maito. Nämä olivat arkisten aterioiden tärkeimpiä aineksia ja niistä valmistettiin myös juhlaruokia. Vilja oli pääasiassa kokojyväviljaa, useimmin ruista tai ohraa. Tuoretta maitoa käytettiin etupäässä kesäkuukausina. Talvisin lehmät lypsivät huonosti. Voita, kermaa tai juustoja useimmilla oli tilaisuus syödä vain pidoissa. Lihan ja eläinrasvan määrä päivittäisessä ruoassa oli hyvin pieni, joten ne olivat juhlaruokina arvostettuja. Järvialueilla ja rannikolla saatiin kalaa särpimeksi. Sitä syötiin vastapyydettynä ja säilöttiin kuivaten ja suolaten.
Ruokavaliota täydennettiin pavuilla ja herneillä, nauriilla ja lantulla. Muiden kasvisten käyttö oli harvinaista aina tälle vuosisadalle asti. Viljelyn ja karjanhoidon rinnalla keräilytalous tuotti ruokapöytään marjoja, sieniä ja luonnonkasveja.
Perinneruokien reseptit heijastavat edelleenkin suomalaisten vuosisataista ruokataloutta ja eri ruokien nykyisessäkin arvostuksessa näkyy muistumia entisaikojen arjen niukkuuden ja juhlapyhien runsauden vuorottelusta.
Elämä keventynyt
Suomessa on tehty tieteellisiä ruoankäyttötutkimuksia tämän vuosisadan alusta alkaen ja niiden perusteella tiedetään hyvin, millainen ruoan ravintosisältö oli esimerkiksi 1910-luvulla. Energiankulutus oli paljon nykyistä suurempaa, koska työpäivät olivat rasittavia ja koneiden puuttuessa liikkuminen ja kotityöt raskaita. Tärkeimmän energianlähteen muodostivat viljatuotteet, joista saatiin lähes puolet tarvittavasta energiasta. Maitovalmisteiden osuus oli nykyistä pienempi, sillä ne olivat yleensä vähärasvaisia. Perunasta saatiin lähes kaksi kertaa enemmän energiaa kuin lihasta. Sokerin ja ravintorasvojen osuus ruokavaliossa oli erittäin pieni.
Useimpien suomalaisten ruoka oli nykyistä yksinkertaisempaa ja vähemmän vaihtelevaa. Monien ongelmana oli ruoan riittämättömyys. Jos ruokaa oli kylliksi nälän tyydyttämiseen, siitä saatiin myös riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.
Käännekohdat 1950-ja 1970-luvuilla
Vasta 1950-luvulta lähtien suomalaisten ruoka on muuttunut merkittävästi. Sokerin, rasvan ja lihatuotteiden osuus on suurentunut, kun taas viljan ja perunan kulutus vähentynyt nopeasti. 1970-luvulta kasvisten ja hedelmien kulutus on huomattavasti kasvanut. Ruokavalion monipuolistumisesta ja elintarvikevalikoimien runsaudesta huolimatta ravitsemuksellisia ongelmia on edelleen.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkisti syksyllä 1998 uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Niissä korostetaan energian saannin ja kulutuksen tasapainottamista sekä liikunnan lisäämistä. Painotus on viljavalmisteissa, joita suositellaan joka aterialle. Myös peruna kuuluu näihin perusaineksiin. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulee syödä päivittäin runsaasti. Suosituksessa painotetaan sitä, että liha-, kala- ja maitovalmisteista valitaan vähärasvaiset vaihtoehdot. Rasvoja, sokereita ja niitä sisältäviä ruokia tulisi syödä vain vähän.
Leena Räsänen, Helsingin yliopisto, Ravitsemustieteen osasto (09) 70851, [email protected]
Lähde
Räsänen, L. Perinneruoasta nykysuosituksiin. Kansanterveys 5/1999.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/ravitsemus/suomalainen_ruoka/ruokakulttuuri/perinneruoasta_nykysuosituksiin/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Valtion ravitsemisneuvottelukunnan suosituksissa on sen verran tapahtunut muutosta, että tässä uudessa suosituksessa on hiilihydraattien vaihteluväli asetettu haarukkaan 50-60%. Se on positiivista aikaisempaan 60% verrttuna ja ehkä ensi vuonna se muuttuu 40-50%. Edelleen kuitenkin eläinrasvojen vastustus säilyy voimakkaana vaikka ei siihen enää olisi syytä, koska näiden tuotteiden myynti ja käyttö on vähentynyt radikaalisti. Tosin ihmisten sairaudet eivät, joten syitä täytyy etsiä muualta.
"Tuoretta maitoa käytettiin etupäässä kesäkuukausina. Voita, kermaa tai juustoja useimmilla oli tilaisuus syödä vain pidoissa. Lihan ja eläinrasvan määrä päivittäisessä ruoassa oli hyvin pieni, joten ne olivat juhlaruokina arvostettuja."
"Energiankulutus oli paljon nykyistä suurempaa, koska työpäivät olivat rasittavia ja koneiden puuttuessa liikkuminen ja kotityöt raskaita. Tärkeimmän energianlähteen muodostivat viljatuotteet, joista saatiin lähes puolet tarvittavasta energiasta. Maitovalmisteiden osuus oli nykyistä pienempi, sillä ne olivat yleensä vähärasvaisia. Perunasta saatiin lähes kaksi kertaa enemmän energiaa kuin lihasta. Sokerin ja ravintorasvojen osuus ruokavaliossa oli erittäin pieni."
"Vasta 1950-luvulta lähtien suomalaisten ruoka on muuttunut merkittävästi. Sokerin, rasvan ja lihatuotteiden osuus on suurentunut, kun taas viljan ja perunan kulutus vähentynyt nopeasti. 1970-luvulta kasvisten ja hedelmien kulutus on huomattavasti kasvanut. Ruokavalion monipuolistumisesta ja elintarvikevalikoimien runsaudesta huolimatta ravitsemuksellisia ongelmia on edelleen."
Voisitko kommentoida näitä kohtia vielä? En vain ymmärrä millä perustelet juuri eläinrasvojen tehneen ihmisistä terveitä kun niitä kerran saatiin vähän ja lähinnä pidoissa. Mitä ihmiset tekevät nykyään niin väärin sinun mielestäsi? (Näiden huonojen rasvojen ja hiilihydraattipommien lisäksi.) Jos peruna ja leipä ovat olleet ruokavalion perusta ja sillon on voitu hyvin niin miksi voisimme nykyään yhtä hyvin jos noudattaisimme eläinkunnan tuotteisiin vahvasti nojaavaa ruokavaliota?
Paljon kysymyksiä.. Toivottavasti ymmärsit pointtini. :)
Niin sokerin ja väärien rasvojen kulutus on lisääntynyt. Luonnollisten ja terveellisten rasvojen kulutus on sen sijaan vähentynyt. Voi vain katsoa tilastoja maidon ja voin kulutuksesta. Keinorasvat ovat vallanneet markkinat.
Voi väärä rasva sun kanssas!
Oikeita ja terveellisiä rasvoja ovat luonnolliset rasvat, kuten voi ja oliiviöljy.
Oliiviöljy on luonnollista rasvaa eikä esim. rypsiöljy?
Rypsiöljy on hyvää esim salaatin kastikkeessa, mutta ei kuumennettassa, sillä se hapettuu ja aiheuttaa elimistössä kuormitusta, Oliiviöljyt sen sijaan sisältävät vähemmän monityydytettyjä rasvoja.
Miksei palmuöljy käy? Se sisältää 9.3 g monityydyttyneitä rasvoja.
Käykö pähkinät, auringonkukansiemenet, pellavansiemenet tai avokadot sitten? Nehän ovat luonnollisten rasvojen lähteitä.
aurinkukansiemenet, pellavansiemenet ja avokado käyvät rasvoista hyvin ruokavalioon ja niitä jopa suositellaan nykyistä enemmän.
Pähkinöitten rasva on terveellistä, samoin kookoksen. Oliiviöljy on myös hyvää. Avokado on todella terveystuote.
Oliiviöljy menettää ison osan mainostetuista hyvistä ominaisuuksistaan kuumennettaessa. Lisäksi on tuontikamaa, joten mistä tietää, mitä sekin sisällään pitää....
Osoitan typeryyttäni kommentoimalla kysymykseen jota ei minulle edes esitetty. No, se typeryys olisi paljastunut eittämättä jossain vaiheessa, joten tulen rohkeasti esiin.
Perunan maininta peruspilarina suomaalaisessa ruokavaliossa on harhaanjohtavaa. Pommerin sodan jälkeen perunan käyttö yleistyi Suomessa, joskus 1770-luvun jälkeen. Saksalaiset pitivät sitä hyvänä ruokana, sillä saatiin halvalla sotajoukoille paljon energiaa. Saksasta sotajoukkojen mukana perunan yleisempi käyttö levisi Suomeen. Ennen perunan yleistymistä lanttu ja etenkin nauris olivat yleisimmät juurekset. Niiden yhteydessä voidaan puhua vuosisadoista. Perunaa on käytetty erittäin lyhyt ajanjakso ravintona Suomessa.
1950-luvulla on tapahtunut muitakin muutoksia ruokavaliossa, trans-rasvat alkoivat syrjäyttämään eläinpohjaisia rasvoja. Trans-rasvojen ja sydän- ja verisuonitautien väliltä on löydetty selvä yhteys, muistaakseni Keys nimeltään ko tutkija.