Suhteenne schubertin viulusonatiineihin?

Anselmi highly professional kirjoitti:

Ei sääntöä ilman poikkeusta; Schubert 19-vuotiaana kirjoittamissa viulusonatiineissaan, pitäisi sanoa pianosonaateissaan, taustalla häämöttävine Mozart-vaikutteineen ja melodisine muistumine mm. käyrätorvikonserton KV 447 romanssi, viulusonaatit KV 296 ja KV 526, useimmiten hitaiden osien pää-ja sivuaiheisiin liittyen , joskus finaaleissakin, jossa saatetaan eksyä Bachille tunnusomaisiin vanhahtaviin tyylikeinoihin barokin kontrapunktisen äänenkuljtuksen hengessä ( a-mollin D 385 finaalin sekvenssit), on epäilemättä tietty harjoitustyön leima ja makuaistimus kuulohermojen reseptorien alueella tuntuvilla, jonkinlaisena päänavauksena uutteen sävellysmuotoon, jossa pianolla on selkeästi dominoiva rooli, kun viulun stemmma on vielä tähän nähden alisteisessa asemassa, elämättä edellisen kanssa yhdessä rinnatusten kamarimusiikillisesti tyypillisessä ideaalissa vuorovaikutuksessa, symbiosissa ja balanssissa tasavertaisina kummpaneina ja kollektiivina, ilmentymättä täysipainoisen musiikillisen dialogin muodossa musiikillisessa kudoksessa, kun viulu lähinnä vain säestää, tukee, kaksintaa ja täydentää piano-osuutta painopisteen ollessa klaveerissa Mozartin varhaissonaattien esilukva mukaisesti ilman suurta itsenäistä roolia siis.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä