Suhteenne schubertin viulusonatiineihin?

Ei sääntöä ilman poikkeusta; Schubert 19-vuotiaana kirjoittamissa viulusonatiineissaan, pitäisi sanoa pianosonaateissaan, taustalla häämöttävine Mozart-vaikutteineen ja melodisine muistumine mm. käyrätorvikonserton KV 447 romanssi, viulusonaatit KV 296 ja KV 526, useimmiten hitaiden osien pää-ja sivuaiheisiin liittyen , joskus finaaleissakin, jossa saatetaan eksyä Bachille tunnusomaisiin vanhahtaviin tyylikeinoihin barokin kontrapunktisen äänenkuljtuksen hengessä ( a-mollin D 385 finaalin sekvenssit), on epäilemättä tietty harjoitustyön leima ja makuaistimus kuulohermojen reseptorien alueella tuntuvilla, jonkinlaisena päänavauksena uutteen sävellysmuotoon, jossa pianolla on selkeästi dominoiva rooli, kun viulun stemmma on vielä tähän nähden alisteisessa asemassa, elämättä edellisen kanssa yhdessä rinnatusten kamarimusiikillisesti tyypillisessä ideaalissa vuorovaikutuksessa, symbiosissa ja balanssissa tasavertaisina kummpaneina ja kollektiivina, ilmentymättä täysipainoisen musiikillisen dialogin muodossa musiikillisessa kudoksessa, kun viulu lähinnä vain säestää, tukee, kaksintaa ja täydentää piano-osuutta painopisteen ollessa klaveerissa Mozartin varhaissonaattien esilukva mukaisesti ilman suurta itsenäistä roolia siis.
081
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anselmi highly professional kirjoitti:

Ei sääntöä ilman poikkeusta; Schubert 19-vuotiaana kirjoittamissa viulusonatiineissaan, pitäisi sanoa pianosonaateissaan, taustalla häämöttävine Mozart-vaikutteineen ja melodisine muistumine mm. käyrätorvikonserton KV 447 romanssi, viulusonaatit KV 296 ja KV 526, useimmiten hitaiden osien pää-ja sivuaiheisiin liittyen , joskus finaaleissakin, jossa saatetaan eksyä Bachille tunnusomaisiin vanhahtaviin tyylikeinoihin barokin kontrapunktisen äänenkuljtuksen hengessä ( a-mollin D 385 finaalin sekvenssit), on epäilemättä tietty harjoitustyön leima ja makuaistimus kuulohermojen reseptorien alueella tuntuvilla, jonkinlaisena päänavauksena uutteen sävellysmuotoon, jossa pianolla on selkeästi dominoiva rooli, kun viulun stemmma on vielä tähän nähden alisteisessa asemassa, elämättä edellisen kanssa yhdessä rinnatusten kamarimusiikillisesti tyypillisessä ideaalissa vuorovaikutuksessa, symbiosissa ja balanssissa tasavertaisina kummpaneina ja kollektiivina, ilmentymättä täysipainoisen musiikillisen dialogin muodossa musiikillisessa kudoksessa, kun viulu lähinnä vain säestää, tukee, kaksintaa ja täydentää piano-osuutta painopisteen ollessa klaveerissa Mozartin varhaissonaattien esilukva mukaisesti ilman suurta itsenäistä roolia siis.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu