Mistä aloittaisin poimimisen?

Aloittelija.

Olen aivan uusi ja kokematon näissä sieniasioissa, mutta olen yksikseni katsellut jo paljon kuvia sienistä mm täältä netistä, ja olen sen perusteella tunnistanut mm jonkun lajin, mm karvarouskun, kanttarellin, ja myrkyllisistä mm. punakärpässienen ja valkokärpässienen.


Kuka voisi ystävällisesti neuvoa, miten jatkaisin, sillä nyt on tullut suuri kiinnostus sieniin.

Mitä sieniä suosittelisit paistinpannulle kokeilemaan makua?

Jos antaisit aloittelijalle sienten nimiä ja tuntomerkkejä niin katselisin kuvista lisää.

Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille!

19

13913

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • harrastus

      Paras olisi jos pääsisit käymään sienimetsällä vähän kokeneemman kanssa.Pääsisit ikäänkuin asiaan "kiinni".
      Perussieniksi voitaneen sanoa ainakin herkkutattia,kantarellia,orakasta,kehnäsientä,suppilovahveroa,haperoita.Lista voisi olla pidempikin.Näitä sieniä ei tarvitse ryöpätä eli keittää.Haaparosku on hyvin yleinen ryöppäämisen vaativa sieni.
      Monilla paikkakunnilla järjestetään opastettuja sienipäiviä.Niihin kannattaa hakeutua jos on mahdollista.
      Tärkeintä on kuitenkin ettet ota sientä jota et varmuudella tunnista!

      • Aloittelija.

        Pitäisi saada joku kokenut kaveriksi.

        Olisiko siinä mitään järkeä, jos niitä sieniä tuo kotiin tunnistettavaksi? Sitten katsoo kirjan kanssa, sekä toisten jotka tuntevat sieniä.


      • Kertoo kokemusta omaava
        Aloittelija. kirjoitti:

        Pitäisi saada joku kokenut kaveriksi.

        Olisiko siinä mitään järkeä, jos niitä sieniä tuo kotiin tunnistettavaksi? Sitten katsoo kirjan kanssa, sekä toisten jotka tuntevat sieniä.

        Se että poimit muutaman sienen ja katsot kotona sienikirjasta auttaa sinua tuntemaan sieniä paljon paremmin kuin että vain katselisit kuvia. Todennäköisesti myös osut oikeaan (=mun mielipide.Siitä se lähtee. Mielestäni ihmisten sienipelottelut on yleensä liioiteltuja. Jos luonnossa näkemäsi sieni vastaa sientä minkä näet sienikirjassa, eikä sovi siinä kirjassa esiteltyihin saman sienen näköislajikkeen(=saman näköinen sieni) kuvaukseen, se todennäköisesti on se sieni mitä haet. Vaikka usein annetaan se kuva että sienten tunnistaminen on vaikeaa niin ei se ole sen vaikeampaa kuin kasvien tunnistaminen yleensä.


      • wilma
        Kertoo kokemusta omaava kirjoitti:

        Se että poimit muutaman sienen ja katsot kotona sienikirjasta auttaa sinua tuntemaan sieniä paljon paremmin kuin että vain katselisit kuvia. Todennäköisesti myös osut oikeaan (=mun mielipide.Siitä se lähtee. Mielestäni ihmisten sienipelottelut on yleensä liioiteltuja. Jos luonnossa näkemäsi sieni vastaa sientä minkä näet sienikirjassa, eikä sovi siinä kirjassa esiteltyihin saman sienen näköislajikkeen(=saman näköinen sieni) kuvaukseen, se todennäköisesti on se sieni mitä haet. Vaikka usein annetaan se kuva että sienten tunnistaminen on vaikeaa niin ei se ole sen vaikeampaa kuin kasvien tunnistaminen yleensä.

        en neuvoisi ketään. Joillakin sienillä on matkijansa, joista toinen onkin herkullinen ja toinen myrkyllinen. Ja ovat lähes samannäköiset...

        Parasta pysytellä vaan ihan niissä varmoissa, mitä ei voi sekoittaa muihin.


    • Aloittelija.

      Onko täällä netissä oleva Sepon sieniopas- Nettiharrastajan nettiprojekti riittävä aloittelijan kirja sienien tunnistamiseksi?

      • Sukkanauha

        Itsekin aloittelijana olisin sitä mieltä, että kosteutta kestävä ja sienikoriin mahtuva opas, jossa on hyvät ja selkeät värikuvat (siis sienten oikeat värit tulevat kunnolla esiin) olisi varmaan paras. Näin saa jonkun käsityksen sienestä ja sen kasvupaikasta heti siellä metsässä, mistä voi jatkossa olla apua. Itselläni on muovipäällystetyin lehdin ja kierreselällä varustettu kappale , joka on tosi kätevä. Tässä linkki Akateemisen sivulle, jossa kirja on esitelty http://www.akateeminen.com/search/tuotetieto.asp?tuotenro=951-20-5762-X&language=0

        Kirjasta huolimatta kannattaa aina ottaa koko sieni aivan maan sisäänkin jäävää osaa myöten mukaan ja tutkia rauhassa kotona tarkemminkin, jos löytyy kiinnostava ja ehkä herkullinenkin sieni. Toki kokeneen harrastajan apua ei voita mikään...

        Kysyit myös sienilajeista, joita uskaltaisi poimia. Aiemmin mainituista lajeista itse poimin mieluiten tatteja ja orakkaita sekä lampaankääpää, jotka ovat kaikki sinänsä syötäviä, joskin tateissa on pari, joista voi huonosti kypsennettynä saada vatsanväänteitä, tai jotka vain eivät maistu kovin hyviltä. Mutta sääntönä on, että jos sienessä on piikit tai pillit (lampaankäävässä aika sienimäiset), niin se on ainakin syötävä. Samoin kanttarellin tunnistaa helposti, sekä sen yhtä herkullisen serkun mustan torvisienen.

        Näillä olen itse päässyt alkuun, toivottavasti niistä on apua sinullekin. Leppoisia sieniretkiä ja tunnelmallisia herkkuhetkiä =)


      • opas...
        Sukkanauha kirjoitti:

        Itsekin aloittelijana olisin sitä mieltä, että kosteutta kestävä ja sienikoriin mahtuva opas, jossa on hyvät ja selkeät värikuvat (siis sienten oikeat värit tulevat kunnolla esiin) olisi varmaan paras. Näin saa jonkun käsityksen sienestä ja sen kasvupaikasta heti siellä metsässä, mistä voi jatkossa olla apua. Itselläni on muovipäällystetyin lehdin ja kierreselällä varustettu kappale , joka on tosi kätevä. Tässä linkki Akateemisen sivulle, jossa kirja on esitelty http://www.akateeminen.com/search/tuotetieto.asp?tuotenro=951-20-5762-X&language=0

        Kirjasta huolimatta kannattaa aina ottaa koko sieni aivan maan sisäänkin jäävää osaa myöten mukaan ja tutkia rauhassa kotona tarkemminkin, jos löytyy kiinnostava ja ehkä herkullinenkin sieni. Toki kokeneen harrastajan apua ei voita mikään...

        Kysyit myös sienilajeista, joita uskaltaisi poimia. Aiemmin mainituista lajeista itse poimin mieluiten tatteja ja orakkaita sekä lampaankääpää, jotka ovat kaikki sinänsä syötäviä, joskin tateissa on pari, joista voi huonosti kypsennettynä saada vatsanväänteitä, tai jotka vain eivät maistu kovin hyviltä. Mutta sääntönä on, että jos sienessä on piikit tai pillit (lampaankäävässä aika sienimäiset), niin se on ainakin syötävä. Samoin kanttarellin tunnistaa helposti, sekä sen yhtä herkullisen serkun mustan torvisienen.

        Näillä olen itse päässyt alkuun, toivottavasti niistä on apua sinullekin. Leppoisia sieniretkiä ja tunnelmallisia herkkuhetkiä =)

        ...Kerään ison autoni täyteen ja suuntaan sienille arkiaamuisin hesasta. Tunnen lähimetsät ~50 km säteellä ja käytän gepsiä tavittaessa suuntimena - 5 - 10 € bensarahaa/nenä.

        Tekstaa : 050 594 2353


      • ..opas..
        opas... kirjoitti:

        ...Kerään ison autoni täyteen ja suuntaan sienille arkiaamuisin hesasta. Tunnen lähimetsät ~50 km säteellä ja käytän gepsiä tavittaessa suuntimena - 5 - 10 € bensarahaa/nenä.

        Tekstaa : 050 594 2353

        ..Kopparnäsiin - kaksi mahtuu vielä.
        lähtö klo 8 Mellunmäestä


    • sienet

      Mauri Korhosen sienikirja mielestäni ok yleiskirja. Ainakin mulla käynyt niin että kelpasi kokeiltavaksi mitä sieniä vaan mutta ajan kanssa valikoima kaventunut muutamaan. Kanttarelli, suppilovahvero, musta torvisieni, kangasrousku, karvalaukku, tatit, haaparousku. Kangasrouskuista maukasta sienisalaattia, aromikasta makua keventää karvalaukku ja mahd. tatit. Kangasrousku ryöpättävä ja säilyy hyvin suolattuna. Kanttarellit, haaparouskut voi käyttää pannulla ja syödä/pakastaa. Torvisienet, suppilovahverot ja tatit kannattaa kuivata ja säilyttää pimeässä. Elintarvikekuivain ehdoton hankinta jos harrastat enemmänkin, pieniä määriä voi kuivata mutta varsinkin tateista tuleva haju sanomalehdellä kuivattuna on kuvottava. Torvisieni on HYVÄ mauste mutta liikaa käytettynä tökkii voimakkaasti.

      • Shitteri

        siis mulle on kyllä aina sanottu että haaparousku tarttee ryöpätä?


      • Kääpä
        Shitteri kirjoitti:

        siis mulle on kyllä aina sanottu että haaparousku tarttee ryöpätä?

        Kyllä haaparousku pitää ryöpätä. Leppärouskua ei tarvi ja se on mainio sieni, jos vain löytää toukattomia.


      • No drugs

      • THe
        Kääpä kirjoitti:

        Kyllä haaparousku pitää ryöpätä. Leppärouskua ei tarvi ja se on mainio sieni, jos vain löytää toukattomia.

        Eikä tarvii pelästyä jos leppärouskun syönnin jälkeen kusee punasta. Se tosiaan värjää virtsan aika punaiseksi.


    • hyviä hei

      Suippomadonlakki on sienistä parhain, kannattaa kokeilla!

    • sienihenkilö

      Tuleepa mieleen sieniä, jotka eivät kovin helpolla sekoitu myrkyllisiin.

      Mustavahakas on mainio kokeilemisen kohde. Kuusimetsien sammalikoilla se on paikoin yleinen, mutta usein valitettavan matoinen. On makea ja maukas sieni. Tuoksuukin makealta. Ajattelin itse piirakkaa kokeilla siitä...

      Lampaankääpää on esiintynyt aika lailla tänä syksynä. Voi sekoittua lähinnä Typäskääpään, joka on kuitenkin harvinaisempi ja punaruskeampi. Mainittakoon myös, että Lampaankääpä värjäytyy keitettäessä sitruunankeltaiseksi, Typäskääpä taasen ei. Kannattaa kokeilla esim. Lampaankääpäpikkelsiä.

      Paljon hehkutetut Leppärouskut kannattaa kerätä talteen kun vastaan tulee. Porkkananpunaisesta maitiaisnesteestä ja heltoista ei voi erehtyä.

    • calmato

      Otsikko tuntuu itsestäänselvältä, mutta ei ole ihan niin. Joitain sieniä on tavallista vaikeampi oppia tunnistamaan pomminvarmasti. Suppilovahvero sekoitetaan helposti seitikkeihin, jotka ovat tappavan myrkyllisiä. Seitikinsyöjät ovat yleensä luulleet syöneensä juuri suppilovahveroita. Ota siis suppilovahverometsälle kokenut sienestäjä mukaan, jos olet ihan ensikertalainen.
      Vaikea tapaus on myös herkkusieni. Edes oma mieheni ei anna minun laittaa niistä ruokaa, ennen kuin on itsekin tarkistanut omakätisesti joka ainoan löytämäni herkkusienen.
      Rouskuista on vaikein ikävä kyllä hyvä suolasieni haaparousku, jonka koko ja väri saattaa vaihdella tavattomasti. Sen sekoittaa helposti lakritsirouskuun, varsinkin hämärässä. Erona on lähinnä maitiaisneste, joka on haaparouskulla valkoista ja lakritsirouskulla kirkasta. Olen itsekin saanut lakritsirouskumyrkytyksen syksynä, vaikka olen kokenut sienestäjä (onneksi siitä ei mene maksa tai munuaiset sököksi, vaan myrkytys on ohi kun vatsaoireet on ohi).
      Nyrkkisääntönä siis, että poimitaan vain 100% varmasti tunnistettuja syötäviä sieniä ja edetään opiskelussa hitaasti, sieni kerrallaan ja kokenut kaveri mukaan. Maastossa sienet voi näyttää erilaisilta kuin oppaiden valokuvissa ja toisin päin.

      • minä

        olen sitä mieltä, että sienet ovat liian erikoisia syötäväksi. En voi millään luottaa asiaan, joka ei ole kasvi, tai eläin.
        Tiedän ihmisiä, jotka jopa pelkäävät sieniä.


      • Siis
        minä kirjoitti:

        olen sitä mieltä, että sienet ovat liian erikoisia syötäväksi. En voi millään luottaa asiaan, joka ei ole kasvi, tai eläin.
        Tiedän ihmisiä, jotka jopa pelkäävät sieniä.

        nimenomaan orgaaniseen asiaan.


    • Aika kokenut

      Suosittelen sinua hankkimaan sienikirjan josta löytyy myös myrkky sienet, koska seitikit ovat se alue joka kannattaa kiertää aloittelijan tosi kaukaa. Ei kannata kokeilla sillä sinun ei ehkä tarvise sen jälkeen kerätä enää koskaan sieniä. Ps tutustu kotona myös kyseisiin sieniin ennen metsään lähtöä. Kanttarellit, mustat torvisienet, suppilovahverot, kosteikko vahverot, lampaankääpä, vaalea orakas ja tatit ovat sellaisia joilla pääset kivasti alkuun. Hauskoja sienireissuja.....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala

      Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka
      Maailman menoa
      127
      3080
    2. EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!

      Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje
      Maailman menoa
      35
      1445
    3. Kultasi eka kirjain? Kuka haluaa

      A haluaa J
      Ikävä
      104
      1309
    4. Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena

      Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas
      Kaste
      162
      1047
    5. Empaattisuus ja suoruus.

      Tässä tullut noita pehmeitä asioita pohdittua, mutta toisaalta olen myös yksinkertainen mies. Pidän suoruudestakin. Mi
      Sinkut
      135
      1037
    6. Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana

      Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta
      Kaste
      366
      1037
    7. Nainen, mikset lähetä

      miehelle viestiä? Tiedän, että sulla on asiaa ja kysyttävää.
      Ikävä
      60
      967
    8. Sijaiskasteet kuolleitten puolesta

      Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j
      Kaste
      373
      939
    9. Ehkä vähän

      Rakastunut sinuun
      Ikävä
      41
      767
    10. Sä saat mut tuntemaan

      Jotain sellaista mitä ei saisi tuntea mutta må en mahda tälle mitään. Mulla on ikävä niitä meidän katseita ja sitä tunne
      Ikävä
      22
      753
    Aihe