Millainen tietokoneen teho tarvitaan tekoälyyn?

No se riippuu ihan tekoälystä ja koneen muista osista. Jos tarkoitat ihan ihmistä muistuttavaa, niin ei välttämättä riitä 10 gigahertsiä. Oleellista on se, miten koodi on tehty, ei koneen teho.

"Riittääkö 10 gigahertsinen prosessori vai tarvitaanko enemmän tehoa? "

Missä myydään sellaisia? Eikö 3-4Ghz ole vielä max?

Jos tarkoitat vahvaa tekoälyä, siis sellaista joka pystyisi tekemään esim. journalistin hommia, niin sillekin riittäisi ehkä jopa vain 100 megahertzin prosessori. 3Ghz, 1000Mt RAM ja 40Gt kovalevy riittää lähes varmasti, ja vielä paremmin jos prosessorin kymmenet miljoonat transistorit on järjestelty nimenomaan sen vahvan tekoälyn pyörittämistä varten.

Tästä kysymyksestä on liikkeellä sellaisia sitkeitä väitteitä, että edes supertietokoneiden tehot eivät riittäisi, mutta se arvio perustuu siihen väärään käsitykseen, että muka ainoa keino tehdä vahvaa tekoälyä olisi simuloida aivoja, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Jos et tarkoita vahvaa tekoälyä, vaan tehonnälkäisintä mahdollista heikkoa tekoälyä, niin mikä se mahtaisi olla? Olisiko se esim. visuaalisen modaliteetin varassa puiden välistä pujotteleva risteilyohjus(vähän niin kuin "star wars Jedin paluu" filmissä)? Kyllä kai laskentatehot riittää sellaiseenkin jos tilataan erikoistuneita prosessoreita ja käytetään niitä runsaasti. Gepardi juoksee 100km/h. Periaatteessa saattaisi olla mahdollista rakentaa robotti joka juoksee Irakin ja Afganistanin maastoissa 200km/h saaden sähkövirtansa pienen helikopterin kaasuturbiinin pyörittämästä generaattorista(tai polttokennosta) ja tasauskondensaattorista. Sekin vaatisi rutkasti laskentatehoa.

Paljon riippuu siitä, miten tekoäly määritellään. Toteutin 90-luvun alussa kaupallisen sovelluksen, jossa neuroverkkoalgoritmi kalibroi optisen viivakoodinlukijan. Anturi oli halpa ja epätarkka sekä viivakoodin painojäljen kontrasti ja tummuus vaihtelevaa. Laite mittasi eräänlaisen pulssinleveysjakauman, spektrin, ja sen mukaan joko lisäsi tai kasvatti herkkyyttä. Spektrin muodot olivat vaikeasti formuloitavia ja niiden opettaminen neuroverkolle oli loogisin ratkaisu. Oppimisen toteutin kotona "offline" Atari-ST-koneellani, mutta kentällä toimivassa lukijassa oli 8-bitin 8052-mikrokontrolleri, jolla oli 8 ktavua ohjelmamuistia (missä myös neuronien painotaulukot olivat) ja 256 tavua RAM-muistia. Kellotaajuus oli 12MHz. Kalibroinnin lisäksi sama kontrolleri ohjasi moottoria ja tulkitsi isäntäkontrollerilta tulleita käskyjä. Missä tätä käytettiin, sitä en voi kertoa, koska toimeksiannon luottamuksellisuus on edelleen voimassa. Olette varmaan kaikki nähneet luonnossa laitekokonaisuuden. Enää niitä ei kai ole käytössä.

Minä pidän tätä edelleenkin tekoälylaitteena, ehkä yhtenä yksinkertaisimmista.