Mielestäni Suomi-sanan voi kirjoittaa isolla kielen yhteydessä näin.
A) "Kaipaan niitä: Suomen luonto, Suomen kansa, Suomen kieli."
B) "Muistakaa, että Suomen kieli on suomi."
C) "Onko ruotsikin Suomen kieli?"
Pitäneekö paikkansa?
A) "Kaipaan niitä: Suomen luonto, Suomen kansa, Suomen kieli."
B) "Muistakaa, että Suomen kieli on suomi."
C) "Onko ruotsikin Suomen kieli?"
Pitäneekö paikkansa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
---
On turhaa elämöintiä julistaa mahtipontisesti suomen kieli Suomen *ainoaksi* kieleksi, vaikka tuo ainoa-sana jätettäisiin elliptisesti poiskin.
Ruotsin kieli ja saamen kieli ovat Suomen kieliä ihan siinä missä suomen kielikin.
Koska meillä on olemassa myös palsta nimeltä Kielipolitiikka, jätän osaltani tähän. Piste.
Jos nyt vetäisitte sen herneen nenästänne (anteeksi hyökkäys) ja vastaisitte pelkästään kieliopilliseen kysymykseen. Terv: Aloittaja.
Onko nämä oikein -
suomenkielinen, suomen kielessä
Ei kai sentään 'suomenkielessä'.
Tämö on todella sekavaa. Voiko joku osoittaa minulle jonkun Kielitoimiston sivun josta saisin tämän selville.
Teidän selityksiä en usko.
En osoita sivua, vaan vastaan, että "suomenkielinen" ja "suomen kieli" ovat oikein.
Mainitsemissasi esimerkeissä, joissa puhutaan Suomen kielestä, on todellakin se ongelma, että kieliä, jopa virallisia, on täällä useampia.
Hauska ajatusleikki joka tapauksessa. Täällä saa tosiaan kaikenlaisia vastauksia, koska pätemisen ja kikkailun tarve on täällä huipussaan. Asioihin ei voi vastata normaalisti, koska joku saattaa erehtyä luulemaan tavalliseksi tallaajaksi. Jos joku kysyy, miten taipuu menneessä ajassa "sing", vastaukseksi tulee todennäköisesti jotakin sellaista kuin "Vanhalla Singerillä tukkaansa singlailee herra Sing Lai Lee".
No joo.
Muodot 'suomenkielinen' ja 'suomen kielessä' ovat niin oikein kuin olla voi; 'suomenkielessä' on väärin.
Kielitoimisto on osa Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta. Ole hyvä:
http://www.kotus.fi/
Kuinka mahtoi olla August Engelbrekt Ahlqvistin (A. Oksanen, 1826-1889) aikaan?
Kun tuon savolaisten veisaaman Savolaisten laulunkin sanoittajan (ja tunnetun Aleksis Kiven teilaajan) runon ”Suomen valta” ensi värssyä tarjoaa Googlelle vihjeeksi, löytyy avautuvista linkeistä suhteellisen tasaväkisesti ”virheellistä” ja ”oikeaa” muotoa
- ”Nouse, riennä, Suomen kieli, korkealle kaikumaan!”
- ”Nouse, riennä, suomen kieli, korkealle kaikumaan!”
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=nouse riennä suomen kieli&btnG=Google-haku&meta=
Panee epäilemään, että muoto ”Suomen kieli” olisi ollut A. Oksasen aikana hyväksyttävää suomea ja nuo ”virheelliset” lainaukset olisivat orjallisesti hänen teksteistään kopioituja.
Täällä nettipalstoillahan (nykykatsannossa) väärä muoto on paremminkin sääntö kuin poikkeus.
Käsitän siis asian niin että Suomi on maan nimi joka pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella.
Mutta kun sen kirjoittaa pienellä, suomi, niin se on jotain muuta, tietäisi vaan mitä.
(suomenkielinen, ok, ymmärrän, se on adjektiivi.)
suomen kieli, suomen maa, suomen presidentti, suomen ruotsalainen......
Pienellä kirjoitettu 'suomi', 'suomen', 'suomea', 'suomeksi' jne. tarkoittaa suomen kieltä - tai ainakin sen pitäisi tarkoittaa. Se ei ole siinä merkityksessä käsittääkseni adjektiivi vaan substantiivi.
Ja tuo loppulitaniasi olisi minun kirjoittamanani 'suomen kieli, Suomen maa, Suomen presidentti, suomenruotsalainen...'
Ei todellakaan ihan yksinkertaista!
No kyllä tämä nyt selvisi.
Ilmeisesti suomenruotsalaisten painostuksesta/vaikutuksesta tällainen käytäntö.
Alkaa selvitä, osittain minullekin. (Alkuperäinen sotkija tässä siis jatkaa.)
Mikäli oikein tulkitsen viestiketjua, seuraavalla tavalla siis voi kirjoittaa (kielipolitiikot sulkekoot silmänsä!):
"Ruotsi on Suomen kieli siinä missä suomikin."
Siis sanapari "suomen kieli" voi olla lauseen keskellä myös muodossa "Suomen kieli".
Yksi alkuperäinen esimerkkini oli tämä:
"Kaipaan niitä: Suomen luonto, Suomen kansa, Suomen kieli."
Mielestäni tässä tapauksessa puhutaan Suomi-maan määreistä ja tuntuisi oudolta, jos yhden määreen edessä sana Suomi olisi pienellä. Iso kirjain olisi siis perusteltu Suomella (maa), ei kielellä (suomi)...tai jotain...?
Onhan tuo "suomen kieli" omituinen sanapari: jos "suomi" jo merkitsee kieltä, sitä voi pitää samanlaisena toistona kuin vaikkapa "hiv-virusta" tai "ETYK-kokousta". Kyse on siis sopimuksenvaraisesta kirjoitustavasta.
Jatketaan sekavien esimerkkilauseiden metsästystä:
"Ruotsin suomen kieli tullee katoamaan nopeammin kuin Suomen suomen kieli." Tosin fiksu kirjoittaja ei ilmaisisi asiaa näin.. =)
(Lihavoidut hakusanat asteriskien välissä; kaikkia ei ole sen kummemmin selitetty eli hakusana on vain liitetty luetteloon oikeassa muodossaan)
*suomalainen* 1. Suomeen kuuluva, Suomesta lähtöisin oleva, Suomen asukas 2. suomenkielinen
*suomenhevonen*
*suomen kieli*
*suomenkielinen*
*Suomenlahti*
*Suomenlinna*
*Suomenniemi : Suomenniemellä*
*suomennos* suomenkielinen käännös
*suomennus* suomentaminen
*suomenpystykorva*
*suomensukuinen*
*suomettua* halventavasti länsivalloista : joutua Suomen tapaan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin
*suomi* kieli
*Suomi* maa
Suomen ystävä
Pirkko Leino : HYVÄÄ SUOMEA (Otava 1989)