Tähän mennessä olen saanut selville seuraavaa:
Psykiatria ei kiinnosta mitä on tapahtunut, raiskattu tai jotain muuta, vaan se kuinka potilas voi ja tarvitaanko lääkkeitä. Yleensä mielellään tulkitsee siten, että tarvitaan, jotta voi sanoa tehneensä jotain, muutahan psykiatri ei voi tehdä. Psykiatri on siis aivo-insinööri, neuvot itse reaalimaaiman ongelmaan saattavat olla varsin kömpelöitä tai suhtautuminen välinpitämätöntä: "maailma on nyt sellainen, ota vain nyt tämä lääke".
Psykologia ja psykoterapeuttia kiinnostaa taas se mitä on tapahtunut, kuka, miksi ja millä tavalla. Mahdollisesti jopa auttaa tekemään asialle jotain. Psykoterapeutti pyrkii ymmärtämään asiakastaan.
Tottakai poikkeuksia löytyy.
Psykiatria ei kiinnosta mitä on tapahtunut, raiskattu tai jotain muuta, vaan se kuinka potilas voi ja tarvitaanko lääkkeitä. Yleensä mielellään tulkitsee siten, että tarvitaan, jotta voi sanoa tehneensä jotain, muutahan psykiatri ei voi tehdä. Psykiatri on siis aivo-insinööri, neuvot itse reaalimaaiman ongelmaan saattavat olla varsin kömpelöitä tai suhtautuminen välinpitämätöntä: "maailma on nyt sellainen, ota vain nyt tämä lääke".
Psykologia ja psykoterapeuttia kiinnostaa taas se mitä on tapahtunut, kuka, miksi ja millä tavalla. Mahdollisesti jopa auttaa tekemään asialle jotain. Psykoterapeutti pyrkii ymmärtämään asiakastaan.
Tottakai poikkeuksia löytyy.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin ja psykiatrikin voi olla psykoterapeutti.
Lääkärikoulutus keskittyy tautioppiin. Psykologin peruskoulutus keskittyy ihmisen (normaaliin) kehitykseen ja persoonallisuuden teorioiden opiskeluun.
saa korkeampaa terapeutin koulutusta?Vai perustuuko se jonkun amerikkalaisen kirjan: hymyile kun masentaa tai 10 portaan tie menestykseen tai terapeutista miljonääriksi.
Kyllä psykiatri (myös ei-yksityinen)välittää potilaastaan. Kunnan mielenterveystoimiston psykiatreilla ei ole mahdollisuutta tavata potilasta usein, sillä ruuhkat ovat melkoiset.
Psykologin koulutuksen saa yliopistossa.
Psykoterapeutti voi olla psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi tai psykiatri. Terapeuttikoulutus (erityistaso) kestää neljä vuotta ja erityistason kuusi vuotta. Pitää olla käytynä myös oma psykoterapia tai psykoanalyysi. Koulutuksessa voi myös suuntautua: perheterapia, yksilöterapia, kognitiivinen terapia jne
Terapia on valitettavasti puoskarointia, joka useimmiten vaan PAHENTAA traumoja. Unohtaminen on lääkkeenä parempi, kuin jatkuva tapahtumien kertaaminen terapiassa!!!!!!!!!!!!!!
mikä on esim. masentuneiden yleisin itsemurha-ajatuksia aiheuttava strategia? Niin, kaiken sisällään pitäminen ja tunteiden patoutuminen.
Mielen tutkimismenetelmä on VIRHEELLISESTI lanseerattu parannuskeinoksi PAREMMAN PUUTTEESSA!
Parempi, että menee vaikka linnanmäelle päiväksi kaverin kanssa, kuin istuu terapiassa vatvomassa samaa p**skaa päivästä päivään.
ainakin olis kannattanu kokeilla terapiaa, jos toi agressiivisuus ois vähentyny.
Unohtaminen on tärkeää, mutta mielestä, varsinkaan alitajunnasta ei tapahtuneita asioita pyyhitä pois menemällä huvittelee, vaan siihen tarvitaan muita keinoja. Eri menetelmiä on olemassa koska kaikille ei sovi sama tapa ja on etsittävä itselle sopivin tapa. Agressiot ovat hyvä osoitus piilossa olevista muistikuvista.
psykologi juttelee kyllä mutta lopputulos on silti sama: lääkärille lähete ja lääkettä naamaan. erona se että nyt elää kaksi samalla kusetuksella: lääkäri ja psykologi.
Oletkohan itse kokemut puoskarointia? Itse olen käynyt läpi vaikean masennuksen ja ilman lääkkeitä ja psykoterapiaa olisin jo kuollut (kohdallani tosin aktiivinen hoito alkoi vasta kun olin yirttänyt itsemurhaa melkein siinä onnistuen). Ja parin viikon välein tapahtuva juttelu auttaa toisia, mutta on täysin eri asia, kun käy psykoterapiakoulutuksen saaneella henkilöllä terapiassa. Juttelu ja terapia ovat eri asioita.
90% konsultaatio tapahtuu just toiseen suuntaan! Lähes koskaan psykologilta lääkärille, jos näin tapahtuu, se on kaikkea muuta kuin lääkkeen hankintaa varten. Yleensä ensin psykiatrilla lääkettä aloiteltu, sitten psykologille terapiaan ja lopulta lääke jätetään pikku hiljaa pois.
Eli näinhän se yleensä menee. Harva menee suoraan psykiatrille (vain yksityiselle pääsee suoraan). Yleensä ensin mennään työterveyshuoltoon (esim. työterveyshoitajalle, joka voi antaa ajan lääkärille tai suoraan työterveyslääkärille) tai tk-lääkärille, joilta sää lähetteen psykiatrille, joka taas määrää jatkohoidon (lääkitys, keskustelut psyk. sh:n kanssa). Varsinaiseen psykoterapiaan tai päiväosastohoitoon pääsyn kriteerit on "korkealla" ja byrokraattisia. Ja tk-lääkärin antama hoito on yleensä pätevää lievässä masennuksessa eikä lähetettä psykiatrille tarvita. Keskustelemassa voi silti käydä esim. työterveyshoitajan tai jonkun muun hoitajan kanssa.
Olen itse alan ammattilainen ja sairastuneena joutunut henkilökohtaisestikin läpikäymään "koukerot".
Siitä en mitään sanonut, että mitä kautta sinne psykiatrille on menty, mutta joka tapauksessa sieltä psykologille, jos tarve vaatii, tosi harvoin toisin päin. Itselläni on ollut vain pari sellaista tapausta, että ei olisi käynyt reittiä terapiaan psykiatrin kautta, ihan kuten sanoit. Ja toisaalta vain kaksi kertaa reitti on kulkenut minulta psykiatrille ja näilläkin kertaa tilanne on vaatinut yhteiskunnasta eristämistä, eivät siis olleet terapiaan vielä kykeneviä.
Tänäänkin hesarissa oli juttua siihen malliin että lisää rahaa hoitoon, akuutissa kehuttiin sähköhoitoa (joka tuhoaa aivosoluja pahemmin kuin päähän kohdistuneet iskut eli on pahoinpitelynä varsin vakava, samoin kuin lääkkeet ovat, aiheuttaessaan jopa äkkikuolemia kaikenlaisten muiden oireiden kuten tardiivin dyskinesia lisäksi) ja mtv 45-minuuttia ohjelmassa voivottelee että lasten vienti hoitoon kestää kauan (lapset eivät kestä lääkkeitä edes siihen malliin kuin aikuiset ja lapsen itsetunnollekin jo pelkkä hullun leima on tuhoavaa.)
Osastoilla ollaan yleensä yhtä mieltä siitä että hoito on kidutusta, paitsi lääkkeiden ja järjestelmän jo sekoittaneiden parissa, jotka mielellään saattavat keksiä samaan malliin juttuja toisista kuin lääkärit ja hoitajat tekevät. Malli toimii, lisää potilaitakin saadaan täten hoitoon. Mediassa sitten kuunnellaan ainoastaan auktoriteetteja joiden tarkoitus on mahdollisimman monta saada lääkkeillä sekaisin ja ansaita siinä ohessa rahaa, lääkäreitä, sekä niitä pahiten seonneita jotka ovat alkaneet uskoa että jos vaarallista huumetta syö päivittäin, siitä on 'apua'.
Sähköhoito ei tuhoa aivosoluja pahemmin, kuin päähän kohdistuneet iskut, joista aiheutuu herkästi diffuusia aksonikatkeilua. Sähköhoito saa jopa hippokampuksen soluja uusiutumaan. Kyllähän sillä on haittavaikutuksia, mutta täysin pysähtyneiden isemurhaa hautovien masentuneiden hoidossa se katsotaan monesti viimeiseksi vaihtoehdoksi. Nykyinen sähköhoito ei ole sitä, mitä yksi lensi yli käenpesän elokuvassa. Nykyään sähkövirta johdetaan yleensä vain oikean otsalohkon lävitse, mistä aktiivisuus puuttuu. Potilaissa ei näy mitään kouristuksia, vaan ohimenevä tajuttomuus.
Voisit katsoa tilastoja sen sijaan, että kritisoit lääkinnällistä psykiatriaa ehkä omien huonojen kokemusten takia. Esimerkiksi psyykelääkkeiden käyttöönoton jälkeen 50-luvulla mielisairaaloissa vietettävien jaksojen pituudet ovat vähentyneet.