Sangen yleisluontoinen varaus Sibeliuksen taidetta koskienhan tämä kiistämättä on, mutta en malta olla kysymättä teiltä seuraavaa seikkaa?
Häiritsevätkö pitkät ja paikallaan pysyvät staattiset urkupisteet ja harmoniat Sibeliuksen sinofioissa teidän musiikillisia makuhermojanne-ja tottumuksianne, mikäli olette mieltyneet yksinomaan galanttiin taiteeseen?
Olen nimittäin kuullut, että muuatta näytelijäteatterinjohtajaa mahdollisesti sattaa häiritä aniharva urkupiste Schubertin tuotannossa, joka muutoin on tekstuuriltaan äärimmäisen eläväistä musiikkia. En tiedä mitään hänen musikin tuntemuksestaan, mutta Schubert ei valitettavasti nyt kuulu eniten urkupistettä käyttäneiden säveltäjien kategoriaan, kuten esim. Sibelius, jonka musiikissa tapaamme viljalti pitkiä ja paikallaan pysyviä staattisia kuvioita, harmonioita sekä urkupisteitä, kuten basson toonikalla kullervo-sinfonian alussa, jonka ylle kullervon teema kohoaa.
no niinpä niin. Intuitioni osui kuin osuikin oikeaan. Brahms, Tsaikovski ja Sibelius kuuluvat sarjaan paljon urkupisteitä käyttäneitä säveltäjiä, joilla urkupiste jää soimaan mollisoinnun terssillä. Kuten varmaan jo tiedättekin, urkupiste on yleensä bassossa paikallaan pysyvä sävel. jonka yllä harmoniat saattavat olla hyvinkin dissonoivia suhteessa urkupistesäveleen.
ja nythän teillä on tilaisuus kuulla oikein tuutin täydeltä roppakaupalla Sibelius-kapellimestarikilpailun finaalissa esityksiä Siben sinfonioista, joissa urkupiste jää lähes maneerinomaisesti tuon tuostakin soimaan, toisinaan epämääräistä matalien soittimien murinan ja kuin tyhjyydestä kasvavien mahtipontisten töräysten lisämausteeksi.
Suosittelen , että kannattaisi itse kunkin tustustua oman maansa musikkin, ennen kuin alkaa soittamaan suutaan vasten parempaa tietoa.
Häiritsevätkö pitkät ja paikallaan pysyvät staattiset urkupisteet ja harmoniat Sibeliuksen sinofioissa teidän musiikillisia makuhermojanne-ja tottumuksianne, mikäli olette mieltyneet yksinomaan galanttiin taiteeseen?
Olen nimittäin kuullut, että muuatta näytelijäteatterinjohtajaa mahdollisesti sattaa häiritä aniharva urkupiste Schubertin tuotannossa, joka muutoin on tekstuuriltaan äärimmäisen eläväistä musiikkia. En tiedä mitään hänen musikin tuntemuksestaan, mutta Schubert ei valitettavasti nyt kuulu eniten urkupistettä käyttäneiden säveltäjien kategoriaan, kuten esim. Sibelius, jonka musiikissa tapaamme viljalti pitkiä ja paikallaan pysyviä staattisia kuvioita, harmonioita sekä urkupisteitä, kuten basson toonikalla kullervo-sinfonian alussa, jonka ylle kullervon teema kohoaa.
no niinpä niin. Intuitioni osui kuin osuikin oikeaan. Brahms, Tsaikovski ja Sibelius kuuluvat sarjaan paljon urkupisteitä käyttäneitä säveltäjiä, joilla urkupiste jää soimaan mollisoinnun terssillä. Kuten varmaan jo tiedättekin, urkupiste on yleensä bassossa paikallaan pysyvä sävel. jonka yllä harmoniat saattavat olla hyvinkin dissonoivia suhteessa urkupistesäveleen.
ja nythän teillä on tilaisuus kuulla oikein tuutin täydeltä roppakaupalla Sibelius-kapellimestarikilpailun finaalissa esityksiä Siben sinfonioista, joissa urkupiste jää lähes maneerinomaisesti tuon tuostakin soimaan, toisinaan epämääräistä matalien soittimien murinan ja kuin tyhjyydestä kasvavien mahtipontisten töräysten lisämausteeksi.
Suosittelen , että kannattaisi itse kunkin tustustua oman maansa musikkin, ennen kuin alkaa soittamaan suutaan vasten parempaa tietoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mikäli se osuu "kohdalleen", ja sillä en tarkoita konsonanssia. Käytän sita paljon itse improvisoidessani ja kokeilen erilaisia käänteitä. Myös uudessa jazzissa jos kohta kai vanhassakin urkupisteellä on kunnioitettu roolinsa. Tonaaliset keskukset voidaan polytonaliikassa ja tonaliteettien vaihtuessakin korostaa u-pistetta kayttaen jos tarvii.
urkupiste on yksi musiikin peruskliseistä, mutta toimii hyvin. En tiedä häiritseekö se nuiden tyyppien biiseissä, mut se on just kivan painostava, vähän niinkuin matalapaine ennen sadetta...
Tekstuuri lienee huomiotaherrävässä määrin eläväisempää ja liikkuvampaa monilla säveltäjillä kuin Sibeliuksen jäyhä, lisäksi usein modaalisuutta lähestyvä sävelkieli luonnollisessa mollissa, joka vastaa aiolista kirkkosävellajia, noudattaen hyvin pohjoismaalaiseksi luokiteltuja tyylipiirteitä.
Myös esim. Kullervon 1. osan muotoklielen kömpelyys, ilman orgaanista jatkuvuutta, (itsestään selvyys rokokoomusiikissakin),ja jossa Kullervossa taitteesta toiseen siirrytään kaavamaisesti välikkeiden ja kesuurien avulla, sekä teeman paikoin kansanlauluun pohjaava suomalainen sävel; "niin minä neitonen sinulle laulan". Kontrapunktinen työskentely on Kullervossa vielä hyvin koulupoikamaisyta pääteeman liitettyine vasta-aiheineen.
...niin perusteellisesti. Onneksi tulevat sukupolvet säästyvät siltä.
Nimittäin nykysäveltelijöiden taistolaismaneerit, niekkaisut ja glissandot.
U-piste panee heti laatan lentämään? En nyt puhu J. Sibeliuksesta jonka suhteen olen samaa mieltä vaan vähän uudemmasta, eikä liioitellusta u-pisteestä. Siinähän G-piste (tai stringi) melkein unohtuu, jos sallit..
Taistolainen pisteytys, tarkoitatko "en voi kertoa jne"? Mikä siinä!! Madetojan pisteytys jää typeryydessään kirkkaasti toiseksi agitproppareille.