Niin, kuinka mahtaisi olla? Viimeaikaiset tiedot julkisuudessa kertovat karua tarinaa siitä että planeetan pintalämpötila on nousussa ja samoin sen pintaan on muodostunut jonkinlaisia kanjoneita, syvänteitä tms.
Näin maallikon järjellä arvioituna , ottaen huomioon että planeetan ytimen koostumus ei ole vieläkään tarkkaan tiedossa, voitaneen olettaa että ytimessä on käynnissä prosessi joka syö tuota pientä punaista planeettaa sisältä päin ja näin ollen, planeetan luhistuminen lienee mahdollisuuksien rajoissa.
Siltä varalta, että planeetta todella luhistuisi, uskallettaneen lähteä siitä ajatuksesta, että tapahtumasta ei olisi kotiplaneetallemme isoakaan haittaa edes pitkällä tähtäimellä, mutta jos Mars sattuisi räjähtämään kappaleiksi, silloin rapiat 50 miljoonan kilometrin välimatkakaan ei välttämättä riittäisi pitämään planeettamme ilmakehää puhtaana niistä rojuista joita sinne aikanaan sataisi kuin sangosta heitettynä.
Etsiessäni internetistä aiheeseen liittyvää tietoa, löysin siinä sivussa erittäin mielenkiintoisen sivuston, joten kaikki joita tämä viehättävä pikku planeetta hiukankaan kiinnostaa,
käykääpä katsomassa.
-G-
http://www.sarkanniemi.fi/oppimateriaali/tahtiakatemia/planets/mars.htm
Näin maallikon järjellä arvioituna , ottaen huomioon että planeetan ytimen koostumus ei ole vieläkään tarkkaan tiedossa, voitaneen olettaa että ytimessä on käynnissä prosessi joka syö tuota pientä punaista planeettaa sisältä päin ja näin ollen, planeetan luhistuminen lienee mahdollisuuksien rajoissa.
Siltä varalta, että planeetta todella luhistuisi, uskallettaneen lähteä siitä ajatuksesta, että tapahtumasta ei olisi kotiplaneetallemme isoakaan haittaa edes pitkällä tähtäimellä, mutta jos Mars sattuisi räjähtämään kappaleiksi, silloin rapiat 50 miljoonan kilometrin välimatkakaan ei välttämättä riittäisi pitämään planeettamme ilmakehää puhtaana niistä rojuista joita sinne aikanaan sataisi kuin sangosta heitettynä.
Etsiessäni internetistä aiheeseen liittyvää tietoa, löysin siinä sivussa erittäin mielenkiintoisen sivuston, joten kaikki joita tämä viehättävä pikku planeetta hiukankaan kiinnostaa,
käykääpä katsomassa.
-G-
http://www.sarkanniemi.fi/oppimateriaali/tahtiakatemia/planets/mars.htm
Vastaukset 27
Vanhimmat
Varmaan luhistuu yhtä paljon kuin maa geologisten prosessien kourissa.
Mihin kiinteä kappale luhistuisi, ja ennenkaikkea minne, sula ydinkään ei pysty puristumaan kasaan kuten ei nesteet yleensäkään? Tai miksi se räjähtäisi? Mars siis on planeetta, ei tähti, ja elokuvien tapahtumiin on syytä suhtautua pienellä varauksella
Kiitoksia kovasti tarkentavasta tiedosta joka sopi mainiosti aivojeni sille alueelle jota voisi luonnehtia vaikkapa eräänlaiseksi mustaksi aukoksi.(alue imee kaikenaikaa kaikkinaiset tiedonkappaleet ja jopa jyväset sisäänsä, suodattaa ne ja sijoittelee ne sitten myöhemmässä vaiheessa niille kuuluville alueille)
Ja kuten kirjoituksessani mainitsinkin niin.. "Näin maallikon järjellä arvioituna "
Kyseisestä kohdasta käynee ilmi että olen paitsi maallikko, myös ummikko, mitä tulee tähtitieteeseen ja avaruuden käymättömien korpimaiden syvällisempään pohdiskeluun.
Kaikesta tästä huolimatta olen myös hyvin utelias
ja rohkenenkin tässä esittää pienen teorian:
Kuvitellaan että planeetta Marsin sisuskaluja kalvaa JOKIN joka murentaa sitä sisältäpäin.
On toki selvää, että jos murentunut massa ei kirjaimellisesti pääse haihtumaan pois, sen on pakkauduttava pienempään tilaan planeetan ulomman massakerroksen painuessa sisäänpäin.
Tälle pakkautumiselle on tottakai olemassa oma kriittinen massansa, eli pienemmäksi ei massa voi tiivistyä, kuin mitä on vähäisin jäljellä oleva tilavuus.
Mutta, entä jos, a) planeetan sisuksista johtaa pintakerroksiin varoventtiilejä?
Entä jos aine planeetan sisällä osin muuttuu kaasuksi ja haihtuu kosmokseen?
Entä jos ja kun, ainetta ei kehity lisää?
Voisiko planeetta Mars, ikäänkuin kuvaannollisesti, röyhiä itsensä olemattomiin? :)
-G-
Aika huvittavia teorioita.
Niin, ja voisiko ollakkin niin, että nykyiset kaasupla´neetat olivat aikoinaan kiviplaneettoja, joista muodostui atomien eli laajenevien energiakeskittymien laajentumisen jälkeen kaasuplaneettoja,joiden atomit toki laajenevat edelleen?
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
"aivojeni sille alueelle jota voisi luonnehtia vaikkapa eräänlaiseksi mustaksi aukoksi."
imee kaiken tiedon muttei päästä sitä ikinä pois?
"(alue imee kaikenaikaa kaikkinaiset tiedonkappaleet ja jopa jyväset sisäänsä, suodattaa ne ja sijoittelee ne sitten myöhemmässä vaiheessa niille kuuluville alueille)"
-G-
olen myös itse itsesi mukaan mukaan ns. maallikko näissä asioissa...mutta jotain sentään tiedän...
"Kuvitellaan että planeetta Marsin sisuskaluja kalvaa JOKIN joka murentaa sitä sisältäpäin. "
Mikä jokin? kyllähän tuollainen jokin on olemassa maapallollakin...ja se on sula sisus, jossa on käynnissä koko ajan monenmoiset ilmiöt...pointtina ehkä kuitenkin se että siinä vaiheessa kun perustaa teoriansa "jollekin" niin pohja on kovin hatara...
"On toki selvää, että jos murentunut massa ei kirjaimellisesti pääse haihtumaan pois, sen on pakkauduttava pienempään tilaan planeetan ulomman massakerroksen painuessa sisäänpäin."
niin, murentunut massa...se voi sulaa joutuessaan kierrossa tarpeeksi syvälle (vrt. maan tektoniset laatat)...tai sitten vaan liikkua planeetan pinnalla esim. hiekkamyrskyinä (kuten yhdessä toisessa viestissä todettiin...
"Tälle pakkautumiselle on tottakai olemassa oma kriittinen massansa, eli pienemmäksi ei massa voi tiivistyä, kuin mitä on vähäisin jäljellä oleva tilavuus."
mikä on vähäisin jäljellä oleva tilavuus? big bang teorian mukaan koko maailmankaikkeuden massa olisi juuri ennen pamahdusta ollut äärettömän tiheä (ääretön tarkoittaa siis loputonta...)...mustissa aukoissa on todettu teorioiden mukaan olevan niin tiheä massa, että sen vetovoimaa ei edes valo (valo on säteilyä) pääse karkaamaan...
"Mutta, entä jos, a) planeetan sisuksista johtaa pintakerroksiin varoventtiilejä?
Entä jos aine planeetan sisällä osin muuttuu kaasuksi ja haihtuu kosmokseen?
Entä jos ja kun, ainetta ei kehity lisää?
Voisiko planeetta Mars, ikäänkuin kuvaannollisesti, röyhiä itsensä olemattomiin? :)"
varoventtiilejä? maassahan noita kutsutaan tulivuoriksi...marsin ilmakehän ja vetovoiman vaikutus on kuitenkin niin suuri ettei sieltä pääse karkaamaan mitään...moiset purkaukset kehittäisivät marsin ilmakehää rikkaampaan suuntaan...ainetta ei kehity lisää? todistettu fysiikan laki on että aine ei häviä koskaan, käänteisesti tuosta laista voidaan todeta että ainetta ei myöskään kehity tyhjästä...tosin teoreettisen fysiikan tutkimukset ovat teorisoineet hiukkasista, jotka ikäänkuin ilmestyvät tyhjästä...mutta hiukkaset ovat kyllä varsin pieniä ja teoriat hyvin alkuasteella...
eli ei se mars itseään rouhi mihinkään...kyllä se siellä taivaalla loistaa jatkossakin...
"Kuvitellaan että planeetta Marsin sisuskaluja kalvaa JOKIN joka murentaa sitä sisältäpäin. "
---Mikä jokin? kyllähän tuollainen jokin on olemassa maapallollakin...ja se on sula sisus, jossa on käynnissä koko ajan monenmoiset ilmiöt...pointtina ehkä kuitenkin se että siinä vaiheessa kun perustaa teoriansa "jollekin" niin pohja on kovin hatara... ---
1. Niin, en tokikaan edes teoriassa ajatellut että Marsin sisuskaluja nakertaisi pullamössöksi lauma kierreviinerin näköisiä olioita.. :)
"On toki selvää, että jos murentunut massa ei kirjaimellisesti pääse haihtumaan pois, sen on pakkauduttava pienempään tilaan planeetan ulomman massakerroksen painuessa sisäänpäin."
---niin, murentunut massa...se voi sulaa joutuessaan kierrossa tarpeeksi syvälle (vrt. maan tektoniset laatat)...tai sitten vaan liikkua planeetan pinnalla esim. hiekkamyrskyinä (kuten yhdessä toisessa viestissä todettiin...---
2. Oletko nyt aivan varma että olet ns. tavis, eli maallikko..? *winkwink* ;)
"Tälle pakkautumiselle on tottakai olemassa oma kriittinen massansa, eli pienemmäksi ei massa voi tiivistyä, kuin mitä on vähäisin jäljellä oleva tilavuus."
---mikä on vähäisin jäljellä oleva tilavuus? big bang teorian mukaan koko maailmankaikkeuden massa olisi juuri ennen pamahdusta ollut äärettömän tiheä (ääretön tarkoittaa siis loputonta...)...mustissa aukoissa on todettu teorioiden mukaan olevan niin tiheä massa, että sen vetovoimaa ei edes valo (valo on säteilyä) pääse karkaamaan...---
3. Marsin koostumuksesta onneksi tiedetään jo niin paljon sentään, että tuollainen bigbang teorian mukainen tiivistyminen voidaan tässä yhteydessä unohtaa.
Tarkoitin todellakin aivan tavallista pakkautumista jonka jokainen ymmärtää, en mitään sellaista että atomit alkavat ahtautua toistensa sisään kun tila alkaa loppua. :)
"Mutta, entä jos, a) planeetan sisuksista johtaa pintakerroksiin varoventtiilejä?
Entä jos aine planeetan sisällä osin muuttuu kaasuksi ja haihtuu kosmokseen?
Entä jos ja kun, ainetta ei kehity lisää?
Voisiko planeetta Mars, ikäänkuin kuvaannollisesti, röyhiä itsensä olemattomiin? :)"
---varoventtiilejä? maassahan noita kutsutaan tulivuoriksi...marsin ilmakehän ja vetovoiman vaikutus on kuitenkin niin suuri ettei sieltä pääse karkaamaan mitään...moiset purkaukset kehittäisivät marsin ilmakehää rikkaampaan suuntaan...ainetta ei kehity lisää? todistettu fysiikan laki on että aine ei häviä koskaan, käänteisesti tuosta laista voidaan todeta että ainetta ei myöskään kehity tyhjästä...tosin teoreettisen fysiikan tutkimukset ovat teorisoineet hiukkasista, jotka ikäänkuin ilmestyvät tyhjästä...mutta hiukkaset ovat kyllä varsin pieniä ja teoriat hyvin alkuasteella...
eli ei se mars itseään rouhi mihinkään...kyllä se siellä taivaalla loistaa jatkossakin...---
4. Juuri siksi en voinutkaan kutsua niitä tulivuoriksi kun Marsin kohdalla tilanne on hieman toinen.
Siksi päädyin kutsumaan niitä varoventtiileiksi.
Harkitsin hetken myös "madonreikiä" mutta kyseinen sana olisi assosioinut liian vahvasti niiden "madonreikien" puoleen jotka muistaakseni liittyvät jotenkin Saganin teorioihin avaruudessa muhivista aikaporteista.
Mutta, kiitos kovasti yleissivistävästä opetuksesta ja samoin siitä huojentavasta tiedosta että poloinen Mars-planeetta ei ehkä sittenkään tule öykkimään itseään olemattomiin, vaan möllöttää jatkossakin avaruudessa. :´)
-G-
Viimeisen vuoden kuluessa on selvinnyt, että Mars on melko eloisa paikka. Pienet trombit pyyhkivät säännöllisesti pölyt mönkijöiden aurinkokennoista, valtavat hiekkamyrskyt kasaavat hiekkaa, kiviä vyöryy pitkin rinteitä, rotkoja syntyy, ilmeisesti sulaa vettäkin ilmenee pinnalla ajoittain. Ehkä pian näemme tulivuorenpurkauksen? Olisiko siellä jossakin maanalaisia järviä, joissa on esim yksisoluista elämää?
Luhistumisesta tai räjähtämisestä ei kannat puhua. Ei maakaan ole räjähtämässä, kai?
Just kun ihmiskunta pääsi tutkailemaan tätä punaista planeettaa hieman tarkemmin, niin voidaankin jo todeta sen olevan aivan räjähdyspisteessä!
on parhaillaan räjähtämässä.
eukko räjähti jo!
Vaikuttaa mahdolliselta että planeetta Marsin sisuksissa muhii alkavan, kukaties isommankin, vulkaanipurkauksen alkuhämmennys.
Viimeaikaiset, oudot muuttujat planeetan pintalämpötilassa ja pinnanmuodostuksessa saattavat viitata siihen että planeetta puskee lähiaikoina sisuksistaan tulta ja tulikiveä niin että lauteet paukkuvat.
Lisätietoa planeetan syvemmästä olemuksesta:
http://koivu.oulu.fi/tati/vulk/mars.html
-G-
Jos tuo luhistuminen on tosiasia, eihän se oikeastaan voi johtua muusta kuin planeetan sisuksissa tapahtuvista reaktioista.
Mitä siellä sisällä tapahtuu ?..Tyhjää täynnä se ei voi olla. Jos asia olisi niin yksinkertainen, niin se luhistuisi kuin ilmapallo, kun ilmat päästetään pihalle.
Jospa siellä olisikin meneillään jokin ihan oikea reaktio..vähän niinkuin auringossa, vaikka mars ei tähti olekaan....tai sitten se vulkaanisten aineiden paine, jonka pitää päästä ulos.
Jos tuo luhistuminen ihan oikeasti pitää paikkansa, niin uskon että se tavalla tai toisella tulisi vaikuttamaan maapallomme tilanteeseen.
Mutta ajatusleikkiä kaikki, kun mitään ei vielä ihan varmasti tiedetä.
asteroidivyöhyke.
En lukenut muita kommentteja vielä.
http://www.astro.fi/arkisto/muutoksia_aurinkokunnassa.s html
Muutoksia aurinkokunnassa
Hämmästyttäviä muutoksia aurinkokunnassa
Tämä on venäläinen näkökulma maan muutoksiin. Kovia faktoja, joista USA:ssa ei ole kerrottu. Planeettojen ilmakehät ovat muuttumassa. Tri Dmitrijefin työ osoittaa että planeetat itse ovat muuttumassa. Niiden ilmakehissä tapahtuu muutoksia.
Esimerkiksi Marsin ilmakehä on tulossa huomattavasti tiheämmäksi kuin se oli aikaisemmin. Mars Observer luotain menetti 1997 yhden antenneistaan, mikä aiheutti sen tuhon, koska planeetan ilmakehä oli kaksi kertaa niin tiheä kuin oli laskettu. Ilmanpaine osui antenniin niin voimakkaasti että se irtautui luotaimesta.
Maan kuun ilmakehä on voimistumassa. Dmitrijef sanoo, että kuun ympärillä on 6000 kilometrin paksuinen "natrium"-kerros, kuten hän sitä nimittää, jota ei ollut siellä aikaisemmin.
Myös maan ilmakehän ylimmillä tasoilla tapahtuu muutoksia, joissa muodostuu vetyperoksidia HO, jota ei ollut siellä aiemmin läheskään nykyisessä määrin. Tämä muutos ei Dmitrijefin mukaan ole yhteydessä maan lämpenemiseen eikä ponnekaasujen vapautumiseen tai mihinkään sen kaltaiseen. Niin vain on tapahtunut.
Planeettojen magneettikentät ja kirkkaus ovat kasvaneet selvästi. Esimerkiksi Venuksen, Jupiterin ja Neptunuksen valovoima on selvästi kasvanut. Jupiterille on muodostunut niin korkea energeettinen lataus, että sen ja sen kuun Ion välille on muodostunut näkyvä ionisoivan säteilyn kanava. Tämän valaisevan energiakanavan voi nähdä viime aikoina otetuissa valokuvissa. Jupiterin magneettikenttä on enemmän kuin kaksinkertaistunut ja myös Neptunuksen magneettikenttä on vahvistunut. Myös niiden ilmakehien laatu on muuttunut.
Uranuksella ja Neptunuksella näyttää viime aikoina tapahtuneen napojen siirtymisiä. Kun Voyager 2 lensi Uranuksen ja Neptunuksen ohi, niiden magneettiset pohjois- ja etelänavat olivat huomattavasti sivussa maantieteellisistä navoista, toisessa tapauksessa 50 astetta ja toisessa 40 astetta. Todella suuria muutoksia.
Muutokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: energiakenttien muutokset, valovoimakkuudet muutokset ja ilmakehämuutokset.
Maassa nämä muutokset ovat nähtävissä vielä selvemmin. Esimerkiksi Michael Mandeville on tutkimuksissaan osoittanut, että maan vulkaaninen aktiivisuus on lisääntynyt noin 500 prosentilla vuodesta 1875 ja maanjäristysaktiivisuus 400 prosentilla vain vuodesta 1973.
Tri Dmitrijef on tehnyt laskelmia luonnonkatastrofien esiintymisestä. Hän esitti, että jos vertaa vuosia 1963 ja 1993, erilaisten luonnonkatastrofien kokonaismäärä - hurrikaanit, taifuunit, maanvyörymät, hyökyaallot... - ovat lisääntyneet 410 prosentilla.
Kaliforniassa työskentelevä tri Mike Lockwood, Rutherford Appleton National Laboratorios, on selvittänyt että Auringon magneettikenttä on voimistunut 230 prosentilla vuodesta 1901.
Kaiken kaikkiaan se mitä nyt on tapahtumassa, on paljon enemmän kuin vain Maan muutoksia. Venäjän kansallisen tiedeakatemian tutkijat, etenkin Novosibirskissa, ovat tulleet johtopäätökseen, että ainoa mahdollinen tapa selittää nämä energeettiset muutokset koko aurinkojärjestelmässämme on se että olemme siirtyneet erilaisen - korkeamman - energian piiriin.
Aurinkokuntamme plasmakentän hehkuva etureuna on kasvanut 1000 prosenttia. Auringolla itsellään on magneettikenttä, joka luo koko aurinkokunnan ympärille putoavan pisaran muotoisen kehän, jota kutsutaan heliosfääriksi. Sen ohut suippeneva loppupää on suunnassa josta olemme aurinkokuntana tulossa, ja hehkuva etureuna siis edessä kulkusuunnassa. Se siis muistuttaa muodoltaan komeettaa, jonka häntä osoittaa aina pois päin Auringosta.
Kun venäläiset ovat tutkineet tämän heliosfäärin etureunaa, he ovat löytäneet sieltä hehkuvaa plasmaenergiaa. Tämän plasmakentän syvyys on aikaisemmin ollut 10 AU - AU on astronominen yksikkö, joka tarkoittaa maan etäisyyttä auringosta. Nyt tämän plasmakentän syvyys on 100 AU. Vaikka Dmitrijefin selostus ei anna tarkkaa aikarajaa, voimme olettaa lisääntymisen tapahtuneen noin samalla 1963-93 aikajaksolla, jona hän huomasi luonnonkatastrofien lisääntyneen. Mikä syy onkin, se merkitsee 1000 prosentin kasvua aurinkokuntamme edessä olevassa hehkuvassa plasmakentässä.
Se merkitsee, että aurinkokuntamme on kulkemassa alueelle, jonka energia on korkeammin lataantunutta. Tämä lataantunut energia virittää plasmaa ja saa sitä muodostumaan lisää, niin että syntyy myös enemmän valovoimaa ja kirkkautta. Tämä energia virtaa sitten aurinkoon, joka vuorostaan säteilee sitä ulos päiväntasaajatasoltaan.
Tämä energia taas täyttää planeettojen välistä tilaa ja saa auringon purkausenergian kulkemaan nopeammin ja kohottamaan planeettojen latausta.
Ja tämä on tietoista energiaa joka aiheuttaa muutoksia planeettojen toiminnassa ja siinä millaista elämää ne tukevat. Jopa DNA-spiraalien suhteet ovat muuttumassa. Tämä on aikaisempien aikakausien spontaanien massaevoluutioiden todellinen, kätketty syy.
Ja kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, kohti huipentumaa jossa tulee tapahtumaan äkillinen muutos. Toisien sanoen olemme tulossa pisteeseen, jossa olemme niin syvällä uudessa energiassa, että tapahtuu nopea auringon säteilemän energian harmonisten perusaallonpituuksien ekspansio. Tämän auringosta virtaavan energian lisääntyminen muuttaa kaiken aurinkokunnan aineen pohjimmaista luonnetta. Planeetat siirtyvät hieman kauemmaksi auringosta ja samoin niitä muodostamien atomien ja molekyylien fyysinen koko laajenee.
Suomentanut Matti Kuusela. "Englantilainen alkuteksti oli niin uutisreferaattiluontoinen lyhyine itseään toistavine lauseineen, että katsoin parhaaksi hieman jäsentää tekstiä uudelleen."
Aurinkokuntamme kiertää galaksimme keskusauringon Alcyonen, Hunab Ku´n, ympäri. Tähän kierrokseen kuluu noin 26.000 vuotta, eli yksi galaktinen aurinkovuosi. Alcyone kuuluu Seulasten tähdistön tähtiin. Se on koko ajan ns. fotonivyöhykkeessä, joka on eräänlainen korkeampi ja hienotasoisempi valovärähtelyvyöhyke. Aurinkokuntamme on myös tässä fotonivyöhykkeessä tiettyinä jaksoina, joiden pituus on noin 2.000 vuotta. Olemme juuri alkaneet siirtymisen tähän vyöhykkeeseen. Barbara Hand Clow on laskenut Auringon saapuneen siihen vuoden 1998 aikana. Koko aurinkokunta on fotonivyöhykkeessä syksyllä 2012. Aika fotonivyöhykkeessä vaikuttaa perustaviin muutoksiin ihmisten ajatustavassa sekä henkisessä että fyysisessä rakenteessa.
Aurinkokuntamme tähtineen kiertää 226 km/sek vauhdilla galaksia. Yhteen kierrokseen kuluu aikaa 216.000.000 vuotta. Numero 216 löytyy useissa pyramidikeskuksissa, esim. Teotihuacanissa lähellä Mexico Cityä. Arcturus Probessa José Argüelles käyttää aurinkokunnastamme nimitystä Velatropa. Sen planeetat saavat nimensä tästä sanasta järjestysnumeronsa mukaisesti.
Olen periaatteessa valmis uskomaan osin edellä esitetyn.
Jos otamme esimerkinomaisesti käsittelyyn 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikaiset elokuvat ja valokuvat, voimme verraten helposti huomata kaikissa ulkokuvaotoksissa erään yhdistävän tekijän. Kaikki kuvat ja filmit jotka sisältävät otoksia jotka ovat kuvattuja kirkkaalla, poutaisella tai puolipoutaisella säällä keskellä kesää, sisältävät viehättävän pastellia perussävyä mitä tulee otoksiin joissa näkyy kaistalekin taivasta.
Nykyisellään moista sävyä ei enää näe sen enempää luonnossa kuin filmitallenteissakaan.
Asiansa osaavat tietävät kertoa että kyseinen ilmiö pohjautuu vain ja ainoastaan sen aikaisiin filmilaatuihin.
Itse rohkenen todeta että ilmastonmuutokset ja muutokset aurinkokunnassa näkyivät tuolloin ns. paljaalla silmällä katsoen ja tallentuivat täten myös selluloidille.
Psykedeliaa sen sijaan edustaa enemmän "Ripe"n tässä esittämä yhteenveto eri tutkimuksista.
Kuten sanottu, olen periaatteessa valmis uskomaan esitetystä yhteenvedosta osan, sillä siinä on seikkoja jotka puoltavat järkevällä tavalla tiettyä näkymätöntä kehitystä, jonka aineellisista vaikutuksista olemme täällä maan päällä jo jonkin tovin päässeet "nauttimaan".
Toisinsanoen, osa esitetystä aineistosta sopii kehyksiin jonka sisälle piirtyy mm. planeettamme, mutta koko kuva ei vielä ole todellakaan valmis.
Lisäksi on tietenkin nk. "kerettiläinen kaava", eli jos tietyt näkemykset, tutkimukset ja niiden tulokset eivät saa laajempaa kannatusta tahikka niitä ei suoraan sanottuna tunnusteta tiedemiesyhteisöissä, silloin, vaikka olisivat puhalletut ulos totuuden kosmisesta pasuunasta, eivät ne voi - eivätkä saa - muodostua käsitteeksi tahikka täydeksi totuudeksi.
-G-
Jaaha...tietoa? Erikoisia teorioita pikemminkin, olen toki itsekkin perehtynyt Maya intiaanien ennustuksiin mutta...Toinen asia on se että ilmaston muutoksia ja magneettikenttien muutoksia on tapahtunut aina, tutkijoiden mukaan maan magneettikenttä hiipuu välillä lähes olemattomiin ja välillä voimistuu, syytä ei tiedetä. Ei pitäisi esittää mutu juttuja totuuksina. Ja aina kun tarkastelee muutoksia pitää miettiä sitä hyvin laajalla aikavälillä, tilastot ei todellakaan kerro aina totuutta...
Internetistä löytyy tasan kaksi juttua, molemmat sanasta sanaan samoja. Sinun juttusi on kolmas, taaskin sanasta sanaan. Suonet luvan epäillä tätä "Dmitrijefiä" ja hänen olemassaoloaan?
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
-vähän Mars Observerista:
The board also identified three other possible causes:
failure of the electrical power system, due to a regulated power bus short circuit;
NTO tank over-pressurization and rupture due to pressurization regulator failure;
the accidental high-speed ejection of a NASA standard initiator from a pyro valve into the MMH tank or other spacecraft system.
The JPL board report added two additional failure scenarios:
Loss of function that prevented both the spacecraft's main and backup computers from controlling the spacecraft;
Loss of both the main and backup transmitters due to failure of an electronic part.
-Kuu: Mikä havainto osoittaa "natriumin", ja sen että jos sitä on, niin sitä ei varmasti ole ennen ollut?
-Vetyperoksidi, hieno yhdiste, reaktiivinen, löytyy marsistakin, osoittaa siis mitä? Kosmisen Energian Vibraation tason kohoamista? On siis todennäköisin selitys, ei MIKÄÄN MUU?
-Planeetan kirkkaudet kasvaneet? Jupiterin ja Ion välillä on niin kauan kuin asiaa on pystytty havaitsemaan suuri varautuneiden hiukkasten virta (ts. sähkövirta), se että sitä ei ole pystytty havaitsemaan aikaansa ennen on todiste siitä että sitä ei ennen ollut?
-Planeettojen magneettikentät siirtyvät koko ajan, vaihtavat jopa paikkaa, onko ihme että on "sivussa", ja mihin sitä verrataan, silloin kun Voyager lensi ohi niin se saatiin mitattua, siksi se siellä oli, monen muun asian takia.
-Noihin tilastoihin on vaikea sanoa mitään, viite?
-Heliosfääri? Ennen oli aurinkokunnan sisällä? Sen tarkkaa paikkaa EI tiedetty ennen myöskään, kun Voyager on tulossa Heliopaussin tietämille nyt, niin nyt se vasta tiedetään, kuka kätevä sen mittasi ennen, ja MITEN?
-Mitä ihmettä nämä "korkeammat energiat" yleensä ovat??? Onko se vain hienoa sanoa että on energiaa, sen enempää määrittelemättä mitä se on, ja jos siihen lisää vielä "auringon säteilemän energian harmonisten perusaallonpituuksien ekspansio" niin kuulostaa vielä hienommalta, MITÄ tuo tarkoittaa yleensä? Tiesitkö että jos aallonpituus kasvaa, niin energia vähenee, ei kasva?
Nojaa...
ne marssilaiset on nyt varmaan ihan hirmun onnettomia :( Kaipa ne raukat vasta on tosi huolissaan jos niitä uhkaa oman kauniin punaisen planeetan luhistuminen tahmeiden tassujensa, tai mitälie lonkerojuttuja nyt niillä rumilla olioilla nyt sitten onkaan, alta.
Mut mä en ainakaan sit kyllä ota yhtään mokomaa olentoa kotini nurkkiin nyhjöttämään, vaikka ne jotain kriisiapua tarviskin tai tilapäistä asuntoa. Ties mitä pervoja ne oikeesti on..
Jääkööt sinne omien punaisten kiviensä joukoon törröttää ja miettii pervoja juttujaan. Tänne siniselle planeetalle on kuulkaa sit ihan turha tulla remuamaan. Me pidetään yhtä, eiks jee ihmiset?!?
Porttikielto punaisen planeetan asukkaille!
törkeää rasismia! kaikilla örkeillä on oikeus tulla tänne nauttimaan korkeasta työmoraalista ja sosiaalisista eduista.
Joo ja sit voitas pitää oikeet miss universum kisat.
Tämän lähemmäksi Marsia et pääse:
http://www.brainblock.com/nasa.asp#sim
Mars mönkijä simulaattori löytyy linkin takaa.
Olen testannut ja itselläni toimi hyvin, kohtuullisen hauskaa ja kiintoisaa puuhaa päräytellä mönkijällä ympäriinsä Marsin pinnalla.. :))
-G-