Ja mitä mieltä, voiko toista rakastaa ja olla onnellinen parisuhteessa vaikka tietäisikin ettei toinen ole ns. sielunkumppani? Miten tämän sielunkumppanuudenkin sitten määrittelee...ei siihen taida riittää yhteiset asiat, vaan tarvitaan kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen. Ja mainitkaa vielä kuinka kauan olette olleet yhdessä.
G: Onko puolisosi sinulle "sielunkumppani"?
galluppia
112039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ollaan oltu yhdessä jo 17 vuotta ja heti alusta asti synkkasi todella hyvin. Mitään kauheita kriisejä ei ole ollut, sillä molemmat ovat saaneet kasvaa suhteessa omaan tahtiinsa.
Mä käsitän sielunkumppanuuden lähinnä silleen, että perusluonteet sopii hyvin yhteen.
Jos ollaan kovin erilaisia tai vastakohtaisia, syntyy helposti negatiivisia jännitteitä, joita sitten kukin purkaa tyylillään. Tosin tunnen kyllä pareja, jotka osaavat hoitaa kinat ja riidat takas sopuun ja tavallaan nauttivat siitä, että parisuhteessa on kähinääkin.
Hyvin toimivaan parisuhteeseen tarvitaan siis myös aimo annos erilaisuuden sietokykyä, muuten tulee yritettyä muuttaa toista (tiedostamattaankin) ja eihän tasapainoinen ja itseään kunnioittava ihminen suostu elämään vain puolisonsa ehdoilla.
Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 8 v ja rakastan häntä, mutta elämäntilanteista johtuen en voi olla oikean sielunkumppanini kanssa, jonka olen kyllä tavannut.
Kyllä meillä kaikki natsaa niin hyvin yhteen, että hän on sielunkumppanini. Itse en kokisi, että suhteemme olisi niin hyvä mitä se on, jos emme kokisi tätä sielunkumppanuutta.
Eiköhän sitä silti voi rakastaa ja olla onnellinen.. riippuu tapauksista.
Mina voin lopettaa hanen aloittamansa lauseen ja toisin pain. Vaistotaan heti kun jotain on vialla. riidellaan hyvin harvoin, yleensa sekin vain ns kinaamista. Olemme parhaat ystavat ja voimme keskustella mista vain. Rakastelu on ihanaa, myos muut hellyydenosoitukset jokapaivaisia. En olisi ikina uskonut etta niin hyvin voi sopia yhteen
Minä ja mieheni olemme sielunkumppaneita.Me ajatellaan asioista samalla tavalla,monesti on käynnyt niin että samaan aikaan toinen meistä ajattelee jotain asiaa niin toinen jo sanoo ääneen saman asian.
Me rakastamme toisiamme ja kunnioitamme toisiamme.
Me pidämme samoista asioista ja meillä on melkolailla kokemuksia menneisyydessä,joita kumpikin on omalla tahollaan kokenut ennen tapaamista ja siksi ymmärrämme toisiamme hyvin.
Mielestäni tämä on sielunkumppani.
Se, onko toinen sielunkumppani, on vaikea määrittää. Itse kuitenkin ajattelen niin, että sekä yhteiset asiat ja kiinnostukset, mutta myös toimiva ajatuspeli vaikuttavat paljon. Itsestäni tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanini. Ymmärrämme toisiamme ja ajattelemme hyvin samalla lailla. Tietysti, voisin olla hänen kanssaan, vaikka en ajattelisikaan, että olemme sielunkumppaneita. En vain osaisi kuvitella, että välillämme olisi tällainen yhteys, kuin mitä on.
Olemme seurustelleet vajaat 10kk.
Minusta sillä tarkoitetaan suurta henkistä yhteyttä. Ei - kumppanini ei ole sielunkumppanini, koska henkinen yhteys on heikko.
Sielunkumppani, hoh hoijaa.
Minä ainakin voin miehenä vaimostani sanoa, että hän todella on sielunkumppanini. Meillä on paljon mielenkiintoista puhuttavaa yhdessä ja pidämme siitä, että voimme keskenämme vaihtaa ajatuksia tuntikausiakin joskus.
Ei ole sielunkumppani. On vain miltei kaikkea mitä haluan tytössä.
Pfft, olisit nyt edes vähän yrittänyt määritellä tuota "sielunkumppania". Parisuhteessa voi olla onnellinen silloin kun tarpeeksi monet palat loksahtaa kohdalleen. 22v, YMMV ja HTH.