Tammenterhoja syötäväksi?

Tammenterhoja ei voi syödä sellaisenaan. Niissä on liikaa parkkihappoja ja muita haitallisia aineita.

Lisätietoa saa hakukoneella sanoilla acorns food. Löytyi mm. tällaista tekstiä:

HOW TO USE ACORNS FOR FOOD AND BREAD

There are many species of oak trees. Oak trees are found throughout. They prefer open woods and bottom land. Normally, they are divided into two major groups:

Red Oak - The red oaks have deeply scalloped leaves with very pointed tips. The acorns from the red oak are very bitter. The acorns require two growing seasons to mature, have a hairy lining on the inside of the shell, and the nutmeats are yellow in color. Red oaks are also members of the black oak family.

(Photo: Oak Trees - Quercus spp. Provide Acorns Rich in Protein and Oils)

White Oak - The white oak also has leaves with deep scallops, but the tips are rounded. The acorns of the white oak are less bitter than those of the red oak, and they require only one growing season. The inner portion of the white oak acorn shell is smooth, and the nutmeat is white in color. The chestnut oak is considered part of the white oak classification.

NUTS:

The nuts are gathered during the fall from September to October. When processed properly, acorns have a pleasant nutty flavor. Acorns are an excellent source of energy, protein, carbohydrate, and calcium. When collecting acorns, one should not be surprised that many of them must be discarded due to insects or mold, so more should be collected than are needed. If you spread a sheet of plastic under the tree and use only those acorns that fall within a one-day period, this seems to reduce bug infestation, an especially important problem for acorns that are to be stored in their shell. The ripe tan-to-brown acorns, rather than the unripe green ones, should be gathered.

The bitterness in acorns is caused by tannic acid which is water soluble. To remove this unpleasant taste, shell the brown, ripe acorns and remove any corky skin layers, dice the meat; and boil the chunks in water from 15 to 30 minutes until the water turns brown. Then pour off the water and repeat the process until the water clears, indicating that the tannic acid has been removed. Periodically taste a bit of the acorns until you no longer detect any bitterness. (Native Americans would let the crushed acorn meat soak in a fast-moving, clean stream for several weeks to remove the bitterness.) During the last boiling, salt water can be added; then the acorns can be deep fried or mixed in a soup. Also, finely chopped acorn meats can be added to bread and muffins, or the soft acorn nut can be added as a protein booster to cooked greens. After the leaching process, acorn meat can be frozen.

To make flour, the boiled acorn meat can be split in two and dried by slowly baking in a 200 degree oven with the door cracked to allow moisture to escape. Or, they can be dried in the sun. They are then crushed or ground and used as a thickener or as flour. Another method is to roast the fresh acorns to work well in a grinder or blender. After grinding, the course flour is placed into a cloth bag and boiled to leach out the tannic acid.

Acorn flour can be used alone to make an acorn bread, but it is not very pleasing to most tastes. Acorn flour is more palatable when mixed with wheat flour or corn meal-one part acorn meal mixed with four parts corn meal for corn bread, or one to four parts wheat for bread. The acorn meal can also be heated in water to make a nutritious mush. Or add enough water to make a thick batter. Add a dash of salt and sweetener to improve the taste. Allow the batter to stand for an hour (or until thick) then pat into pancakes and cook or twist and bake on an open fire.

The leached acorns, after they are roasted until brittle, can be ground and used as a marginal coffee substitute.

In their shell, the dried acorns will store for a time. Some Native Americans stored acorns for several years in bags buried in boggy areas.

CAUTION: In the identification and use of wild edibles as a food and herbal healing source, care and attention to details should be exercised, as some plants are toxic. Always use several field guides to insure proper identification. Better yet, you should be trained by and expert.

The above information was condensed from my book God's Free Harvest - Successful Harvesting Nature's Free Foods.

If you find a good book on a useful topic, BUY IT! If you wait it may go out of print or may be difficult or impossible to obtain when you really need it. Author Unknown.

ns. Amerikantammessa on syötävät terhot. Enpä tiedä kasvaako sitä näillä leveysasteilla

Itse olen tutustunut tammenterhoihin vain paahdettuina, mutta tiedän , että niistä voi toki valmistaa jos jonkinlaista herkkua kuten keittoja, tahnoja ja soseita, kakkuja, jälkiruokavaahtoja ja lisätä vaikkapa kanapataan.

Ennen käyttöä ne pitää kuitenkin kuoria.
Kuoret lähtee kuulemma paahtamalla niitä uunissa 220 asteessa 20 minuuttia. Ensin niihen pitää kyllä viiltää viilto ja laittaa vähän vettä pellin pohjalle.

Kaikki tammenterhot eivät varmaan sovellu syötäväksi, koska olen joskus kokeillut paahtaa luonnosta keräämiäni terhoja ja maku oli jokseenkin karvas.

Kopsaan tähän perus tammenterhosose ohjeen.

aineet:
-800g kuorittuja tammenterhoja
-200g sokeria
-400g kermaa
-50 g voita
-1 vanilja 'tikku'
-1 l maitoa

Kiehauta maito, sokerija vaniljatikku ja lisää tammenterhot. Keitä pienellä tulella välillä sekoittaen kunnes suurin osa nesteestä imeytyy terhoihin ja muodostuu hyvin paksu seos.
Soseuta seos sekoittimella ja lisää kerma ja maito samalla sekoittaen. Jäähdytä hyvin.

Keräsin työpaikan pihallta terhoja oraville jotka asustaa ja keikkuu takapihani läheisyydessä. Ne "kypsyivät" kolmisen viikkoa pöydällä pahvilautasella vihreästä ruskean värisiksi ja tänään kuorin ne ja tuli mieleeni aivan chasew pähkinät..
Kuoret lähti helposti kun ne oli kuivaessaan halkeilleet. Huvikseni maistoin ja tosiaan ihan puulta maistui vaikka en varsinaisesti ole oikeasti puuta maistanut mutta aika mieto ja puiseva joka tapauksessa.

Olen monasti myös miettínyt asiaa. Terhoissa on ilmeiseti paljon valkuaista ym., koska ovat oraville erittäin tärkeätä ravintoa.

Pula-aikana paahdettiin kahvin korvikkeeksi. Sekoitettin kai muihin korvikeaineisiin. Muistan kuulleeni.

Ehkä tästä kahvina/juomana käytöstä löytää googlaamalla tai kirjaston kirjoista tietoa.

Googlesta ei aina välttämättä löydy vanhempaa viisautta. Netissä on muutoinkin paljon suorastaan vaarallisia vinkkejä, koska kuka tahansa voi niitä sinne kirjoitella.

...aika monessa on parkkihapoa ja muuta "myrkyllistä tai ihmisen elimistöön ei niin toivottua suurina määrinä". Soija- ja muut pavut, kikherneet on ehdottomasti liotettava, liotusvesi kaadettava pois ja huuhdeltava ennen uudessa vedessä keittämistä. Edellisissä liotusaika olisi hyvä myös moninkertaistaa kahteen vuorokauteen ja vaihdella usein liotusvettä uuteen.

Asiasta lisää tuolta >>> http://kysymammalta.blogspot.fi/2009/10/tammi-tammenterhot-hoivaa-ruokaa-ja.html


"Tammenterho on ravintorikas, mutta karvas. Se sisältää 6-8% parkkihappoa, 30-60% tärkkelystä, 10% sokeria, 2-4,5% rasvaa ja 4-7% proteiinia. Energiaa saa 390 kcal/100 g.
Tammenterhot kerätään syksyllä, ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kuori poistetaan ja yhtä osaa tammenterhoja varten varataan 2 osaa vettä. Terhoja keitetään kunnes veteen ei enää liukene ruskeaa väriä (noin 2 tuntia), vaihda vesi aina välillä. Näin saadaan parkkihappo pois ja terhoista syömäkelpoisia.
Toinen konsti on liottaa terhoja vedessä 2-7 päivää. Maista aina välillä, joko terhosta on kitkeryys pois. Vesi vaihdetaan kolmesti päivässä.
Liotus- ja keittoveden voi säästää käytettäväksi hoitotarkoituksiin.
Keittämisen tai liotuksen jälkeen tammenterhojen sisus kuivatetaan ja käytetään tai pakastetaan. Kuivauksen voi tehdä uunissa. Näin käsitellyt tammenterhot voi jauhaa jauhoiksi.

Paahdettuja terhoja voi käyttää kahvinkorvikkeena ja leivontaan jauhojen jatkeeksi. Tammenterhoilla voi myös korvata ruokaresepteissä pähkinät, kastanjat ja mantelit. Tammenterhot sopivat juustojen seuraksi

Aina kun keräät yhden tammenterhon, katso että istuta myös yhden terhon. Näin tammia riittää meille jatkossakin. Älä koskaan kerää puuta tyhjäksi. Tammenterhoilla on luonnossa monia käyttäjiä ja suotakoon heillekin ravintoa".