Gliese 710 on punainen kääpiötähti, joka ei paljaalla silmällä näy - vielä. Kaukoputkilla taivaita tähyävät asiantuntijat ovat kuitenkin todenneet, että sen ominaisliike eli säteisnopeus on meitä kohti kymmenien kilometrin sekuntivauhtia.
Lähimmillään se on noin miljoonan vuoden kuluttua, jolloin Gliese 710 ohittaa Aurinkomme noin valovuoden etäisyydeltä. Tämä matka on vähemmän kuin neljäsosa matkasta tällä hetkellä lähimmälle naapuritähdelle Alfa Kentaurille.
Vaikka yksikin valovuosi on älyttömän pitkä matka, niin ainakin ajatuksena on selvää, että alunperin vaikkapa 4000 vuotta kestävän tähtienvälisen matkan lyheneminen vain 1000 vuoteen tekisi toki tehtävän hiukan helpommaksi.
Maapallon yhä pahemmin saastuessa tulee tulevaisuudessa olemaan kasvava joukko ihmisiä, jotka tuntevat aitoa vastuuta omasta ja muista maapallolla elävistä lajeista (toki sellaisia on nytkin). Osa heistä tulee olemaan myös valmiita muuttamaan avaruusalukseen, joka olisi heidän kotinsa heidän loppuelämänsä ajan. Heidän jälkeläisensä saapuisivat toista tähteä kiertävälle planeetalle satojen tai tuhansien vuosien päästä.
Olen tässä mietiskellyt, josko ihmiskunnan pitkän aikavälin selviytymisen avain piileekin näissä tähtien lähiohituksissa. Toisin sanoen hypättäisiin meitä ohittavien naapuritähtien luokse aina ohitusten tapahtuessa ja perustetaan niillä oleville planeetoille siirtokuntia. Nämä "varmuuskopiot" jatkaisivat lajiamme ja muuta Maan tuottamaa elämää sen jälkeen kun se maapallolla käy Auringon kuumenemisen vuoksi mahdottomaksi (ehkä puolen miljardin vuoden päästä).
Lähimmillään se on noin miljoonan vuoden kuluttua, jolloin Gliese 710 ohittaa Aurinkomme noin valovuoden etäisyydeltä. Tämä matka on vähemmän kuin neljäsosa matkasta tällä hetkellä lähimmälle naapuritähdelle Alfa Kentaurille.
Vaikka yksikin valovuosi on älyttömän pitkä matka, niin ainakin ajatuksena on selvää, että alunperin vaikkapa 4000 vuotta kestävän tähtienvälisen matkan lyheneminen vain 1000 vuoteen tekisi toki tehtävän hiukan helpommaksi.
Maapallon yhä pahemmin saastuessa tulee tulevaisuudessa olemaan kasvava joukko ihmisiä, jotka tuntevat aitoa vastuuta omasta ja muista maapallolla elävistä lajeista (toki sellaisia on nytkin). Osa heistä tulee olemaan myös valmiita muuttamaan avaruusalukseen, joka olisi heidän kotinsa heidän loppuelämänsä ajan. Heidän jälkeläisensä saapuisivat toista tähteä kiertävälle planeetalle satojen tai tuhansien vuosien päästä.
Olen tässä mietiskellyt, josko ihmiskunnan pitkän aikavälin selviytymisen avain piileekin näissä tähtien lähiohituksissa. Toisin sanoen hypättäisiin meitä ohittavien naapuritähtien luokse aina ohitusten tapahtuessa ja perustetaan niillä oleville planeetoille siirtokuntia. Nämä "varmuuskopiot" jatkaisivat lajiamme ja muuta Maan tuottamaa elämää sen jälkeen kun se maapallolla käy Auringon kuumenemisen vuoksi mahdottomaksi (ehkä puolen miljardin vuoden päästä).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siirtyminen sopivammalle etäisyydelle auringon lämmetessä lienee yksi mahdollisuus. Se edellyttää pyysyvää asumista avaruudessa tulevaisuudessa.
Ehkä ihminen jopa sopeutuu avaruuteen jossain määrin, kun laji kehittyy?? Jollei sitä ennen kohtaa loppuaan?
Niin, joka ikisellä tähdellähän onkin planeettoja, ennen kaikkea asumiskelpoisia planeettoja.. Tälläisiä tähtiähän vilisee ihan jatkuvasti aurinon ohi. Ehkäpä todennäköisyydellä kerran tuhannessa miljardissa vuodessa, tai jotain sinne päin.. Odotellaan seuraavaa vain..
Jos miljoonan vuoden kuluessa jälkeläisemme eivät ole vielä onnistuneet tekemään tähtienvälisiä matkoja, niin tässä voi olla "viimeinen mahdollisuus". Minä kyllä oletan, että joko kaikki mahdollisuudet on pilattu ennen sitä, tai kolonalisaatio ympäri linnunrataa on jo ollut satojen tuhansien vuosien ajan täydessä käynnissä. Muut mahdollisuudet kuin nämä kaksi, ovat epätodennäköisiä.
Dinosaurus eli lajina 100 miljoonaa vuotta. Jos veikataan, että ihmisellä (apinalla) on saman verran aikaa ennen lajin loppua, ja siitä olisi kulunut n. 25 miljoonaa vuotta, niin aikaa olisi vielä 75 miljoonaa vuotta. Riittänee ihmiselle pääsemiseen avaruuteen. Kun aurinko sammuu, niin ehkä käytämme kotifuusiota lämmittämiseen??
Muta kerran loppu tulee apinallekin kaikesta huolimatta, se on varma.
Mm hait ovat vielä dinojakin vanhempia lajeja, mutta ihmisellä on ominaisuuksia, jotka viittaavat joko kehityksen jatkumiseen tai itsetuhoon. Ihminen lajina tuskin säilyy pienin muutoksin kuten hait.
Meillä on valinta edessä. Ihan juuri nyt!
Ihminen on itsensä pahin vihollinen ja tuhoaa oman lajinsa.
Muutama ihan oikea apina voi jäädä eloon.
Mutta kyllä maapallo aikanaan kuolee. Se on ihmisen aikaansaannos...ja ihminenkö mukamas älykäs olio ?
Kuitenkin ennen auringon sammumista (5mrd vuotta) kannattaa miettiä lämmittämisen sijasta jäähdytystä. Aurinko laajenee ja muuttuu valkoiseksi jättiläiseksi ennen sammumistaan ja korventaa Telluksen.
Mitä tuohon 75milj vuoteen tulee. Niin luulen, että tällä menolla tuhoamme saasteillamme Telluksen ennen seuraavaa vuosituhatta. En muista kuka tutkija sanoi, että jos hän olisi lääkäri ja maapallo olisi potilas, hän passittaisi potilaan samoin tein teholle.
mielenkiintoinen ajatus tuo toinen tähti.
Mutta kyllä tuntuu että Marsin ja/tai Venuksen
muuttaminen ihmiselle asumiskelpoiseen muotoon
on tosi paljon helpommin ratkaistavissa oleva
asia kuin muuttaminen valovuoden päähän tuntemattomille (ehkä olemattomille) planeetoille.
Ja ei taida olla varaa odottaa sitä miljoonaa vuotta...
että Venuksen ilmastoa (lämpötila 500 °C) pystytään muuttamaan. Marsia ehkä voidaan.
Marsin olemattomassa ilmakehässä ei ole paljon muuttamista. Jos sitä lisätään, niin se taas katoaa.
Venus on lähes Maan kokoinen planeetta. Se ilmakehä säilyy. Jos sen ilmakehän yläosiin levittäisi "peilimäisen heijastepilven", niin se jäähtyisi, ja sillä aikaa sen ilmakehän koostumusta voisi muuttaa esim tähän geneettisesti suunniteltuja leviä käyttäen.