Missä voisi tavata suunnilleen 30:n iässä olevia vapaita sinkkunaisia? Kaksikymppisiä on diskot pullollaan, viisi-kuusikymppisiä taas tanssipaikat yms. ns. tanssiravintolat.
Jokin forumi pitäisi kai olla johon tultaisiin aivan fyysisesti joskus paikalle ilman sen suurempia tekosyitä, harrastuksia tms. ? Kiva tietysti tällainen sähköpostipalstakin, mutta ei kai ihmisiin voi todella tutustua näkemättä?
Jokin forumi pitäisi kai olla johon tultaisiin aivan fyysisesti joskus paikalle ilman sen suurempia tekosyitä, harrastuksia tms. ? Kiva tietysti tällainen sähköpostipalstakin, mutta ei kai ihmisiin voi todella tutustua näkemättä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
elävät äiteinä rikasta, tosi elämää kodeissaan.
Usein eivät ole eivätkä elä. Miettivät samoin kuin kysyjä, missä, missä?
Aivan, toivotaan niin. Mutta tarkoitinkin vapaita naisia.
Jos 28-35-vuotiaalla naisella ei ole perhettä, sillä on aikaa harrastaa. Tai jos ei ole, esim. työn takia, niin sitten sillä ei ole aikaa seurustellakaan. Sellaisiakin naisia on, jotka viihtyvät lähinnä kotona, mutta et sä pysty kuitenkaan soittelemaan kaikkia kaupungin ovikelloja etsiäksesi 28-35-vuotiasta sinkkunaista.
Mieti minkä tyyppistä naista haet, ja mitä voisit itse harrastaa, ja hakeudu sitten sopivanoloiseen seuraan. Harrastuksia mm. eri asioille omistautuneet yhdistykset Amnestystä kulkukissojen hoivakotiin, kirjallisuuspiiristä kuntonyrkkeilyyn, joogasta oopperaan ja seurakunnan sinkkuklubeihin. Useimmissa kulttuuriharrastuksissa on selvästi enemmän naisia kuin miehiä, esim. harrastelijateatterit kärsivät jatkuvasta miespulasta.
Mutta entäpä, jos ei liioin miehellä ole aikaa etsiytyä harrastuksiin. Miksi aina jokin veruke?
Kysymyshän ei ollut tekemisen puutteesta sinänsä...
Kun en viihdy baareissa, eikä ole noita kavereitakaan kauheesti, kun kaikki on miestensä kanssa kotona. Eipä sitä kauheesti yksin viitti iltaisin kaupungille lähteä näyttäytymään. Yksin käyn kyllä leffassa, mutta suosin enemmän juuri näitä aikaisempia näytöksiä. Mun elämämä on niin tylsää...pelkkää työtä ja loppu yksinäistä vapaa-aikaa.
Olen yksin kotona minäkin; 30.v kaunis sinkkuneiti, joka on kyllästynyt baareihin jo vuosia sitten. Eikä ole ketään seuraksikaan sinne baareihin...
En tiedä mistä sen oikean kunnon miehen oikein tapaisin.
Vaikuttaa siltä, että teidänlaisianne "elämäntapasinkkuja" ei ole mahdollista tavoittaa kuin kaupan kassajonosta kamppaamalla - tai 20 vuoden kuluttua humppatansseista. Sääli.
(Ja luonnonvarojen haaskausta...)
No miksi sitten kukaan ei koskaan oikeesti kamppaa ketään kaupan kassajonossa? Minusta se olisi oikeesti hienoa! vaikka baareissa tulee käytyä, en ehkä vakavasti otettavaa suhdetta haluaisi aloittaa mistään baarista, vaan mieluummin sitten vaikka ihan lähikaupan lihatiskiltä. Baareissa käyntikin aiheuttaa melkoista inflaatiota, siellä kun tuntuu (Suomen mittakaavassa ison kaupungin) markkinat olevan sellaiset, että samat naamat notkuu samoissa baareissa viikonlopusta toiseen, niin että niitä samoja naamoja alkaa tunnistaa jo siellä lähikaupassakin. Vaan eipä kohtaa markkinat...
Paita päälle missä teksti: sinkku, kamppaa minut kassajonossa ;)
Vai menikö liian epätoivoiseksi?
Tylsää on täälläkin...poika on äidillään viikonlopun ja minä istun yksin koneen ääressä ja mietin kuinka mukavaa olisi jonkun kanssa lähteä vaikka kävelylle käsikädessä...
Itse vietän vapaa-aikaa salilla, jumpassa, lenkkipolulla, uimahallissa, leffoissa ja kotona. Baarissa tulee käytyä joskus, mutta aika paljon olen viikonloppuiltaisin ihan vain kotosalla. Tiedän, ettei sieltä tule kukaan hakemaan, mutta en vain jaksa pyöriä enää baareissa miestä etsimässä.
Kun olen jossain liikenteessä, ongelma on kai se, että miehet jostain syystä aina luulevat, että seurustelen. Minulle on monta kertaa päivitelty sitä, että etkö todellakaan seurustele, oletko sinkku jne.
Parikymmentä kertaa olen käynyt nettitreffeillä eikä seuraa ole löytynyt. Joko en ole itse kiinnostunut tai sitten toinen osapuoli ei ole. Jotenkin olen menettänyt toivoni siitä, että koskaan löydän ketään. Ehkä vika on siinä, etten ihastu kovin helposti. Tai toisin sanoen rimani on kai liian korkealla. Tuntuu esimerkiksi siltä, että monilla kolmekymppisillä miehillä on jo lapsia. Haluaisin kuitenkin lapsettoman miehen, kun itsekin olen lapseton.
Haluaisin myös, ettei mies olisi seurusteluasioissa aivan kokematon. Toinen ryhmä 3-kymppisissä sinkkumiehissä ovat nimittäin sellaiset miehet, joilla ei ole naisista juurikaan kokemusta. En haluaisi reppanamiestä. Sitten kun on vielä vaatimuksia miehen pituuden, asuinpaikan ym. suhteen, niin aika mahdottomaksi menee. Ehkä me 3-kymppiset sinkkunaiset olemme näkymättömiä siksi, että olemme menettäneet toivomme sen suhteen, että jostain löytyisi Se Oikea. Itse en ainakaan jaksa enää juuri panostaa etsimiseen.
Mullakin on se ongelma, että kaikki luulevat aina minun olevan varattu. "Oletko muka sinkku? ei voi olla totta, noin hyvän näköinen"...jne.
Minäkin toivoisin et miehet tulis juttelemaan rohkeasti vaikka kaupassa tai ollessani lenkillä koiran kanssa. Baarien lihatiski meininki ei iske...Tuntuu, et kaikki hakee vaan seksi seuraa. Ne on joko sinkkuja tai varattuja mutta samaa haluavat eli seksiä. Itse en tosiaankaan ole kiinnostunut varatuista ja vituttaa kun hyväkskäyttäjät murtaa tämmösen yksinäisen sinkun sydämen.
Okei..
No pistähän osoitteesi niin kattellan.. Ite oon 26v, hyvännäköiseksi useastikkin sanottu mies joka luki viestisi ja otti onkeen ne asiat jotka sulla oli sydämmellä. Varattu en oo ja kysytty oon minäkin, mutta taso on pidettävä korkealla, kuten sunkin joten...
kirjottele anonyymiin osoitteeseni [email protected]
... ja kerro lisää iteästäsi.. mä asun Turun seudulla mutta jos et asu jossain Keski-Suomessa niin ei hätää, tampere ja uusimaa on ihan jees vielä... mun mielestäni.
Sanoit just niinkun mä ajattelen!! Oon juuri eronnut 13 vuoden suhteesta, tuntuu, että eron jälkeen miehiä suorastaan pelottaa olla mun lähellä! Jos ne saa jutuilla kuulla, että oon vapaa, niin todellakin se on seksihaluja (oli mies sit vapaa tai varattu) tai sitten hirvittävää sitomistarvetta! Puhumattakaan just näistä "et voi olla vapaa" -jutuista..
Rehellisesti sanottuna mua hirvittää tää koko "deittailu" -kulttuuri, jotenkin tuntuu siltä, etten hallitse näitä kuvioita. Eniten mietityttää se, et miten sanoisin miehille kauniisti jos ja kun ei kiinnosta vakavammin. Varattuna ollessa oli helppo torjua vieraat miehet realiteeteilla, nyt pitäis olla joku syy siihen, miks joku ei kiinnosta. Ei oikeestaan huvita edes mennä baareihin, kun joutuu selitteleen, miksei anna numeroaan tai halua tavata seuraavana päivänä. Puhumattakaan siitä miksei halua miehen luokse jatkoille "olemaan vaan"! Just. Mä kun oon aina tiennyt mitä mä haluan, ja useimmat miehet ei kuitenkaan "sytytä" mua niinkuin pitää. Ei vaan kemiat kohtaa, enkä voi uskoa, ettei nää miehet huomais sitä yhtälailla, tuntuu, et monilla on vaan tarve saada siihen kainaloon joku "näyttöesine", tai sänkyynsä se nainen, josta voi sit pullistella kavereille..
Kaipaisin joskus kovastikin sellaista miestä, jonka kanssa voisin vaan olla, jutella ja puhua mistä vaan. Ilman mitään velvotteita, pakkoseksiä (en tarkoita, etten rakastaisi hyvää seksiä) ja sitoumuksia. Sitoumukset kun tulevat mielestäni vasta sitten, kun molemmat niitä haluavat.
Elämä näyttää silti valoisalta ja hyvältä, pitkästä aikaa on taas hyvä olla ja uskon todellakin tulevaisuuteen! Jossain tuolla on se ihminen, jonka kanssa on taas ihana olla yhdessä, mut mulla ei ole kiire. Ens vuonna tulee 30 mittariin ja tuntuu siltä, että nythän elämä vasta alkaa. Hyvää syksyä kaikille, sinkuille ja varatuille, hymyillään kun tavataan :)
Mua ärsyttää erityisesti ne naispuoliset ystävät, jotka pitävät ihan luuserina jos ei ole heti ketarat levällään kun mies lähestyy.
Meuhkaavat mulle kovaan ääneen, kuinka kärsin huonosta itsetunnosta ja elämän elämättä jättämisestä...
Ihan kuin niitä ärsyttäisi se, että joku on vaan oma itsensä, eikä halua lähteä joka miehen matkaan. Outoa.
No olet varmaan niin pinnallinen, että nyrpistelet vain nokkaasi, jos joku ns. tavallisen näköinen mies tulee juttelemaan. Haikailet vain komeiden renttujen perään Tuo yksikin tuossa on huijari.
Taidan olla liian kaukana, asun nimittäin etelä-kymenlaaksossa?
on kyse, mutta tottakai odotan mieheltä myös sitä, että pidän ulkoisista avuista, se joka kiistää ulkoisten ominaisuuksien merkityksen parisuhteessa on mielestäni tekopyhä. Saatan kuitenkin ihastua miehessä itseäni viehättäviin piirteisiin, joita ei ehkä "yleisten" standardien mukaan luokitella "adonis-ominaisuuksiin". Olipa sekavaa, ehkä ymmärrät, ehkä et :)
.. asun muuten itse Tampereella.
Ei kai kaikkien kanssa toki. Mutta jos aivan kaikki torjut tuskin kukaan väkisin seuraasi tuppaa...
Jos olisin pinnallinen, tuskin tässä kirjoittelisin näitä viestejä.
Kuntosaleilta,tanssikursseilta,lenkkipoluilta,lavatansseista,trendikahviloista. Nojailen ajoittain myös yökerhon baaritiskillä tai tanssahtelen nuorekkaan tanssiravintolan parketilla.Minua saa tulla jututtamaan,sillä olen yleensä liikenteessä yksin. Olen aina hyvin pukeutunut,vartaloni on treenattu ja pidän muutenkin ulkonäöstäni hyvää huolta. Saa tulla jututtamaan jos uskallat, jos hymyilen sinulle vastaukseksi, on se kutsu...
Kotosalla tulee vietettyä aikaa lasten kanssa. Aika harvoin lähden käymään edes siiderillä, vaikka lapset isällään olisivatkin.
Kysymyksesi oli, että missä tätä ikäluokkaa voisi tavata muualla kuin harrastusten parissa. Kahvilat ja ruokaravintolat ovat sellaisia paikkoja joissa ainakin viihdyn itse kavereiden kanssa.
Viikonloppuna saatetaan käydä iltasella yhdellä tai syömässä ja päivisin tehdään ystävien kanssa treffejä kahville. Käyn itse myös aktiivisesti rockahtavissa konserteissa ja clubikeikoilla. Discoihin ja tanssiravintoloihin tulee eksyttyä melko harvoin.
Itse kyllä suosin partnerin etsintää harrastusten ja työn kautta, koska silloin törmään melko todennäköisesti samanhenkisiin ihmisiin. Minua olisi vaikea saada lähtemään mihinkään ilman "tekosyytä". Tälläkään hetkellä ei tahdo tunnit riittää kaikkeen kivaan.
Voit olla varma että kahviloissa ja ruokaravintoloissa kahvia ja leivoksia tyttökavereiden kanssa syödessä saat olla rauhassa kulmakunnan (tai muidenkaan) kollien iskuyrityksiltä - mikä toisaalta lienee tietysti tarkoituskin.
Sama tilanne konsertissa tms. istuessa.
Missä piileskelee nelikymppiset miehet? Tanssiravintolassako vai perheen kanssa kotona?
ymmärretty oma osa naisten mailmassa, joten voimavarat keskitetty työntekoon. töissä se kuluu illat ja viikonloputkin!
Frasier Crane: Tuolla kauungissa on tuhansia vapaita naisia, jotka odottavat elämäänsä miestä.
Niles Crane: Ja tuhansia tilaisuuksia nöyryyttää itseään
Näinkö huonoksi on markkinat menneet? Ettei enää uskalleta nöyryytyksen pelossa? Sääli, aina se isosta parvesta joku kala nappaa, jos silloin tällöin jaksaa onkea heitellä....
Hra Crane puhuu vain omasta puolestaan. (kuten tietysti minäkin...)
Mutta ratkaisevaahan ei olekaan määrä (tarvitaan ehkä vain yksi), vaan ... moukan tuuri (?)