Kummasta yleensä on helpompi parantua lääkkeen plus keskustelun avulla, paniikkihäiriöstä vai sosiaalisesta fobiasta? Minulla sos.fobia paniikkipiirtein. Onko tämä yhdistelmä hankalampi kuin pelkkä sos.fobia? Olen keski-ikäinen.
Kummasta helpompi parantua
pan.häiriö vai sos.fobia?
7764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla sosiaalisten tilanteiden pelko, ja xanor yksistään mahdollisti sosiaalisen kanssa käymisen valitettavasti teho laskee liian nopeasti eikä saisi käyttää liian pitkiä jaksoja, ite käytin 10 vuotta 0.5mg taisi olla ja siitäkin puolikasta. elikkä voisin sanoa että se on täysin uskon asia elikkä sinä et pelkää jos luotat johonkin tekijään.
Siis oletko parantunut sosiaalisesta pelostasi vai käytätkö vielä jotakin lääkettä?
Minulle laitettiin alkuun Cipramil paniikkihäiriöön ja sen hoitovaste tuli annosta lisäämällä parhaiten kolmen kuukauden päästä. En käytä pameja sos.tilanteisiin, vaikka ne onkin varalla. Psykiatri totesi diagnoosini, että on kyse sos.tilanteiden fobiasta paniikkipiirtein (eli kaikki paniikkihäiriön somaattiset oireet), jopa sydänoireet (sydänfilmissä hapenpuutetta) eli tilanne meni niin pahaksi, että itse en tästä kierteestä löytänyt ulospääsyä. Lääkkeet auttavat, mutta eivät turruta kun eivät ole bentsoja.
Mihin tekijään sinä luotat nykyisin?
Työ elämässä?minulla paha sos.pelko,enkä tiedä "pystynkö"enää koskaan töihin,miten teillä muilla jotka kärsitte tästä vaivasta?
hetkellä työelämässä, enkä enää uskalla hakeakaan normaaleja teitä, vaan yritän päästä mielenterveyskuntoutuksen kautta eteenpäin. Kaikki on ihan auki vielä. Cipramil on nyt halvempi Sepram (käytössäni), joka todella auttaa sosiaaliseen pelokkuuteen. En olisi ikinä uskonut, että lääke voi auttaa tähän vaivaan (ilman nukuttavaa tokkuraa).
Minulla meni sosiaalisten tilanteiden pelko niin pitkälle että jouduin jättämään työni.Ainut mitä minulla oli,ainut rakkauteni.
On järkyttävää se kuinka se tauti otti minut otteisiinsa.Ja piti vankina.
ja pitää vankina yhä.Koen olevani erilainen kuin muut.häpeän itseäni.vertaan itseäni terveisiin.en voi kellekään sanoa mikä tuska sisälläni on,koska kukaan ei ymmärrä.
minusta ei ulospäin näy mitään kukaan ei usko minua.siksi olen kaiken aikaa eristäytyvä.niin se vain on.
lääkkeet ei sovi,kokeiltu kaikki mahdollinen.
olenkin miettinyt jos minulla on maanis-depressiivinen oireyhtymä,siihen kuuluu kuulemma lukkiutuneisuus-tilat,kauhut,fobiat ym.
ja kun tulee toinen vaihde päälle,niin on ylipirteä ja ylirohkea.en ole muuta keksinyt kärsimykseeni kuin sen ja lääkkeet laittoivat minuun ylivauhtia ja tein kaikkea hölmöä...
ettei jaksa tämän h......n sairauden kans,lääkkeet helpottaa jonkin verran...mut työ elämään en pysty minäkään,en tiedä mitä tehdä kun sair.loma loppuu.Antakaa neuvoja..joilla on kokemusta asiasta,helpottaa lukea kirjoituksianna.
kelan kuntoutukseen, joka on suunnattu mielenterveyskuntoutujille, kestää vuoden, lyhyet työpäivät plus harrastusluonteista toimintaa. Kysy työkkäristä tällaisia mahdollisuuksia.