Sosialistit kautta historian ovat vannoneet yleisen tasa-arvoisen lain nimeen. Jokaisen tulee noudattaa lakia ja jokaista tulee kohdella samanarvoisesti. Ongelmana on tietysti se, että tällainen käsitys johtaa lopulta siihen, että kun kaikki vetoavat aina lakiin, niin tavallisista ihmisistä tulee heikkoja ja surkeita; he vetoavat aina lakiin ja toivovat olevan sen itsellensä suosiollinen. Laki on absoluuttinen ja mitään tulkinnanvaraisuutta ei voida hyväksyä, koska silloin yleinen tasa-arvo periaate kärsisi. Jokainen lain tulkitsija on potentiaalinen lainrikkoja, siis universaalin tasa-arvon sortaja. Kaikki sellainen henki, joka pyrkii toteuttamaan yksilön omia arvoja, vaikka nepotismia tai voitontavoittelu muiden kustannuksella, menettää elinvoimansa ja vain kaikista lainkuuliaisimmat ja aktiivisimmat valittajat voivat selvitä lakipykälien loputtomassa viidakossa. Sosialistien ansiosta valtion lakia joudutaan aina vain säätämään ja tarkentamaan, jotta vääristä tulkitsijoista päästäisiin eroon. Oikeita tulkitsijoita ovat vain ne, jotka vannovat universaalin tasa-arvon nimeen, ja ne ovat juuri niitä, joilla ei ole mitään arvoja, vaan suuria epäonnistumisia takanaan. Todelliset menestyjät pystyvät arvottamaan ihmisiä, resurssit ovat rajallisia ja arvostan vain niitä joita minulla on varaa arvostaa. Sosialisti taas arvostaa kaikkia, koska haluaa itse tulla arvostetuksi, sen takia, että on yhteiskunnan pohjasakkaa.
Sosialistien filosofinen probleemi
Liberaali
1187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... lähteä kaljalle, kun on noin retee lipilaarivitsi kerrottavana. Muuten olisin mennyt vasta huomenna.