Mikä on tapaus ja miten voisi ratkaista seuraava ongelma :
Anoppi on seonnut ihan totaalisesti, hän keksii ihan omiaan ja mustamaalaa minua kaikille. Uusin juttu on että hän kertoo kaikille että on ottanut KRP:ltä jonkun rikosrekisteri-selvityksen minusta ja siinä ilmenee että minut on tuomittu pahoinpitelystä, ja ilmeisesti vielä monta kertaa joten minun oli pakko käydä hakemassa poliisi-asemalta rekisteritietoni josta ilmenee että minusta ei lue yhtään mitään missään poliisin rekistereissä.
Tämmöisiä vastaavia juttuja on ihan kokoajan, anoppi soittelee myös minun äidilleni ja höykyttää häntä milloin mistäkin, joskus se on minun kasvatuksestani, joskus heidän avioliitosta ja joskus hän vaan toteaa että he eivät ole onnellisia tms.
Tämä alkaa siinä mielessä olemaan jo aika vakava asia koska tämä rikkoo välejä vaimoni perheessä ja koska jostain syystä minä olen joutunut nyt silmätikuksi niin saan kestää mitä järjettömiä juttuja, viimeisin tempaus tämä että olen tuomittu pahoinpitelyistä jne. vaikka en ole koskaan ollut missään tekemisissä minkään pahoinpitelyn kanssa.
Hänelle suositeltiin psykologia mutta ei suostunut menemään, vaan osti jonkun kirjan psykologiasta ja sen luettuaan hän totesi että minä täytän kaikki tunnusmerkit psykopaatiksi.
Mitä tämmöisessä tapauksessa voi tehdä?
Anoppi on seonnut ihan totaalisesti, hän keksii ihan omiaan ja mustamaalaa minua kaikille. Uusin juttu on että hän kertoo kaikille että on ottanut KRP:ltä jonkun rikosrekisteri-selvityksen minusta ja siinä ilmenee että minut on tuomittu pahoinpitelystä, ja ilmeisesti vielä monta kertaa joten minun oli pakko käydä hakemassa poliisi-asemalta rekisteritietoni josta ilmenee että minusta ei lue yhtään mitään missään poliisin rekistereissä.
Tämmöisiä vastaavia juttuja on ihan kokoajan, anoppi soittelee myös minun äidilleni ja höykyttää häntä milloin mistäkin, joskus se on minun kasvatuksestani, joskus heidän avioliitosta ja joskus hän vaan toteaa että he eivät ole onnellisia tms.
Tämä alkaa siinä mielessä olemaan jo aika vakava asia koska tämä rikkoo välejä vaimoni perheessä ja koska jostain syystä minä olen joutunut nyt silmätikuksi niin saan kestää mitä järjettömiä juttuja, viimeisin tempaus tämä että olen tuomittu pahoinpitelyistä jne. vaikka en ole koskaan ollut missään tekemisissä minkään pahoinpitelyn kanssa.
Hänelle suositeltiin psykologia mutta ei suostunut menemään, vaan osti jonkun kirjan psykologiasta ja sen luettuaan hän totesi että minä täytän kaikki tunnusmerkit psykopaatiksi.
Mitä tämmöisessä tapauksessa voi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jostain syystä näen liian helposti asioiden koomisen puolen.
No Anopilla kuulostaa olevan paha ongelma itsellään ja hän projisoi sen jotenkin ulkopuolelle tai jotain. Kuitenkin se ehkä vain pahenee ja pahenee eikä anoppisi suostu menemään psykologille, koska ei halua olla väärässä. Saattaa juuri pahentua siten, että oman harhaisen ajatusmaailman ylläpitämiseksi aletaan keksiä juttuja päästä, kuten ilmeisesti kuviteltu KRP:ltä hankittu rikosrekisteri. Ehkä jonkin kriittisen massan ohittamisen jälkeen hän suostuu puhumaan psykologille...Jos kaikki perheessä yrittävät saada hänet psykologille, niin hän saattaa kokea sen salajuoneksi, jonka takana ole sinä.
Miksi tuollainen asia sinua niin hermostuttaa. En oiken ymmärrä. Minäkään en pidä vävypojasta ja annan sen näkyä ja kuulua kans ei siitä kukaan ole kylläkään psykologille käskenyt. ja kuule aika harva tulee anoppinsa kanssa toimeen. Minun ja oman anoppini välit ovat kylläkin hyvät. Itse ajattelen näin, että jos anoppini tai joku muu väittäisi minun tehneen rikoksia niin naureskelisin vain. Minä en ymmärrä miksi minun pitäisi todistaa että en ole tehnyt rikoksia. Minulle riittäisi kyllä se että vastaisin rauhallisesti että asia ei pidä paikkaansa. Taitaa olla asennevika sinulla itselläsi. Jos anoppisi on hullu, niin ei sinun tarvitse siitä hernettä ottaa nenääsi.
jo alkaa tuntumaan omassakin elämässä. Neuvoni tälle hullunanopin vävylle onkin, pysy loitolla. Ole tämän vatipään kanssa tekemisissä vain pakollisissa tilaisuuksissa. Varmasti puolisosi on samaa mieltä, kun vain kerrot miten pahalle anopin sekoilu tuntuu. Eiköhän keskitä voimavaransa ja kiusaamisenergiansa jonnekin muualle. Ja tälle anopille vastaisin, että eipä sinun tarvitse vävyn kanssa seurustellakaan, vaan tyttäresi, ja jos omaat alkeellisempia käytöstapoja, niin pidät mielipiteesi ominasi, tyttäresi vuoksi. Vanhempien viisaus on siinä, ettei neuvo tai ohjaa aikuisia lapsia, jos eivät sitä itse pyydä. Vanhemmat eivät voi elää lastensa elämää. Samalla linjalla, kun jatkat, niin teet itsestäsi vastenmielisen ja pahimmassa tapauksessa katkaiset välisi tyttäreesikin.
Ihan normaalia elämää nuo anoppi, vävy jutskat. Joskus tytär vielä muistaa, voi kun olisin uskonut äitiä. Äiti tietää kyllä ja haluaa aina lapsensa parasta. Se näkyy ja tuntuu toiselta. Suomessa on vielä lievää nämä sukuriidat, jos vertaa johonkin tempperamenttisiin rotuihin. Tällainen on vaan elämää.
parasta ajattele, jos vävyänsä mollaa. Jokaisen meistä on itse virheemme tehtävä, ja niistä opittava. Eri asia on, jos tyttäresi tulee kysymään mielipidettäsi. Vai koetko jotain ylemmyydentunnetta, "ollessasi oikeassa"? Ja turhaan sinä vähättelet tämän ongelmastaan kertovan tilannetta, jos ei anoppi muuta suhtautumistapaansa, niin johonkin suuntaan ovat välit poikki. Ja se joka jää lehdelle soittelemaan, voikin olla anoppi.
Kyllä aikuisten ihmisten tulee omata sivistystä ja käytöstapoja, niin ettei lauo kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. Ja jos käy niin ikävästi, että olet oikeassa, niin äitinä velvollisuutesi on tukea ja lohduttaa, ei tokaista;siinäs näit että äiti oli oikeassa, annapa äiti valitsee seuraavan miesystäväsi. Vaikka Suomessa sukuriidat ovat lieviä, niin ne ovat tarpeettomia, miksi tulisi hankaloittaa jonkun elämää, jos itse ei pidä tämän valinnoista?
No, omapa on jokaisella valintansa. Tunmteitaan ei kannata kätkeä ja teeskennellä. Siinä tulee ehkä vastaan se mielisairaus, joten rytinällä vaan mielipiteet ulos. Tuli mitä tuli. Nyt mun on kuitenkin lopetettava, kun mies tulee kohta kotiin ja alan valmistelemaan. En sitten ainakaan ruokaa laittamaan tai pukeutumaan hih hih
vaikuttanut tekstisi "hih,hih". "Mielipiteet ulos rytinällä", tällä menetelmällä ei todellakaan kannata toimia. Miksi tulisi toimia toisia loukaten, etenkään omia läheisiään? Kyllä viisas vaikenee, jos ei osaa toimia rakentaen, tai jos vävy ei kohtele tytärtäsi huonosti. Yleensäkin ottaen maailma olisi parempi paikka, jos niitä ilkeitä sanoja punnittaisiin ja jätettäisiin sanomatta, jos ne eivät ole rakentavia. Mielisairaus ei tule siitä, että käyttäytyy sivistyneesti. Rytinällä toimien voi rikkoa paljon arvokasta ja kenties saada aikaan korjaamatonta tuhoa. Itse ainakin pysyn mahdollisimman kaukana ihmisistä, jotka huutavat mitä sylki suuhun tuo, lainkaan miettimättä, säästyypä pahalta mieleltä. Eikä anopin tehtävä ole elää nuorenparin elämää.
Anoppisi joko kostaa tai hakee sinusta tunnereaktiota. Teidän välillänne on jotain jännitteitä, ja sinun varmaankin pitäisi näyttää miehenä kaapin paikka? Monet naiset hakee miehestä tunnereaktioita aina hulluuteen asti. Ja mitä viileämpi olet, sitä enemmän se ärsyttää anoppiasi.
Minun neuvoni, on että teet anopillesi jonkin kepposen (ihan harmittoman), niin saat tasoitettua välinne ja riitanne henkisellä tasolla. Se ilmeisesti sitten heijastuu väleihinne.
Ei millään pahalla, mutta anoppisi kaltaisilta ihmisiltä, pitäisi tuollaiset lääkärin kirjat kieltää. Siis herrajumala, kaikissa meissä on jokin piirre joka esiintyy psykooseissa. Varsinkin, kun hän on sinua ärsyttänyt tuolla tavalla, josta varmasti sinulla nousi kiukku... Se juttu vaan on se, että se riippuu, miten ne psykoosin piirteet suhtautuu muuhun luonteeseen ja korostuuko ne yhtään..
En minä ole kiukkuinen, ymmärrän varsin hyvin että tuo ei ole normaalia käyttäytymistä enkä ota niin kovia paineita koko asiasta. Harmittaa vaan vähän tuo että vaimo ottaa sen aika raskaasti koska se repii sitä niiden perhettä palasiksi kun ihmiset joutuu asettumaan "eri puolille". Minulle tämä ei ole mitään muuta kuin yksi vaihe elämässä vaan jossa toisella ihmisellä on huono olla tai jostain syystä käyttäytyy sillä tavalla kuin käyttäytyy. En ole tiuskinut anopille enkä edes jutellut hänen kanssaan pitkään aikaan mitään, olen katsonut parhaaksi itse asettua tässä sivuun ja antaa alkuperäisen perheen, eli vaimoni, appiukkoni, jne. hoitaa tuon asian. Mutta tietysti minua harmittaa tämmöinen tapaus, mutta en ole luonteeltani semmoinen että alkaisin sen enempää riehumaan kenellekkään vaan ymmärrän varsin hyvin että tämmöistä sattuu ja tapahtuu. Minä en ota tätä niin raskaasti.
Kuulostaa kurjalta tilanteelta. Kaikkein olennaisinta olisi minusta ehkä se, että Sinä ja vaimosi pysytte samalla puolella. Totta kai tilanne on hänellekin vaikea. On syytä puhua siitä, missä määrin voi omia vanhempiaan ja heidän tekemisiään sietää, koska nyt teidän molempien ensisijainen perhe on se jonka itse muodostatte.
Anopille voi rauhalliseen sävyyn myös todeta, että tiedät ettei hän pidä sinusta, mutta että hänen tyttärensä rakastaa sinua ja sinä häntä. Sille ei anoppi nyt vaan mahda mitään. Kerro, että ymmärrät ettei hänen ole helppoa antaa tyttären elää omaa elämää ja että arvostatte molemmat hänen hyviä puoliaan (hänelläkin on niitä, ne nyt vaan eivät näy) ja elämänkokemustaan. Jutustelua voi jatkaa samaan tapaan korostaen niitä hyviä asioita, jotka nyt jäävät hyödyntämättä anopin kiukuttelun takia.
Erityisen tärkeänä pidän sitä, ettei anoppisi kaltaista ilmeisen herkästi kiihtyvää ihmistä kiihdytetä lisää. Hoidon tarve ja psykologille ohjaaminen on paras jättää tuonnemmaksi, painostamalla tai houkuttelemalla asia ei ainakaan hoidu.
Laita välit poikki. Itselläni oli samanlainen ongelma, onneksi miehenikin näki tilanteen. Pakkohoitoon ei ihmisiä saa jos eivät ole vaaraksi iteselleen tai muille. Miten miehesi suhtautuu asiaan? Selviä mielenterveysongelmia, joista et ole vastuussa ja näin ollen kannattaa minimoida haitat. Tsemppiä sinulle vaikeassa elämäntilanteessa.