Tämä on niin epäasiallinen kysymys kuin vain voikin olla!
Kysymys kuuluu: Mistä johtuu, että ihminen yleensä hyväksyy itsessään kaikki muut viat (epäluotettavuuden, tempperamenttisuuden, kevytkenkäisyyden jne jne), mutta ei millään rehellisesti sitä, että OLISI TYLSÄ??
Miksi jokainen ihminen haluaa olla jollain tavalla mielenkiintoinen?
Kertokaa mulle, jos yleistän liikaa...
Onko täällä siis ketään ihmistä, joka aivan vilpittömästi pitäisi itseään tylsänä ihmisenä ja hyväksyisi sen kuitenkin osaksi itseään?
Kiinnostaisi niin kuulla..................
(Eikö jokainen kaipaa huomiota ja että häntä kuunnellaan? Eikö jokainen haluaisi, että hänen juttujaan edes jollain tavalla arvostettaisiin? Vai kärjistänkö liikaa...)
Kysymys kuuluu: Mistä johtuu, että ihminen yleensä hyväksyy itsessään kaikki muut viat (epäluotettavuuden, tempperamenttisuuden, kevytkenkäisyyden jne jne), mutta ei millään rehellisesti sitä, että OLISI TYLSÄ??
Miksi jokainen ihminen haluaa olla jollain tavalla mielenkiintoinen?
Kertokaa mulle, jos yleistän liikaa...
Onko täällä siis ketään ihmistä, joka aivan vilpittömästi pitäisi itseään tylsänä ihmisenä ja hyväksyisi sen kuitenkin osaksi itseään?
Kiinnostaisi niin kuulla..................
(Eikö jokainen kaipaa huomiota ja että häntä kuunnellaan? Eikö jokainen haluaisi, että hänen juttujaan edes jollain tavalla arvostettaisiin? Vai kärjistänkö liikaa...)
Vastaukset 50
Vanhimmat
Mietin juttuasi vähän aikaa ja tulin sitten siihen tulokseen, että muiden mielestä olen oikeasti mielenkiintoinen, mutta omasta mielestäni taas tylsä. Tunnen itseni tietysti paremmin kuin muut, ehkä se on syynä. Onkohan minulla ongelma?
sinulla mitään ongelmaa kuitenkaan on ;)
Tuli vain mieleen, MISTÄ IHMEESTÄ tiedät sen, että olet muiden mielestä mielenkiintoinen??
En halua mitenkään vähätellä sua, voithan ihan hyvin ollakin, mutta miten sen voi muka itse tietää... (?)
Minun mielestä kyllä yleistät pikkuisen liikaa tuossa alussa. Kyllä on olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeastaan ajattele ollenkaan ovatko ne tylsiä vai ei. Eivät siis edes huomaa välittää tuosta puolesta. Ehkä niille riittää ihan vaan se, että niitä ei pidetä kusipäinä tai ääliöinä, ja muuten ihmiset saa olla niistä mitä mieltä haluavat.
Tuosta toisesta jutusta (kaipaako jokainen huomiota ja arvostusta) sen verran että varmaan ei löydy montaakaan ihmistä, joka haluaisi että sitä halveksitaan. Niin että kaipa jokainen haluaa jonkinlaista arvostusta. Sen ei tarvitse olla mitään yleistä arvostusta, mutta ainakin jonkun "oman porukan" arvostusta ja hyväksyntää ja huomiota jokainen kaipaa.
Suunnilleen näin minä käsitän nämä jutut. Meitähän on moneksi, paras olla vaan ilman omantunnonvaivoja tai suorituspaineita sellainen kuin sattuu olemaan. Sillä lailla saa arvostusta ja hyväksyntää automaattisesti. Jos rupeaa väkisin yrittämään joksikin mielenkiintoiseksi persoonallisuudeksi, saa helposti vaan narrin maineen.
"Jos rupeaa väkisin yrittämään joksikin mielenkiintoiseksi persoonallisuudeksi, saa helposti vaan narrin maineen"
Totta :D
Niinhän se on.. ei saisi yrittää liikaa!
Mutta se on kyllä kamalaa, kun toinen vain tyynesti sanoo: "en jaksa kuunnella enempää" ja lakkaa siinä sitten kokonaan kuuntelemasta. Ei se vielä mitään, vaikka olisi tylsä, mutta se jos ei tule edes kuulluksi, niin se on kyllä AIKA ikävää..... Itselleni käy näin keskimäärin joka toinen kerta kun puhun iäkkään äitini kanssa :( (hän on keski-ikäinen, minä kakskymppinen)
Että ainahan se on tilanteesta kiinni, mitkä asiat ihmistä kiinnostavat. Esim. jos mua hakattaisiin kotona, en kyllä yhtään välittäisi siitä, olisinko tylsä vai en. Paljon isommat asiat painaisivat mieltä. Ja oikeastaan, jos mua hakattaisiin, en kaipaisi minkäänlaista kiinnostumista/ havahtumista mun vanhemmilta ;) Olisi silloin oikein toive, että saisi olla heille ilmaa...
Kaikki on siis suhteellista. Näköjään.
Mutta se on todella hirvittävää, että ihmisen "täytyisi" olla jokin saakutin kannettava televisio aina kun hänen kanssaan puhuisi (olisi aina jotain katseltavaa ja kuunneltavaa). Eihän siinä ole mitään järkeä ja eihän kukaan siihen edes pysty! Paitsi ehkä jokin narri tosiaan.. :D (ihmettely toisi mielenkiintoa)
Äitini on niiiiiiiiiiiiiin vaihtelunhaluinen, että hän ei siedä yhdestä asiasta puhumista enempää kuin viisi - kymmenen minuuttia. Ja se rasittaa! Siis sitä toista. Sekä lisäksi vielä rajoittaa... toinen ei saa olla hänen seurassaan sellainen kuin on :(
Mun mielestä kaikkein paras seura ihmiselle olisi sellainen, missä hänen ei tarvitsisi ollenkaan tarkkailla itseään (ei sitä, että onko hän nyt mielenkiintoinen tai järkevä tai... saisi olla juuri sellainen kuin haluaisikin olla!). Aina kun äitini huomauttaa minulle, että ei tuosta samasta aiheesta enään, mulle tulee silloin jotenkin sellainen olo että tämä (tilanne) on kauhean virallista. Ja virallisuutta juuri inohoan OMALLA VAPAA-AJALLANI.
tuli sekavaa tekstiä, mutta hälläkö väliä, kun sai purettua...
että sä puhuitkin noista ihan samoista asioista, tulin vain sanoneeksi ne nyt uudestaan omin sanoin. Oli pakko sanoa, koska asia vaivaa itseäni.........................koskakohan itsenäistyn äidistäni? Olen 19, eli pyöreästi "kaksikymppinen". Monet sanovat, että olisi pitänyt itsenäistyä jo ajat sitten, mutta en ole vain tullut itsenäistyneeksi....
Rehellisesti sanottuna en pidä äidistäni enää läheskään niin paljon kuin ennen. Mutta silti roikun hänessä :(
Ehkä pitäisi hankkia tosiaan se oma kämppä, niin muutos tapahtuisi nopeasti. Ainoa vain, etten pidä niistä opiskelijasolukoista!!
Äitisi on vain väsynyt eikä jaksa keskittyä niinkuin sinä eri asioihin. Hanki itsellesi tarpeeksi muuta seuraa vaikka kotona asuisitkin.
Olen tylsä, luultavasti, mutta en luovu rehellisyydestä ja muista luettelemistasi asioista.
"Hanki itsellesi tarpeeksi muuta seuraa vaikka kotona asuisitkin"
Helpommin sanottu kuin tehty! Juuri kenenkään muun tytön kanssa ei voi olla, ilman että hän arvostelisi ulkonäköäni. Ei ole ketään todellista ystävää, joten niinpä puhun äidin kanssa päivästä toiseen. Ainakaan hän ei arvostele ulkonäköäni.
olisikin kiva, jos ei olisi ollenkaan tunteita, eikä pahoittaisi koskaan mistään mieltään.
Vaikutat ihan yhdeltä tyypiltä, joka seuraa mua palstalta toiselle.
Kai sitten vain kuvittelen...
Joka tapuksessa, ihan hirvittää ajatella mitä kaikkia mun ongelmia hän tietääkin jo! :D
Olisi reilua, jos ilmoittaisit mulle osan omistasi... siis mikäli olet hän =) (taitaa vain olla toiveajattelua?)
osan omista ongelmistasi. Taisit varmaan tajuta, mutta aina välillä tulee sellainen olo, että kirjoittaisin jotenkin tosi sekavasti.
koska sulla on ikäisiäsi ystäviä, joille voit avautua ja puhua niin paljon kuin huvittaa. Olenko oikeassa?
Ainakin pojilla se kavereiden saanti on helpompaa kuin tytöillä... sehän on ihan itsestäänselvää.
Ehkä ne ryyppyreissut tosiaan tuo sitten uusia ihmisiä... itse en viitsi ryhtyä samaan. Jos en saa näin kavereita, sitten en saa!
Ai niin, korjaan: siis ystäviä. Kavereita on jo muutama....
jättää mut yksin tänne höpöttämään?
Oletko tosiaan niin julma?
et voi tulla tänne puhumaan, koska olet luultavasti tällä hetkellä sammuneena jonkun huoran syliin
haikailla jonkun sellaisen ihmisen perään, jota ei:
A) tunne
B) joka ei osaa olla ryyppäämättä
C)ihan sama......eimeillä oo mitään yhteistä
kiusan teit, kun olit osa-aikaisesti murtautunut mun koneelle. Nykyään saan koko aika vain pelätä sitä, että lukisit tämänkin viestin
et lue, saan haukkua sut ilomielin lyttyyn.
OLET TÄYS PELLE
JOKA ANSAITSISI
SAADA TURPAAN
JA OIKEIN KUNNOLLA
keksisi?
vastaa!
Olen aikamoinen tyhmyri, kun sua täällä odottelin.
että en pysty todellakaan yhtä levollisesti kirjoitella täällä (Suomi24:ssä) viestejä, kun tiedän, että seuraat mua.
Mikä siinä on? Oletko kiinnostunut musta vai et?
Jos olisit, niin kai luulisi että soittaisit/tulisit puhumaan mulle...
Voi sua... :)
vastaa aivan samaa kuin äitinikin kanssa: en tule kuulluksi ;)
14 viestiä olen jo tänne yksikseni kirjoittanut... Sääli mua edes ja tule sanomaan muutama sana? =)
joku ulkopuolinen näkis nämä kaikki viestit! Pitäisi varmaan mua ihan hulluna... :D
Mutta onneksi olen anonyymi! Paitsi en tietenkään sulle....
Kirjoititko tosiaan noin tuonne yhdellä toiselle palstalle? Olitko se sinä?? =D
yhdellä toiselle... ainako mulle tulee kirjoitusvirheitä!!!!!!!!!
Onko muuten totta, että sulla on oikeasti lukihäiriö?
ei sitten ei sitten
olisit voinut piristää mua aika paljon
Saanko sanoa, mitä oikeasti ajattelen?
OLET AIVAN IHANA
annan sulle virtuaalihalauksen
loukkaantunut. Suututti vain niin mahdottomasti, kun et tule :(
taidat pitää mua ihan pöpinä? :)
vaikket vastaisikaan. Ensimmäinen viestini alkaa tuolta ihan alhaalta. Ja samalla tosiaan lasken, kuinka monta viestiä tule kirjoittaneeksi
kuinka monta viestiä tuleN kirjoittaneeksi :)
Tulen seisomaan taaksesi ja halaan sinua takaapäin. Silitän kauniita hiuksiasi ja suutelen sua poskelle. Olethan aivan ihana... niin lutunen =)
en keksi sanoja, olen niin väsynyt,.....
miksi miksi miksi miks
en todellakaan tarkoittanut, että ansaitsisit turpaan!!!!
Heitin sen vain siihen..
mulle tulla puhumaan livenä, niin ei tarvitsisi netin kautta seurata :)
kirjoita enää tänne siinä toivossa että törmäisin suhun. Se vie aivan liikaa aikaa... varsinkin jos päätät olla vastaamatta :I
Luulen, että kukaan ei ole tylsä luonnostaan. Sosiaalinen viettimme tekee muista mielenkiintoisia. Tietysti eräät asiat, kuten älykkyyden ihannointi, pakko ylläpitää statusta esim. firman johtajana tai liika epävarmuus itsestä, saattavat tehdä ihmisestä tylsän. Usein se on kuitenkin ulkoisten vaikutteiden aiheuttamaa, ei luonnollista käytöstä.
Niin siinäpä se just on. Minä olen tylsä siksipä juuri et ole minusta ikinä kuullutkaan etkä tule koskaan kuulemaankaan.
..textiesi perusteella todellakin lääkärin hoitoa vaille, kannattaisi hakeutua psykiatrian polille ja mitä pikemmin, sen parempi.
ottaa kaiken niin vakavissaan... Ei, en sentään mitään kallonkutistajaa tarvitse. Mutta kiitän kuitenkin lapselta tulevista hyvätahtoisista neuvoista :)
Ja annan sulle vielä yhden neuvon: odota rauhassa, niin kehityt kyllä. Ei tarvitse pahaa oloaan todellakaan tänne tulla purkamaan..
Eiköhän tämä liene näitä keskeisiä parinvalintakriteerejä. Tylsää ihmistä ei olla ensimmäisenä valitsemassa lisääntymispartneriksi. Jokainen kuitenkin haluaa saada parhaan mahdollisen kumppanin, joten tämän puutteen myöntäminen on kipeä juttu, jota ei hevillä tunnusteta vaan yritetään mieluummin salata. Salaus taas on turhaa, kun kaikki sen kumminkin tietää, mikä taas tkee ongelmasta entistä kipeämmän.
Tylsä saa jämät.
että se on makukysymys!
Aivan kuten hyvää ulkonäköäkin pidetään pelkkänä makuasiana, niin aivan varmasti myös sopiva luonnekin on ihmisille sitä. Jokainen arvostaa oman maun mukaista... en tiedä, voisinko sanoa sellaisen yleistyksen että samankaltaisuus vetää jossain määrin puoleensa (?). Ainakin itselläni on se, että tykkään mielelläni kuulla ihmisten erilaisia analyysejä, koska itsekin analysoin aika paljon! Ja lisään vielä että myös tylsyydenkin pelko häviäisi siinä seurassa: Miksi pelkäisin analysoida, kun toinenkin analysoi?
No, joka tapauksessa tarkoitin tuolla sitä etten ole yleiseen makuun. Ja tuosta ajatuksesta minun on päästävä irti... Ei ole nimittäin mitään väliä sillä, kuinka suuri osa ihmisistä pitää/ ei pidä minusta, jos on löytänyt jo itselleen sopivan kumppanin/ ystävän. Jokaiselle sopiva kumppani/ystävähän on sellainen, joka ei arvostele toista, vaan antaa olla sellainen kuin on. Ja jos tällaisen sitten joskus löytäisin, en välittäisi enää paskaakaan ihmisten yleisestä mielipiteestä. Tiedän, etten voi olla valtaosan makuun -en niin ulkonäöltäni kuin luonteeltanikaan. Olen sen verran omalaatuinen, joskin jopa omituinen. Suurin osa ihmisistä pitää varmaankin ihan keskimääräisestä ihmisestä ja keskimääräistä ei minusta saa tekemälläkään! Heti kun löydän jonkun toisen samanlaisen, alan olla ylpeä "harvinaisuudestani" (analysoin harvinaisen paljon olen omituisen näköinen). Vain magneeteissa pitää paikkaansa se, että vastakohdat vetävät puoleensa. Ihmisten kohdalla asia on juuri toistepäin! Ei tietenkään ihan identtinen tarvi olla, mutta aika paljon samaa loppujen lopuksi 'vaaditaan'.
Kumppanin valinta ei ole mielestäni yleisestä mielipiteestä kiinni (miten ihmiset yleensä määrittelevät esim. "tylsän"), sillä jokainen ihminen haluaa omien henkilökohtaisten toiveidensa mukaisen kumppanin (jos ei saa juuri sellaista, niin sitten tyytyy sellaiseen, mikä on mahdollisimman paljon sinnepäin). Ja voihan olla, että vaikka kokisi jopa itsekin kyseisen henkilön tylsäksi, niin voi silti pitää hänestä aivan mahdottomasti... en osaa, enkä jaksa oikein selittää mitä tarkoitan. Tekstini saattaa olla hieman ristiriitaista, mutta samapa se. Täällä netissä saakin sekoilla oikein kunnolla :D
On myös niinkin, että jos joku piirre omassa luonteessa ärsyttää ei sitä halua kumppanillekaan.
Ja jos on oikein ihastunut johonkin ihmiseen riittää että saa olla samassa tilassa sen kanssa eikä tarvitse olla sen kiinnostavimpia juttuja.
kysymyksesi on sikäli mielenkiintoinen, että miten se tylsyys siis määritellään? Nuo edelliset (ensim.kysyjä) määritelmät voivat olla sidoksissa esim.moraaliin ja tempperamentti mielletään yleensä joko ulospäinsuuntautuneeksi tai sisäänpäinsuuntautuneeksi henkilöksi, mutta voisitko itse kertoa millainen on mielestäsi siis tylsä ihminen?
Omasta mielestäni tylsä on sellainen mitäänpuhumaton, väritön, samaa rataa vääntävä joka ei ole edes kiinnostunut muista tai mistään tai sitten se vois olla joku "sohvaperunatyyppikin", tosin sekään ei pidä paikkaansa, kun sellaisenkin sisältä voi löytyä aarre..., mutta kerro nyt itse.
...on mielestäni tylsä:
"Oletko huomannut saman kuin minäkin? Että jos alkaa ajatella oikein selkeästi, siis hyvin hyvin perusteellisesti, päätyy siihen tulokseen että periaatteessa rakkaus vailla vastarakkautta on mahdoton yhtälö. Ihmisiä näin yleisesti ottaen varmaan luullakseni ainakin voi ehkä jopa pikkuriikkisen tai sitten jopa selvästi enemmänkin yhdistää se, että tarvitsee toista aivan selvästi ja varmasti ja väkisin omaksi tuekseen, eikä kukaan voi ihailla saatika edes ajatella sellaista ihmistä, joka ei toisesta piittaa. Ja tuo minun teoriani johtaa alkuperäiset juurensa siitä, että... blaa blaa"
Ehkä asian voisi ilmaista hiukan "kiinnostavammin", kuten: Jokainen antaa rakkautta, jotta saisi sitä myös itse osakseen. Jos ei saa toiselta rakkautta, ei pysty sitä kauaa antamaankaan.
Tuo on siis oma mielipiteeni. Jotkut ihmiset (ehkä joka kahdeskymmenes) osaa puhua niin älyttömän luovasti ja taiteellisesti ja olla niin eläytynyt siihen mitä sanoo. Eli toisin sanoen uskoo todella sen, mitä on sanomassa. Ja puheenaiheetkin heille ovat mielenkiintoisia (omasta mielestäni siis). Sellainen ihminen on minun mielestäni äärimmäisen kiinnostava. Sellaista jaksaisi kuunnella tuntitolkulla.
Ei hiljainenkaan ihminen aina mikään niin tylsä ole. Hiljainen ihminen on väistämättä salaperäinen.. ja siksi saattaakin välillä olla jopa mielenkiintoinen!
Kiitos muuten kun yritit nostattaa mun itsetuntoa :)
Se oli kaunis teko. Mutta ikävä kyllä joudun todeta, että se ei siitä nouse, jos jokin ventovieras mua kehuu. Lähimmäisillä ihmisillä on paljon suurempi valta muhun (ikävä kyllä). Ja olen vieläpä niin älyttömän heikko, että loukkaannun yleensä tosi pienestä ja muistan ilkeät kommentit vuosien päähän. Eli ei se mun itsetunto tuosta kuitenkaan noussut, vaikka yrititkin sitä hyväntahtoisesti. Ei se niin hetkessä vain muutu... aivan kuten ei mun itsetuntokaan vastaavasti laskenut hetkessä. Siihen meni pari vuotta, niin se kunnolla romahti. Koko sen kahden vuoden ajan (alkoi kun olin 16) mua kohdeltiin kuin mitäkin roskaa (ei kunnioitettu yhtään :( ).
Taidan olla aika tyhmä kun sanon tän ääneen (sen, ettei sun kommentista ollutkaan apua)......... Mutta kiitos joka tapauksessa.
Itseäni ärsyttää yli kaiken tekemäni kirjoitusvirheet. Aivan pakko korjata, kun muuten lauseen merkitys muuttuu toiseksi.
Tarkoitin siis, että:
"Ja puheenaiheetkin heillÄ ovat mielenkiintoisia"
No joka tapauksessa, hiukan alkoi huvittaa kun sanoit että sohvaperunastakin voi löytyä todellinen aarre. Mitäköhän tarkoitit?
Todella vaikea mennä arvailemaan, kun en ymmärrä ollenkaan koko lausetta..
Olen tylsä ihminen!
...