Olen pohtinut tässä sellaista asiaa, että jos tätä elämän rikkautta (esim. muodossa ihminen) käytettäisiin täysin määrin hyödyksi niin voisiko se lisätä aikaa!? Ihminen on materiaa, aika on materiaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos käytetään enemmän niitä rikkauksia niin se antaa enemmän myös mahdollisuuksia ja enentääkö se elämänmäärää? Voiko aika hidastua?
Jos ihminen käyttäisi kaikkia niitä mahdollisuuksia mitä hän itsessään on niin hän saisi käyttöönsä enemmän energiaa ja mahdollisuuksia ja sitä kautta ainakin voisi saada mahdollisestä elää pitempään.
Mielestäni elämä ei ole utopiaa vaan järkeen perustuvaa ja loogista ja siten myös täynnä mahdollisuuksia joista tuskin käytetään puoliakaan.
Jos käytetään enemmän niitä rikkauksia niin se antaa enemmän myös mahdollisuuksia ja enentääkö se elämänmäärää? Voiko aika hidastua?
Jos ihminen käyttäisi kaikkia niitä mahdollisuuksia mitä hän itsessään on niin hän saisi käyttöönsä enemmän energiaa ja mahdollisuuksia ja sitä kautta ainakin voisi saada mahdollisestä elää pitempään.
Mielestäni elämä ei ole utopiaa vaan järkeen perustuvaa ja loogista ja siten myös täynnä mahdollisuuksia joista tuskin käytetään puoliakaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aloin miettimään mielenkiintoista kirjoitustasi ja on vähän sitä kommentoitava.
Onko aika materiaa(ainetta)?.
Alkupamausteorian kannattajat sanovat ajan alkaneen silloin kun pamahti. On helppo sanoa kun ei tarvitse miettiä mitä oli sitä ennen. Jos aika alkoi paukusta,niin ajan pitäis olla fysikaalinen ilmiö. Onko aineessa aikahiukkanen sekä sen välittäjähiukkanen?. Onko aineela aika?. Kuoleeko aine joskua?. On olemassa myös aikaavaruus teoria. Itse olen vakuuttunut,ettei maailmankaikkeudessa ole aikaa olemassakaan. Yhden ukon patsaat tullaan kaatamaan ja tiede palaa oikealle kurssille satavuotisen karikkoisilla vesillä seilaamisen jälkeen.
Meilä ihmisillä aika on biologinen. Se on evoluution saatossa kehittynyt tietoisuus. Voime tiedostaa vuodenaikojen vaihtelun,kuun kieron sekä vuorokausirytmin. Tiimalasin ja kellon keksimisen myötä myös tunnit ja sekunnit. On myös käsite elinajasta.
Voimeko lisätä elinaikaa?.
Sanovat että terveeliset elämäntavat sitä lisää. Myös lääkäri voi antaa lisää aikaa. Tosin siihen ei kannata luottaa.
Voiko aikaa säästää niin kuin rahaa jonka vois käyttää ehtoon puolella?.
Voiko aikaa tuhlata niin kuin rahaa joka olis pois ehtoon puolelta?.
Voiko ajan kulku hidastua?.
Sanovat että odottavan aika on pitkä. Varmaankin aika tuntuu menevän silloin hitaasti vaikka todellinen aika on sama kuin muutoin.
Onko ihmisen ajalla jokin määrä joka ei riipu ajan pituudesta?.
Useimilla meistä on ainainen kiire joka tarkoittanee,että ajan määrä on pieni tai melkein olematon. joilakin taas on aikaa vaikka muile jakaa joten heidän ajan määrä on suuri. Voiko ajan määrä tarkoittaa myös elämän määrää ja sen laatua?.
Erään tarinan mukaan ihminen asui paratiisissa josta joutui pois syötyään väärää omenaa. Rangaistuksena oli"otsasi hiessä tulee sinun..."jne. Vieläkö meidän tulee otsa hiessä raataa?. Eikö me voida jo lopettaa?. kuka meitä valvoo ja käskyttää?.
Olemmeko me ihmiset sittenkin orjia. Olemmeko pelinappuloita joita tarvitaa ikuisen talouskasvun saavuttamiseen. Pitääkö meidän täyttää maa jotta työn tekijöitä ja rihkaman ostajia riittää?.
Jospa lopettaisimme rihkaman perässä juoksemisen niin saisimme paljon aikaa. Silloin huomaisimme,että mehän olemmekin edelleen paratiisissa.
Niin ehkä paratiisi voi ollakin ajatuksen päässä siis siinä pisteessä kun se on saavuttanut täydellisyytensä.
Raamatussa kerrotaan jossain kohdin että Luoja on luonut ikuisuuden ihmisen sydämeen. Voisi ajatella sen tarkoittavan ihmistä kokonaisuudessaan.
Ei muuta kun reppu selkään ja matka kohti paratiisia :) Ei sinne varmaan liftaamalla pääse, itse täytyy patikoida jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Elämästä voisi ajatella että se on kuin labyrintti, täytyy löytää oikea reitti jotta sieltä pääsee oikeaan suuntaan, umpikujiakin voi olla vastassa. Tulee mieleen eräs Ohukainen&Paksukainen -leffa jossa he eksyivät labyrinttiin ja siellä tuli vastaan kummituskin.
Elämän labyrintissä voisi kummitus vastata paholaista.
Ei kommenttini kirjoitukseesi-aika kysymys-sisältänyt mitään hengellistä sanomaa. Se oli täysin realistinen kuvaus ihmisen turhamaisuudesta. Täytynee kirjoittaa se uudelleen selkokielellä.
Ei sen mustan kirjan paratiisi ole missään tuola puolen. Se on tässä ja nyt.Ei paratiisissa pidä reppu selässä vaeltaa vaan siitä on osattava nauttia niin kauan kun on aikaa. On myöhäistä kun on kaksi metriä multaa nokan päälä,eikä mitään tapahtunut.
Ei sen mustan kirjan paholaiset ym. mörköt ole missään tuola puolen. Ne on täälä ja nyt. Ne tulevat seuraksi vain jos otsa hiessä raataa taivasta tavoitellen.
Kun ihminen älyää ja oivaltaa sen missä me olemme,silloin ei joudu mihinkään labyrinttiin sekoilemaan. On osattava nauttia kun on vielä aikaa. Silloin voi tähtitaivasta katsella levollisin mielin kun tietää ettei ole ollut paratiisissa turhaan.
Sitähän mä sanonkin että se voisi ehkä olla täällä mutta "ajatusmatka" sinne ei tapahdu "hetkessä". Raamatussakin kehotetaan ihmistä pyrkimään täydellisyyteen.
Repulla tarkoitan sitä, että ihmisen pitää ottaa se syntitaakkansa ja kantaa se omalta kohdaltaan itse. Jokainen on itse vastuussa omasta syntisyydestään ja jokainen ihminen on perinyt sen syntisyytensä esivanhemmiltamme. Ehkä matkalla paratiisiin syntikin lopulta häviää tai vähenee. Jos esim. ajattelee että tietämättömyys on syntiä ja usein synninteot johtuvat tietämättömyydestä. Hankkimalla tervettä järkeä saa syntinsä paremmin hallintaansa. Missään tapauksessa sitä ei voi hallita niin että antaa sille synnille oikeutta, silloin sillä on päinvastainen vaikutus, mennään ojasta allikkoon.
Ja vieläpä sukupolvien ajalta. Kuka sellaista viitsii mukanaan raahata. Niinpä niin. Kirkko. Se vasta on paikka josta kannattaa pysytellä kaukana. Sielä köyhä syylistetään. Peloitellaan helvetin tulella. Kirkko se rikkaat siunaa. Ja sodat. Jos jumala olis olemassa se ensi töikseen hävittäis kirkot ja pörssit.
Kantelehan sinä taakkaasi,niin minä nautiskelen tästä paratiisista. Katselen ja naureskelen kun ihmiset kiireissään mennä painaa reppuineen. Sellaista tämä elämä on.
Ja panet jonkun toisen kantamaan oman syntitaakkasi?! Kuulehan lintsari, omasta syntisyydestäsi sä et pääse mihinkään ja se sun on ite kannettava. Voit aloittaa siitä, että tiedostat ensin millä tavalla olet syntinen.
Sukupolvien ajalta ei syntisyyttä tarvi kantaa muuta kuin vain jokaisen oma osuutensa siis elämänsä osalta. Syntisyytensä tiedostamisesta alkaa sivistyminen. Ps. Ateismilla ei voi kumota syntisyyttä eikä muillakaan tieteeseen perustuvilla selityksillä.
Voi kauheeta. Ja minullako on syntitaakka jota joku toinen kantaa. Kukahan se vois olla. Jos tietäisin,niin ottaisin sen taakan pois ja heittäisin menemään.
Mitäköhän syntiä olen tehnyt?. Joo. Pikkupoikana ammuskelin ritsalla pikkulintuja. Rikoin puistossa lamppuja heittelemällä niitä kivillä. Ja isona???. Tosiaan. Naiset. Olen käynyt naisissa ja hauskaa on pidetty. Mutta eihän sen pitäis olla syntiä. Käyhän papitkin naisissa.
Minäkö ateisti?. Ei suinkaan. Minäkin uskon jumalaan. Ainakin vähän. Maailmankaikkeudessa saattaa sittenkin olla jumala. Se ei kumminkaan ole mikään ihmisen keksimä jumala vaan ihan todellinen. Se on jumala joka ei anna syntiä koskaan anteeksi. Se on jumala joka ei piinaa ihmisiä sanomalla "jos ette minuun usko joudutte helvettiin". Se on hyvä jumala. En vain ole varma onko se olemassa. Kumminkin elän sillä tavalla,että se olis olemassa.
aikakysymys tälläerää loppuun käsitelty. Kyllähän siitä riittäis pohdittavaa ja keskusteltavaa vaikka kuinka. Meni juttu uskonnon takia vähän sivuraiteele. Tuli tuo tyyppi tänne aukomaan päätään. Mikä lienee,Tekopyhä kirjanoppinut. Tuolaisille jos olis pääsy taivaaseen,niin eipä sinne syntyis tungosta. Tilaa olis.
Taidan mennä tuone ateistisivulle kirjoittelemaan. Jos sielä sais olla rauhassa saamatta kirkon vihoja päälensä.
Toivotan sinulle hyvää vointia ja ennenkaikkea yritä keventää taakkaasi.
Oman taakkani vaan yritän kantaa, enkä edes jaksaisi toisten taakkoja kannellakaan näillä voimilla. Mutta huolta kannan heikommista ja hätää kärsivistä.
Hyvää jatkoa myös sinulle!
Kiitos.
"Ihmisyksilö on rajakohta, jolla monet äärettömyydet tapaavat toisensa. Avaruuden äärettömyys ulottuu kosmoksen syvyyksiin ja ajan äärettömyys miljoonien vuosien taakse. Sitten on olemassa mikrokosminen äärettömyys: pikkuruinen piste peukalonpäässä käsittää kokonaisen kosmoksen, mutta se on vain niin pieni, ettei ihmissilmä sitä erota. Mikroskooppinen äärettömyys on yhtä mykistävä kuin kosmoksen äärettömyyskin. Jokaista ihmistä kalvaa hänen oma sisäinen äärettömyytensä, eikä kukaan kykene tukahduttamaan tunnetta. Jokaisten ihmiskasvojen takana piilee kokonainen maailma. Joiltakin ihmiskasvoilta voi ääretön heijastua. Toinen äärettömyys, vaikkakin vielä syntymätön, antaa aavistuksen olemassaolostaan. Ihmiskasvoista heijastuu arvoituksia ja koko yksilön elämä."