Fysiikan kaiken teorialle olisi hyvä, jos se perustuisi yhteen yksinkertaiseen periaatteeseen.
Esitän, että kaikkeuden toimntatavan selittävä periaate perustuu siihen, että tyhjyys on energia eli tilaverkosto, joka voi liikkua suhteessa itseensä.
Tuo verkosto rullautuu hankautuessaan tiheämpään.
Näin tyhjyydestä voi syntyä tyhjyyskeskittymiä.
Ja kun tyhjyys koostui energiaverkostosta, joka itsessään sijaitsee taustatilassa joka ei ole mitään, niin voimme puhua energiakeskittymistä.
Yhden yksinkertaisen periaatteen mukaan kaikki havaittava ja havaittavassa havaittava liike perustuu siihen, että energiakeskittymistä avautuu tiheään käpertynyttä energiaa aaltoina, joilla on myös hiukkasluonne.
Ns. mustat aukot eli isot energiakeskittymät omaavatkin atomiluonteen ja näin galaksien keskustojen mustien aukkojen lähelle voi syntyä uusia tähtiä.
Oleellista on se, että näkyvä maailmankaikkeus liikkuu poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella, hankautuen vastaan tuleviin energia-aaltoihin säännöllisesti. Yleensä noin 11 vuoden välein.
Nuo vastaantulevat aallot ovat avautuneet tasaisiksi energia-aalloiksi ja taipuvat enimmäkseen galaksien keskutohin, jossa ne hankautuvat mustista aukoista avautuviin energia-aaltoihin, jolloin ulospäin työntyviin energia-aaltoihin rullautuu hankautumisen takia uusia pieniä tiheään käpertyneitä energiakeskittymiä eli atomeja, jotka avautuvat omine energia-aaltoineen, joilla on myös hiukkasluonne.
Kun ulospäin työntyvät uudet atomiaallot hankautuvat enemmän joltakin alueelta, niin silloin uudet atomit taipuvat eteenpäin menevän liikkeen lisäksi kohti samaa aluetta, jonne syntyy uusia tähtiä.
Lue myös yli 10 000 kertaa avattu aihe täältä.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
Esitän, että kaikkeuden toimntatavan selittävä periaate perustuu siihen, että tyhjyys on energia eli tilaverkosto, joka voi liikkua suhteessa itseensä.
Tuo verkosto rullautuu hankautuessaan tiheämpään.
Näin tyhjyydestä voi syntyä tyhjyyskeskittymiä.
Ja kun tyhjyys koostui energiaverkostosta, joka itsessään sijaitsee taustatilassa joka ei ole mitään, niin voimme puhua energiakeskittymistä.
Yhden yksinkertaisen periaatteen mukaan kaikki havaittava ja havaittavassa havaittava liike perustuu siihen, että energiakeskittymistä avautuu tiheään käpertynyttä energiaa aaltoina, joilla on myös hiukkasluonne.
Ns. mustat aukot eli isot energiakeskittymät omaavatkin atomiluonteen ja näin galaksien keskustojen mustien aukkojen lähelle voi syntyä uusia tähtiä.
Oleellista on se, että näkyvä maailmankaikkeus liikkuu poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella, hankautuen vastaan tuleviin energia-aaltoihin säännöllisesti. Yleensä noin 11 vuoden välein.
Nuo vastaantulevat aallot ovat avautuneet tasaisiksi energia-aalloiksi ja taipuvat enimmäkseen galaksien keskutohin, jossa ne hankautuvat mustista aukoista avautuviin energia-aaltoihin, jolloin ulospäin työntyviin energia-aaltoihin rullautuu hankautumisen takia uusia pieniä tiheään käpertyneitä energiakeskittymiä eli atomeja, jotka avautuvat omine energia-aaltoineen, joilla on myös hiukkasluonne.
Kun ulospäin työntyvät uudet atomiaallot hankautuvat enemmän joltakin alueelta, niin silloin uudet atomit taipuvat eteenpäin menevän liikkeen lisäksi kohti samaa aluetta, jonne syntyy uusia tähtiä.
Lue myös yli 10 000 kertaa avattu aihe täältä.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi minä en itse tätä oivaltanut?
Ajatellaanpa atomi, joka on maapallon kokoinen eli omaa elektroniverhon maan pinnalla ja atomin ydin on appelsiinin kokoinen.
Ajatellaanpa seuraavaksi, että sama atomi omaa myöhemmin elektroniverhon kuun kiertoradalla.
Miten tähän päästään?
No atomeihinhan tulee Ajatukseni mukaan koko ajan energia-aaltoja toisista atomeista ja kun noista atomien ytimiin menevistä energia-aalloista takertuu aina osa ulospäin avautuviin aaltoihin ja seuraavaan taas enemmän, koska seuraava on vielä lähempänä atomin ydintä kuin edellinen ja näin ollen siinä vaiheessa tiheämpi jne.
Näin jokainen aalto, joka tulee ulospäin atomin ytimestä omaa enemmän energia ja on näin ollen myös tiheämpi kuin edellinen ja näin ne omaavat elektroniverhon tiheyden aina vain kauempana kuin edelliset aallot.
Näin elektroniverho siirtyy koko ajan kauemmaksi atomien ytimistä ja näin atomit tönivät toinen toisiaan poispäin maapallon keskipisteestä ja tästä johtuu myös atomien värähtely.
Muista myös, että omaan näkyvään maailmankaikkeuteen takertuu energiaa ainakin noin 11 vuoden välein, jolloin hankaudumme vastaan tuleviin tasaisesti avautuneisiin energia-aaltoihin, jotka taipuvat kohti galaksiemme keskustojen mustia aukkoja, josta myös avautuu koko ajan energia-aaltoja, joilla on myös atomiluonne.
:);):)
http://savonsanomat.fi/index.php3?Depa=foorum&act=list&upm=33826&head=LUE