Miten olette jaksaneet tämän kohtuuttoman surun,joka tulee äidin sydämeen kun näkee rakkaan lapsensa riutuvan vakavan sairauden kourissa.Mitään ei ole tehtävissä.Lääkärit ovat suoraan sanoneet että he eivät voi auttaa.Mitään ei voida tehdä.Sairaus pahenee,kaiken aikaa.On vain odotettava-mutta mit-? En tahdo antaa Lastani pois,iloista,valoisaa,kipuja kärsivää lastani pois.Mutta kysytäänkö sitä minulta? Kysytäänkö mitä minä haluan? Ei.sitä ei kysytty silloinkaan kun runteleva sairaus alkoi lastani raatelemaan.silloinkaan ei kysytty,mitä minä haluan,jaksanko.On pakko jaksaa,lapseni on pakko jaksaa.
Pitkäaikais-sairaan lapsen vanhemmille!
Kyynel
1258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen pahoillani siitä mitä joudut kestämään. Ei voi toinen tietää suruasi, sen määrää ja suuruutta.
Olet oikeassa, että sinulta ei kysytä ja ainoita asioita joita voit tehdä on valita kuinka asiaan suhtaudut. Ajattele itsesi tulevaisuuteen ja mieti millaisena näet itsesi, miten toimit, miten jaksoit, mikä oli vaikeinta ja mikä sai sinut kestämään? Kysy samat asiat vielä itseltäsi tässä hetkessä ja elä tämä hetki, se ei palaa, mutta jokainen hetki on mahdollisuus viettää se lapsesi kanssa. Toivottavasti pidät huolta itsestäsi jotta voit antaa lapsellesi mitä hän tarvitsee - rakkautta.
Voimia molemmille.