luin keskusteluja täällä ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni petyin tarjontaan.
Aiheet tuntuvat melkolailla kaikki päätyvän syyttelyyn ja jokseenkin narsismia tarjotaan aiheeseen kuin aiheeseen.
Onko se jotain uutta ettäjokainen ihminen tekee kaikki tekonsa itsensä tähden? Omaa mielihyvää tavoitellen.
Aiheet tuntuvat melkolailla kaikki päätyvän syyttelyyn ja jokseenkin narsismia tarjotaan aiheeseen kuin aiheeseen.
Onko se jotain uutta ettäjokainen ihminen tekee kaikki tekonsa itsensä tähden? Omaa mielihyvää tavoitellen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näin se taitaa olla: kaikki ovat kiinnostuneita itsestään, mutta kukaan ei ole kiinnostunut minusta! Tämä taitaa olla ensimmäisiä asioita joita joudumme oppimaan (viimeistään töissä), mutta ihmisen vahvuus tulee esille kääntämällä asian toisinpäin, eli kysymällä ja olemalla kiinnostunut toisesta. Tällöin saa yllättävän paljon.
Tämä on mielestäni ainoita palstoja joissa syyttelijät ja oman mielipiteen "tyrkyttäjät" on kuitenkin vähemmistönä ja ajatuksella lukien täältä saa monta näkantaa eri asioihin.
"Suodattamalla" häiritsevät viestit pois löytää helmiä ja on jopa mahdollista käydä rakentavaa keskustelua. Neutraalilla tyylillä asiakeskeisesti en ole ainakaan joutunut pahemmin "hyökkäysten" kohteeksi.
Viestisi lopussa on Freudin näkymys elämän tarkoituksesta ja ehkä se on yksi oikea?
Ehkä vain tarpeeksi itsekäs ihminen pystyy antamaa toiselle niin paljon että se näyttää epäitsekkäältä? Tällöin on jo itse saanut niin paljon että siitä riittää muille. Köyhä ei voi jakaa rahaa, nälkäinen ruokaa, onneton onnellisuutta, pettynyt rakkautta jolloin epäitsekkyys vaatisi myös jotain annettavaa, mutta mitä?
ihminen ei voi olla mutta itsekkyyden lisääntyminen ei anna mahdollisuutta antaa toiselle paljon, vaan tarpeet ovat hierarkiassa ja primitiivisemmän täyttyessä voi siirtyä seuraavaan.
Ihmisen päästessä ylöspäin, itsekkyyden kuva kirkastuuu, se ei enää pysy salassa; "vahva ihminen saa yllättävän paljon".
En usko että itsekäs ihminen pääsee koskaan tarpeiden osalta tasolle jossa hän voi antaa, mutta perustasoilla fyysisen turvan ja ruuan suhteen itsekkyys auttaa pysymään hengissä.
Ja mikäli itsekäs ihminen pääsee alimpien tasojen yläpuolelle, kehittyminen johtaa lopulta pois itsekkyydestä?
Valitettavan moni tahmaa elämänsä läpi kahden alimman portaan kohdalla, eli fysiologisen ja turvallisuuden tarpeiden kohdalla ja menettää rakkauden, arvonnannon ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Näiden jälkeen kahden seuraavan vaiheen saavuttaminen vaatii jo paljon ja meidän tulisi kysyä heiltä onko heidän toiminta itsekästä? En tiedä, sillä en ole vielä siellä.
Me kuitenkin katsomme maailmaa oman tasomme läpi ja helposti hämmästelemme kuinka joku voi toimia kuten tekee ja unohdamme että hän täyttää aivan eri tarpeita kuin itse teemme.
on asiaa pohdittu ja itse kyllä ajattelen kuten sanoin edellä, eli ominaisuuksiin ei voi kuulua epäitsekkyys.Kuolevaisuuskin on ihmisen ominaisuus kuolemattomuuden olematta.En ole koskaan nähnyt ihmisen tekevän moraalista tekoa, en ainakaan itse ole niitä onnistunut tekemään vaikka edustan ihmiskunnan harvalukuista - tähän tulee sana joka sisältää itseymmärryksen ja taistelun heikkojen puolesta- ryhmää.Tai olen rikollinne, ja rikollisryhmäni on länsimaalaiset.Odottelen enää kutsua Haagiin syytteenä rikollisuus ihmiskuntaa vastaan, ja en aio puolustautua.Nyt tarpeeni on juoda kuppi teetä ja ehkä syön yhden uunissa kypsytetyn patonkileivän kalkkunaleikkeellä, joka 3,5 sekuntti joku kuolee nälkään, ja sitten unille.
Että suuri osa tälle palstalle kirjoittelevista on vaikka joutunut kärsimään kun on ollut jossain ihmissuhteessa mielenterveyshäiriöisen kanssa.
Miten itsekäs ja "kuvitteellinen" epäitsekäs ihminen eroavat toisistaan news-ryhmäkäytöksessä? Pitäisikö epäitsekkään ihmisen olla tyystin etsimättä vertaistukea ja yrittää vain kärsiä itsekseen ja "hoitaa" toisia?
Yleensä ihan tyhmää puhua mistään itsekkyydestä näissä yhteyksissä. Epäitsekkyyttä ei ole olemassakaan minään filosofisena oliona. Nuo sanat voidaan määritellä vain kahden erilaisen käytöksen kautta ja että voidaan määritellä itsekäs käytös niin pitää olla myös epäitsekästä käytöstä.
ok..jätetään termit siis pois. epäitsekästä ei ole ja edellisessä viestissä mainittu itsekkyys olkoon inhimillisyyttä.
Ihmiselle on tarpeen olla terveellä tavalla itsekäs ja elää oman elämänsä (yksilöllisyytensä) mukaisesti, se palvelee hänen kokonaisvaltaista terveyttään. Terveen itsekkyyden määrä vaihtelee yksilökohtaisesti sen mukaan kuinka rikassisältöinen hänen sisimpänsä on (esim. lahjakkuus, älykkyys, persoonallisuus). Itseensä kannattaa siis tutustua niinkuin antiikin eräs filosofi on sanonut "Tunne itsesi". Oppimalla tuntemaan itsensä oppii myös tunnistamaan vähitellen myös sen mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä on ei tervettä.