Suurin osa populaatiosta sijoittuu älykkyysosamäärässä sinne keskiluokkaan. Henkilöillä jotka ovat selvästi alle keskiluokan älykkyydessä on melkoisella todennäköysyydellä jonkillainen aivojen kehitysvamma.
Miten on sitten henkilöiden joiden älykkyys on huomattavasti suurempi kuin keskiverto "Virtasen" älykkyys?
Olisiko heilläkin jonkinlainen aivojen kehitysvamma kyseessä, mikä on avittanut määrätynlaista aivotoimintaa?
Autismin ääritapauksiahan on, missä henkilöt pystyvät muistamaan kaikki puhelinluettelon puhelinnumerot. Korkea älykkyys mahdollisesti voisi olla autismin lievempi ilmiö otollisessa osassa aivoja.
Miten on sitten henkilöiden joiden älykkyys on huomattavasti suurempi kuin keskiverto "Virtasen" älykkyys?
Olisiko heilläkin jonkinlainen aivojen kehitysvamma kyseessä, mikä on avittanut määrätynlaista aivotoimintaa?
Autismin ääritapauksiahan on, missä henkilöt pystyvät muistamaan kaikki puhelinluettelon puhelinnumerot. Korkea älykkyys mahdollisesti voisi olla autismin lievempi ilmiö otollisessa osassa aivoja.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luulisin näin olevan.
Varsinkin monella tuntuu olevan joku ongelma.
Itselläni vaikka en nyt lue itseäni älyn jättiläisiin, niin on joku ongelma kun en osaa kirjoittaa.
Käsiala on ihan kuin jollain kehitysvammaisella ja tämä sanojen ja lauseiden jäsentely on ihan pielessä.
Kakarana sitä tutki muutama terapeuttikin tai psygologi, mitä ne nyt siihen aikaan olikin.
Ne vaan totesi aivot toimii erinomaisesti ja älliä tuntuu olevan, kirjoitus vaan ei luista. Lopullinen analyysi niillä oli, että mielikuvitus menee nopeammin kuin kirjoitus. Oiskohan niin?
Joskus ei tule puhettakaan tulee joku tukos kun ajatukset lentää jo fääreissä.
No voihan olla että olen imbessiili?
Noin yleensä monella tutkitusti älykkäällä on lukihäiriö ja muutenkin ongelmia ulosannissaan.
Jokainenhan tietää tyyppikuvan professorista joka vaan selittää ja muut haukoittelevat.
Kyllä kait se niin on. Tunnen jokusen tyypin jotka tekee tutkimustyötä ja kun he alkavat selittämään kaikki alkavat haukottelemaan ja vilkuilemaan kelloa.
Toisaalta ihmisen aivot on niin erikoiset, että älykkyyttä löytyy jokaisesta ihmisestä ja ehkä se on niin että käytämme sen 10% niiden tehosta vain.
Onhan niitä tutkittu sellaisia jotka ovat saaneet jonkun vamman ja toinen puoli aivoista ei ole ollut toiminnasta niin henkilö on silti pärjännyt erinomaisesti käyttämällä aivojen vain toista puolta.
Ehkä tulevaisuudessa joka smart lääke löytyy joka aktivoisi aivomme toimimaan super hyperteholla.
Taas on mielikuvitus lähdössä lentämään, että hyvää huomenta kaikille.
Muistakaa antaa happea aivoille:).O.
Omalla kohdallani tämä tietoiseksi tuleminen alkoi nimenomaan surkeasta koulumenestyksestä, joka johti vaikeiden hahmotus- ja keskittymishäiriöiden toteamiseen. Samalla kuitenkin sain tietää sijoittuvani sinne Gaussin käyrän oikean päädyn tuntumaan.
Ajatusten ilmaiseminen puhumalla on ajoittain hyvin hankalaa. Työni puolesta joudun päivittäin keskustelemaan ja selittämään toisille näkemyksiäni monimutkaisesta aihepiiristä. Välillä huomaan höpiseväni jotain, mistä en itsekkään saa selvää. Johtunee huonosta keskittymisestä..ajattelen samaan aikaan kolmea muuta asiaa.
Olisin vielä kirjoittanut tuosta 10% aivotehon hyödyntämisestä, mutta en saanut muotoiltua päässäni mitään järkevää rakennetta, joten jääköön tähän.
Sen verran sanon, että toisinaan yöllä herää puoliunessa ja jokin päivällä epäselvältä tuntunut asia onkin kristallin kirkas. Olisiko mielellä siis mahdollisuus unessa keskittyä asioihin sillä täydellä teholla ? Ovatko unet toisinaan niin eläviä juuri siksi, että jokainen aivojen osa osallistuu niiden luomiseen ?
kymmenen prosentin käyttöaste on yksi niitä sitkeimpiä huhuja ja väärinkäsityksiä aivojen toiminnasta. Kyllä ne kaikki tehot ovat käytössä, tosin aivoja harjaannuttamalla mieli pysyy virkeämpänä ja kapasiteetti kunnossa.
Kuka uskaltaa kutsua näitä asioita faktoiksi ?
« Oikeus harjoittaa lääkärin ammattiaPietari - häilyvä apostoli? »Aivojen käyttöaste
6.3.2005, (Biotieteet, Aivotutkimus)
"Ehkä tunnetuin väittämä aivojen toiminnasta on mm. tietokantaohjelmistojen ja lentoyhtiöiden mainoksissa esiintynyt “Tiesitkö, että ihminen käyttää vain 10% aivojensa kapasiteetista?” Tarjolla on itseopiskeltavia menetelmiä joilla voi “ottaa haltuun aivojen käyttämättömät voimavarat” ja moninkertaistaa älyllisen kykeneväisyytensä. Ja koska olisihan suorastaan tyhmää jättää aivonsa lähes käyttämättömiksi, kukaan ei hämmästy “kymmenessä päivässä neroksi” -tyyppisten kirjojen myyntiluvuista.
Hämmästyttävää sen sijaan on alkuperäisen väittämän saavuttama suuri uskottavuus huolimatta siis siitä, että se on väärä. Ei ole aivan selvää mistä ajatus on saanut alkunsa, mutta osasyinä ovat varmasti viime vuosisadan alkupuolella tehdyt frenologian (kallonmuotoihin perustuvan aivotutkimuksen) vastapainoksi tarkoitetut eläinkokeet. Siinä missä frenologisen käsityksen mukaan yksittäiset aivotoiminnot sijoittuivat tarkasti määriteltyihin aivoalueisiin, uudemmat kokeet osoittivat toimintojen olevan vahvasti hajautettuja ja rinnakkaisia. Käytännössä tämä osoitettiin tuhoamalla tai poistamalla erikokoisia alueita aivoista eläimiltä ja toteamalla, että ne edelleenkin kykenevät joihinkin aivotoimintaa vaativiin tekoihin, kuten tunnistamaan näkökentässään olevia kuvioita. Kukaan ei ole esittänyt tuloksia, joiden mukaan eläimeltä voitaisiin poistaa 90% tai jokin muu merkittävä osa aivoista ilman että sen toimintakyky olisi selkeästi häiriintynyt. Kuitenkin tuon ajan kuuluisista henkilöistä mm. Albert Einsteinin tiedetään väittäneen ihmisen käyttävän vain pientä osaa ‘aivokapasiteetistaan’.
Aivoista ei itse asiassa voida poistaa kovinkaan suurta palaa ilman jonkinlaisia vaikutuksia niiden toimintaan. Aivokasvainten leikkausten yhteydessä pyritään luonnollisesti mahdollisimman pieniin terveen kudoksen vaurioihin. Vaikka leikkauksissa usein nykyään onnistutaankin, potilas jää henkiin ja jopa pääsee eroon kasvaimestaan, on mahdollista, että myöhemmin ilmenee ainakin jonkin asteisia muutoksia aivojen toiminnassa.
Mitä tämä vajaatoiminta sitten tarkoittaisi, olettaen, että aivot ovat kuitenkin kokonaisina paikoillaan?
Jokainen aivojen 100 miljardista hermosolusta on jatkuvassa valmiustilassa: jos hermosolu saa informaatiota muilta soluilta, se reagoi esimerkiksi laukaisemalla aktiopotentiaalin eli eräänlaisen sähköpulssin, joka puolestaan vaikuttaa soluihin, joihin se on yhteydessä. Jotkut solut taas ovat jatkuvasti aktiivisia ja saattavat vaieta väliaikaisesti saadessaan tietyntyyppisen signaalin naapurisoluiltaan. Toistaiseksi ei ole mitään näyttöä siitä, että olisi joitakin hermosoluja jotka eivät tekisi mitään. Pikemminkin vallalla on käsitys, jonka mukaan hermosolut, joilla ei ole “tarpeeksi” kontakteja muihin soluihin kuihtuvat pois (ns. “use it or lose it” -teoria). Kaikki aivojesi hermosolut ovat siis käytössä.
Voisivatko hermosolut sitten toimia jollain tapaa tehottomasti tai hitaasti? Ehkä oikeanlaisella harjoittelulla voitaisiin nostaa hermosolujen laukomien aktiopotentiaalien taajuutta, ikäänkuin ylikellottaa aivoja?
Digitaalisissa tietokoneissa signaali on joko päällä tai pois päältä, 0 tai 1. Aivoissa tapahtuva tiedonkäsittely sen sijaan ei riipu ainoastaan aktiopotentiaalin synnystä tai syntymättä jäämisestä tietyllä hetkellä. Näiden aikakoodattujen signaalien lisäksi solujenvälisessä kommunikaatiossa informaatiota voidaan koodata pulssien taajuudella ja sen muutoksilla. Toisin sanoen solu, joka pystyy tuottamaan aktiopotentiaaleja portaattomasti 1 hertsin - 300 hertsin taajuudella, saattaa kommunikoida samanaikaisesti digitaalisesti ja analogisesti. Tämän lisäksi on erittäin merkittävää aktiopotentiaalinen mahdollinen samanaikaisuus eli synkronisaatio eri solujen välillä. Yksinkertainen aktiivisuuden lisääminen johtaa hallitsemattomaan kaaokseen (esimerkiksi epilepsiakohtaukseen). Teoreettisesti lienee mahdollista nostaa kaikkien prosessien nopeutta mutta käytännössä törmättäisiin hyvin nopeasti samantyyppisiin ongelmiin kuin tietokoneiden ylikellottamisessa - ylikuumenemiseen ja energian riittämättömyyteen.
Viime aikoina on populaarijulkaisuissakin tuotu esille kysymys aivojen ‘unohdetusta puolesta’: hermosolujen (eli neuronien) lisäksi aivoissa on ehkä kymmenen kertaa enemmän ns. tukisoluja, joita kutsutaan usein gliasoluiksi (neuroglia = hermoliima, kreikk.). Oppikirjat ja monet uudemmatkin julkaisut saattavat erehtyä vielä kertomaan gliasolujen pääasiallisiksi tehtäviksi jätteidenpoiston ja edellämainittujen rasvaeristekerrosten muodostamisen, ilman että niiden merkitystä hermosoluverkkojen varsinaisessa toiminnassa lainkaan mainitaan. Gliasolujen toiminnasta ei vielä kovin paljoa tiedetä, mutta olisi hyvin kummallista, jos 90% aivojen soluista kuuluisi tähän hyvin monipuoliseen ja erikoistuneeseen soluluokkaan, jonka ainoana tarkoituksena olisi huolehtia ympäristön siisteydestä. Jo nyt tiedetään, että ne säätelevät signaalien kulkua hermosolujen välillä ja kykenevät itsekin lähettämään viestejä ympäristöönsä. Perustutkimuksen piirissä gliasolututkimuksen läpimurtoa odotetaan kuin uutta pelikonsolia markkinoille, ja on melko todennäköistä, että se tulee muuttamaan monia käsityksiä solutason tapahtumista aivoissa.
Kävi gliatutkimuksen kanssa miten tahansa, aivoihin ei silti ilmesty suuria määriä käyttämätöntä ‘potentiaalia’. Lajikehityksen aikana on nähty suuri vaiva tämän laitteiston kehittämiseksi. Aivot käyttävät jo nyt leijonanosan ruumiin energia- ja happivaroista, ja hirvittää ajatellakin miten paljon enemmän niitä tarvittaisiin, jos aivojen toimintaa voimistettaisiin kymmenkertaiseksi. Pienenä kuriositeettina voidaan kuitenkin mainita, että väitetään, että Einsteinin aivot olivat muuten täysin samanlaiset kuin kenellä tahansa ikäisellään henkilöllä, mutta aivojen gliasoluverkosto oli joillain tavoin erityisen kehittynyt.
Täysin toinen tarina on se, mihin ja miten kukin aivotoimintojaan käyttää. En yhtään epäile, etteikö MindMap-tekniikkaa käyttäen pystyisi muistamaan ja sisäistämään tietynlaisia asioita huomattavasti paremmin kuin mihin ‘keskimääräinen’ ihminen kykenee, tai pikalukuharjoittelulla kykenisi lukemaan satoja sivuja asiatekstiä tunnissa. Nämä tekniikat ovat kuitenkin pohjimmilltaan tietyn tehtävän optimointia, asioiden tietoista jäsentelyä, josta ei välttämättä ole mitään hyötyä tai ovat jopa haitaksi toisen tyyppisten ongelmien edessä. Aivojen vahvin ominaisuus on kuitenkin niiden kyky suoriutua edes kohtalaisesti hyvin monenlaisista tilanteista. Tämä on ilmeisesti ollut lajinkehityksen aikana parempi strategia kuin suunnattoman kehittynyt kyky abstraktiin ajatteluun esimerkiksi motorisen taitavuuden kustannuksella. Suurin yksittäinen aivojen tehtävä on edelleenkin motoriikan ja aistien hallinta ja niiden yhteistoiminta, ja tässä mielessä saattaakin hyvin pitää paikkansa että käytössämme on ajattelua varten vain pieni osa aivoista. Valitettavasti vain se loppuosakin on täysin työllistetty."
Ei onneksi kovin fakta-asenteinen teksti kaikkine kysymysmerkkeineen.
Tarkoitus ei ollut niinkään esittää mietteitä tästä 10% lukeman suhteutumisesta tieteen tekemiin havaintoihin ja käsitteisiin, vaan laajemmin eri vireystiloista ja niiden ilmeisestä olemassa olosta. Mielestäni tekstin loppuosa jopa tukee ajatustani lepotilassa käytössä olevasta, mahdollisesti suuremmasta "kapasiteetista".
Minulla on sellainen käsitys, lähinnä sivistynyt arvaus, että ensimmäisenä eivät lopu neuroonit ja niiden kytkennät vaan energia: hapen ja sokerin tuonti aivoihin verenkierron mukana ja niiden avulla ATP:n tuottaminen mitokondrioissa. Neuroonien sisäiset toiminnot, ionipumput ja vastaavat, vievät huomattavasti energiaa ja tehokas ajattelu käy työstä. Aivoverenkierron kunto on ilmeisesti älylle erittäin tärkeää. Itse ajattelen tehokkaammin kevyessä liikkeessä, esim. kävellen kuin levossa. Oletan, että se johtuu hieman korkeammasta systolisesta verenpaineesta, joka tunkee aivoihin verta.
nähdään aivotoiminnan aktiiviset alueet juuri veren pakkautumisesta aivojen aktiivisille alueille.
MRI ei kuvaa aivojen sähkökentän aktiivisuutta vaan veren tiheyttä eri alueilla aivoissa, joten korrelaatio verenkierron aktiivisuuden ja aivotoiminnan välillä on jo todistettua totuutta.
Mutta se ei riitä todisteeksi olettamukselleni, että juuri hapen ja energianpuutteet olisivat ne pahimmat pullonkaulat järjenjuoksulle.
Kyllähän se saattaa olla. Uskon kuitenkin, että elinympäristöllä on jopa geenejä suurempi vaikutus älykkyyteen, ellei sitten ole luontaisesti mielenvikainen.
minut luokiteltaisiin varmaankin sosiaalisesti vammaiseksi. Minua ei kiinnosta jokapäiväiset höpö höpö keskustelut ja kiinnostavia keskustelukumppaneita on aika harvassa, joten uskoisin lukeutuvani keskiluokan IQ:n omaavan populaation silmissä epäsosiaaliseen luokkaan.
Koulutkin jäi kesken, kun ei riittänyt kiinnostusta kouluopetukseen (olen nykyään insinööri ilman virallista koulutusta).
Voi olla myöskin niin että se kiinnostamattomuus höpö höpö juttuihin onkin vammaisuutta ja näin sitä jää paljon enemmän aikaa keskittymiseen kiinnostaviin asioihin.
Faijani oli aikanaan melko tunnettu mies älykkyydestään, mutta sosiaalisesti hän oli todellinen vammainen.
Ja mitäs vikaa on Höpössä?
Vammainen on hiukan vahva sana kuvaamaan tätä. Ovatko sitten vasenkätisetkin vammaisia? Tai yli 190-senttiset ja alle 170-senttisetkin?
Entä sinisilmäiset? Tai blondit? Tai sit nuo ihonvärit? Entä kaljut?
En puhuis kyl vammoista, koska geenien erilaisuudesta se johtuu. Mulle noi on enemmän ominaisuuksia... Olishan se ikävää, jos kaikki ois täsmälleen samanlaisia! Ei evoluutiokaan kehittyisi.
En jaksanut lukea tuota pitkää tieteellistä tekstiä, vaikka mielenkiintoiselta vaikuttikin. Ehkä siinä jo todettiin, että kun puhutaan, että ihminen käyttää vain 10 % aivoistaan, ei saa sotkea tuota ja aivokapasiteettia samaksi asiaksi. En osaa selittää, miten eroaa toisistaan. Itsellekin sanallinen ulosanti on vaikea juttu. Monesti huomaan selittäväni jotain itselleni päivänselvää asiaa jollekin, joka ei ymmärrä sanaakaan, mitä puhun, eikä ole kiinnostunut koko asiasta. Omasta mielestäni älykkyys koostuu kolmesta osasta: kyvystä hyvään loogiseen ajattelutapaan, hyvään muistiin ja hyvään keskittymiskykyyn. Toisin sanoen siis älykäs ihminen oppii hyvin myös niitä asioita, joista ei oikeastaan ole kiinnostunut. Kunhan edes jaksaa yrittää.
Ja tämän tekstin aikana katosi punainen lanka varmaan yli kymmenen kertaa, että älkää ihmetelkö sekavaa sisältöä...
Jos ihminen on keskimäärin keskimääräinen, niin onko jostain poikkeavuudesta muuta kuin haittaa.... mielenkiintoinen kysymys?
Eikö liika äo ole vain haitaksi. Riittävän tyhmä on suojassa?
Mitäköhän haittaa älykkyydestä voi olla? Mikäköhän olisi kehityksen aste ilman älykkyyttä? Hyötyykö myös keski-älyiset älykkäiden aikaansaannoksista? Maailma - sellaisena kuin sen tunnemme - tarvitsee älykkäitä yksilöitä.
kansalaisia tekemään rutiini duunia, jota mailmassa on eniiten ja jonkin verran älykkäitä viemään kehitystä eteenpäin.
Jos suurin osa kansasta olisi erittäin älykkäitä, niin kukas ne tylsät rutiini duunit tekisi sitten?
Hmm... mahdollisesti keinoälyllä varustetut duunarirobotit olisi jo kehitetty aikaa sitten.
kapea-alainen huippuäly voi olla epämukava omistajalleen. Tästä on aikaisemmissa jutuissa ollut viitteitä ja kokemuksia. Joustava, laaja-alainen, sopeutuva huippuäly on ongelmaton, koska se voi vaikka tarpeentullen piiloittaa itsensä. kapea-alaiselta se ei aina onnistu. Siis laaja-alaista huipuälyä ei oikein ole mielekästä pitää vammana, kapea-alaista, vaikkakin sinänsä hyödynnettävissä olevaa älyä kyllä voisi.
kuulla että muillakin on vastaavia ongelmia..
...itelläni on joskus työn ja tuskan takana kuunnella normaali ihmisten puheita,varsinkin jos jaaritellaan tai puhutaan hitaasti, kun ajatukset lähtee seikkaileen muualle. tai yksinkertaisesti kyllästyy, kun tietää valmiiksi mitä toinen on sanomassa.
joskus se on hyvin kiusallista, kun ajautuu totaalisesti jollekin toiselle planeetalle, ja toiset sit luulee etten oo vain ymmärtänyt asiaa mitä hän on selittänyt
eikä kyse ole tavallaan mistään keskittymis kyvyn puutteesta.. (vai onko...? .. ) kun uppoudunkin sitten aivan ainut laatuisella keskittymis kyvyllä asioihin, jotka mua kiinnostaa, ja joita saan tehdä omalla nopeudellani.
..kirjoittaminen tahtoo olla todella takkuilevaa myös, kuten tekstistä näky.
... vielä tää.. joskus tahtoopi olla ongelmia omien ajatusten seuraamisessa. ei taho oikeen ymmärtää mistä mikäkin ajatus on lähtösin. sitten kun vaikka nauraa, niin saatan hetkellisesti unohtaa mitäs täsh olinkhaan tekemäs. pitää vähän ajkaa kelata asioita ja sit rupeenkin itkemään.. hah hah. jou jou
hajamielinen ihminen ei oo sama asia kuin älykäs. eikä ihminen joka ajattelee montaa asiaa yhtä aikaa. ehkä se on kuitenki oleellisempaa se ajatusten laatu eikä nopeus/määrä..
Olen opiskellut matematiikkaa yliopistossa ja nähnyt paljon matemaattista erityislahjakkuutta (omaamatta sitä kuitenkaan itse). Kokemukseni perusteella uskallan sanoa, että matemaattisesti huippulahjakkaat ovat tietyllä tavalla hyvin yksioikoisia ja kapea-alaisia tyyppejä. He eivät todellakaan ole yleisneroja, vaan ihan päinvastoin, hyvin pitkälle erikoistuneita tyyppejä. Vain muutama aivosolu on kehittynyt - ne, millä tehdään matematiikkaa - mutta nämä muutamat solut ovatkin sitten liukkaita.
Uskoisin, että ihmisaivot ryhtyvät jo varhain lapsuudessa suuntautumaan joko "yleistä" tai "yksittäistä" kohti, eli ihmisestä tulee joko generalisti tai spesialisti. Spesialistin ääritapaus on autisti.
"aivovammainen" nero.
http://dan.hersam.com/archives/2005/05/03/kim-peek-the-rain-man
Tässä on muutamia muita vammaisneroja.
http://www.canongate.net/Lists/Miscellaneous/12ProdigiousSavants
Kin Peek on kyllä kiehtova persoona.
Kerran samantapaisen luonnonoikun olen tavannut.
En tiedä mitä kykyjä tällä tapaamallani kaverilla on, mutta kun sanoin nimeni hänelle hän heti laukaisi nimipäivän päivämäärän.
Sitten kun heitin toisen nimen niin taas tulla tupsahti.
No eihän päivyrin ulkoaopetteleminen kylläkään niin paljon vaadi, mutta kun kaveri ei oikein mistään muusta elämässä itse selvinnyt niin kokemus oli jännä.
Kim Peekistä tuli ohjelma ja siinä hän luki kahta kirjaa yhtäaikaa ja vastaili kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin erehtymättä oikein.
Kuitenkin samanlaiset aivot hänellä on kuin meillä kaikilla, kysymys siis on luonnollisesti, miksi joillakin se kapasiteetti on niin hyvin käytössä mikä meillä kaikilla on?
Miksi niin tasapäisiä ihmiset ovat noin keskimäärin?
Ihmiset ovat kuitenkin jotenkin muuttuneet ja nykyihminen on paljon älykkäämpi kuin 10 vuotta sitten eläneet.
Olisiko joku keskittyminen vai mikä joka saa aivot työskentelemään nopeammin?
Monet kertovat että unessa heille tulee vastauksia kysymyksiin mitä he miettivät.
Luulisin sen olevan jotenkin ihmisen itsesuojeluvaiston tekemää.
Jos on joku ongelma mikä rassaa ja painaa niin aivot yöllä työskentelee ja selvittää sen, että ihminen rentoutuisi?
Erityinen nerouden ilmentymä tulee esiin kun ihminen jää kiinni jostain ja päästää niinsanotun hätävaleen.
En jaksa olla hämmästymättä niitä hätävaleita joita olen kuullut ja jopa itsekkin suusta päästänyt.
Paineen alla aivot toimivat myös joskus todella hyvin, muistan kun kerran jäin Venäjälle mennessä kiinni salakuljetuksesta, pääsin jo läpi tullista, mutta unohdin passini tullin tiskinpöydälle ja palasin hakemaan sitä ja silloin tietty kaveri otti metalliharjan ja kiinni jäin.:).
No viisi miestä vei koppiin ja alkoivat ristikuulustelun. Nopealla tahdilla kysymyksiä joka puolelta. Ihme miten ne aivot vaan lateli vastauksia vaikka en edes miettinyt vaan olin kuin ulkopuolinen siinä tilanteessa.
Aivot toimii erikoisesti. No sitten ne piti paussia tunnin ja tuli rauhallinen vanha mies ja kyseli samoja asioita ja oli kauhee muisteleminen mitä oli sanonut aiemmin.
No älykkyyttä kun täällä kaikki analysoi, niin onko samanlaisia kokemuksia?
Onko kokemuksia smart lääkkeiden kokeilusta?