Se on niin uskomattoman helppo sanoa, minäkin sanoin joskus niin, "petä minua kerran ja suhde on ohi lopullisesti".
Niin, sitten se tapahtui omalle itselleni, mies kävi vieraissa, tosin tunnusti tekonsa seuraavana päivänä.
Vastoin kaikkia periaatteitani annoin anteeksi.
Silti luotin häneen.
Suhteemme loppui pari vuotta myöhemmin, aivan muista syistä (olimme kasvaneet erilleen) Hyviä ystäviä olemme edelleen.
Nykyinen mieheni.. olemme puhuneet asiasta, siis että jos jompi kumpi pettäisi niin mitä tekisi.
Sanoin etten sietäisi sellaista ja tunnustin sen totuuden joka kaivaa sisintäni.
Olenko kasvanut tosiaan niin kylmäksi, etten oikeastaa enää hätkähtäisi jos saisin tietää mieheni pettävän minua? Antaisin kenkää kyllä mutten huutaisi, itkisi tai raivoaisi. Olisin vain hiljaa ja lähtisin.
Toivottaisin hyvät jatkot.
Onko tämä normaali asenne?
En ole enää mustasukkainen edes koskaan, ja luottamus pelaa täydellisesti. Kaikki tämä siksi että ajattelen että jos hän pettää niin sille ei voi mitään. En todellakaan auttaisi asiaa nalkuttamalla hänelle hänen menoistaan ja soittelemalla tarkistussoittoja. Oikeastaan minua ei edes kiinnosta.
Pettäisinkö itse?
Kerran sen tein, ex miehelleni kostona. Annoin hänen tuntea sen mitä minä tunsin vaikka en tämän toisen miehen kanssa sänkyyn mennytkään.
Suutelin.
Siinä kaipuun ja tunteen sekamelskassa suutelin toista.
Mitäkö tunsin aamulla?
En mitään.
En itse inhoa, en masennusta, ei omatunto edes ilmoittanut olemassa olostaan.
Ehkä jos juttu olisi edennyt sänkyyn asti niin olisin tuntenut huonoa omaatuntoa?
Toisaalta, en pysty siihen. Minulle seksi on rakastelua, minulla on aina tunteet mukana ja haluan vain sellaisen ihmisen jota rakastan.
Niin, entä ensi kerralla kun mies pettää? Jätänkö heti. Ainakin nyt kovasti vannon niin, mutta tosiasiassa se on paljon vaikeampaa kuin kuvittelisi.
Ehkä olen jo niin turtunut siihen etten jaksaisi jatkaa.
Olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä. Se on paljon parempi kuin huono parisuhde.
niin, no tulipa tekstiä kerrakseen...
Niin, sitten se tapahtui omalle itselleni, mies kävi vieraissa, tosin tunnusti tekonsa seuraavana päivänä.
Vastoin kaikkia periaatteitani annoin anteeksi.
Silti luotin häneen.
Suhteemme loppui pari vuotta myöhemmin, aivan muista syistä (olimme kasvaneet erilleen) Hyviä ystäviä olemme edelleen.
Nykyinen mieheni.. olemme puhuneet asiasta, siis että jos jompi kumpi pettäisi niin mitä tekisi.
Sanoin etten sietäisi sellaista ja tunnustin sen totuuden joka kaivaa sisintäni.
Olenko kasvanut tosiaan niin kylmäksi, etten oikeastaa enää hätkähtäisi jos saisin tietää mieheni pettävän minua? Antaisin kenkää kyllä mutten huutaisi, itkisi tai raivoaisi. Olisin vain hiljaa ja lähtisin.
Toivottaisin hyvät jatkot.
Onko tämä normaali asenne?
En ole enää mustasukkainen edes koskaan, ja luottamus pelaa täydellisesti. Kaikki tämä siksi että ajattelen että jos hän pettää niin sille ei voi mitään. En todellakaan auttaisi asiaa nalkuttamalla hänelle hänen menoistaan ja soittelemalla tarkistussoittoja. Oikeastaan minua ei edes kiinnosta.
Pettäisinkö itse?
Kerran sen tein, ex miehelleni kostona. Annoin hänen tuntea sen mitä minä tunsin vaikka en tämän toisen miehen kanssa sänkyyn mennytkään.
Suutelin.
Siinä kaipuun ja tunteen sekamelskassa suutelin toista.
Mitäkö tunsin aamulla?
En mitään.
En itse inhoa, en masennusta, ei omatunto edes ilmoittanut olemassa olostaan.
Ehkä jos juttu olisi edennyt sänkyyn asti niin olisin tuntenut huonoa omaatuntoa?
Toisaalta, en pysty siihen. Minulle seksi on rakastelua, minulla on aina tunteet mukana ja haluan vain sellaisen ihmisen jota rakastan.
Niin, entä ensi kerralla kun mies pettää? Jätänkö heti. Ainakin nyt kovasti vannon niin, mutta tosiasiassa se on paljon vaikeampaa kuin kuvittelisi.
Ehkä olen jo niin turtunut siihen etten jaksaisi jatkaa.
Olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä. Se on paljon parempi kuin huono parisuhde.
niin, no tulipa tekstiä kerrakseen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
SAIN VIIME TORSTAINA KUULLA UKOLTA ET SIL O OLLU TOINEN 10-KUUKAUTTA!!!EN TIE MITÄ TEHDÄ MEIL 4-LASTA JA YHTESELOA 14-VUOTTA.TUMTUU ETTEI SAA ITTEENSÄ LIIKKEELLE AJATUKSET PYÖRII PÄÄSSÄ JA KÄMPPÄ KUIN LENTOO LÄHÖS!!!VINKKEJÄ MILLAI SAIS ELÄMÄNSÄ TAAS RAITEILLEEN??
Aikooko miehesi jatkaa pidemmälle kuin noi 10 kk???????Onko hänellä mitään ehdotuksia?
lähde siitä aikooko miehesi ensinnäkin muuttaa tämän suhteensa luokse. Mikäli ei niin sitten mieti miten Teidän liitossa on mennyt viime aikoina / viime vuosina. kun olet perannut sen asian niin mieti koska viimeksi itse olet käynyt tuulettumassa ulkona tms. vai oletko vain kotona hoitamassa lapsia. ota itsellesi myös vapautta ja käy ulkona.
parhaiten se loppuu kun teet itse samoin ja kerrot sitten muutaman kuukauden päästä miehellesi että sinulla on suhde.
voin kokemuksesta kertoa, että kun jouduin sitten kokemaan vaimoltani ja kuulemaan hänen suhteestaan niin meni oma maailma sekaisin. asioihin suhtauduin aivan eri tavalla.
olemme yhä yhdessä ja aikaa on mennyt jo pari vuotta, mutta haavat ovat syvät ja luottamusta emme varmaan saa kumpikaan koskaan takaisin. silti voisin sanoa meidän olevan onnellisempia kuin aikaisemmin. puhumme asioista aivan eri tavalla, tuska kummallakin pisti puhumaan asioista suoraan.
vaatii tietysti mieheltäsi kovaa itsetuntoa kun hänelle kerrot, että olet ihastunut yhteen mieheen ja harrastanut seksin sen miehen kanssa xxx kuukautta.
kokeile!
minusta ei kannata heittää monia yhteisiä vuosia menemään pettämisen vuoksi.
Kuinkahan moni tännekkin kirjoittajista voi rehellisesti sanoa ettei koskaan ketään toisen sukupuolen edustaja ole sykähdyttänyt ainakin ajatuksessa.
on luonnollista että joskus kokee sykähdyksiä, ei kukaan voi sulkea itseään kokonaan ulkopuolisilta vaikutteilta. jos tarkemmin ajatellaan niin varmasti on jokainen ainakin joskus ajatellut vähintään että ompas hyvännäköiset vaatteet tms. eli jokin on herättänyt mielenkiintoa toisen sukupuolen edustajassa.
pitäkää liittonne kasassa, mutta vapauttakaa ajatuksianne ettette mene siihen karmeaan riitelyyn niinkuin me haksahdimme alussa. tunteiden loukkaaminen sattuu kaikkein eniten. uudessa suhteessakin tulee aina väistämättä se arki eteen ja siihen se monesti sitten loppuukin ja haikaillaan entisen kumppanin luokse takaisin.