Niinpä niin, viikonloppu ja vapaata, mukavaa yhdessäoloa ja rentoutumista...
Kelle on , kelle ei. Odotan kauhulla että missä kunnossa ja millä tuulella mies tulee kotiin sitten kun joskus tulee. Riitamme alkoi jo eilen ja äijä häipyi aamulla suutuspäissään.
Sille kun on ihan sama olenko hiljaa vai kommentoinko jotenkin juomista, huuto ja tappelu tulee joka tapauksessa. Toivon vaan että saisin napattua auton avaimet salaa ja ehtisin alta pois ennenkun se räjähtää totaalisesti...
Että näin meillä viikonloppuisin.
Kelle on , kelle ei. Odotan kauhulla että missä kunnossa ja millä tuulella mies tulee kotiin sitten kun joskus tulee. Riitamme alkoi jo eilen ja äijä häipyi aamulla suutuspäissään.
Sille kun on ihan sama olenko hiljaa vai kommentoinko jotenkin juomista, huuto ja tappelu tulee joka tapauksessa. Toivon vaan että saisin napattua auton avaimet salaa ja ehtisin alta pois ennenkun se räjähtää totaalisesti...
Että näin meillä viikonloppuisin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miksi sä haluat elää tollases liitos? muuta pois ja hanki ero, oman elämäs vaan pilaat ja kun meillä ei oo niitä suotu kun yksi niin miksi pilata sen tommosen ihmisen kanssa..
kuitenkin, kunnes mitta tuli täyteen. Nyt en enää odota, viikonloput on ihania, saan tehdä ihan mitä haluan, tai olla tekemättä mitään.
Älä kiusaa itseäsi, tee asialle jotain.
Muista, Marina, että juoppo ei koskaan parane hyysäämällä, eikä hänen kanssaan oleva liitto. Jos tulee riitaa ja alkoholi on osallisena, se on aina se kolmas pyörä, oman identiteetin omaava subjekti, jonka kanssa sinun on turha kilpailla, koska se tietää, mistä naruista vetää siippasi kanssa, eikä erehdy... dumppaa kolli
Miksi olet alistunut sairaaseen suhteeseen.
Jos et ymmärrä lähteä pois on ainoa vaihtoehto alistuminen ja jopa kuolema.
Monet naiset kuolevat turhaan miehensä käden kautta..Ei ymmärrä.
En tiedä mihin lähteä. En kehtaa myöntää sukulaisille missä tilanteessa taas olen. Ex-mieheni oli väkivaltainen, ei juoppo kuitenkaan.
Isäni pahoinpiteli minua kun olin murrosiässä ja äitiäni vuosia öisin kun me lapset nukuimme. Äiti ei koskaan ole myöntänyt sitä mutta näinhän minä mustelmat ja kuulin yölliset tappelut. Siskoni eivät koskaan heränneet niihin, joten heille sitä ei ole olemassakaan eikä koskaan tapahtunut.
Historia toistaa itseään... Olen ilmeisesti ansainnut tämän, koska se toistuu aina vaan. Se on kai oma selitykseni asialle. En tiedä enää muuta kun että olen äärettömän väsynyt elämääni.
Hae turvakoti paikkaa ja tee rikosilmoitus.
Hirvittää lähteä täysin tuntemattomaan maha pystyssä ja lapset kainalossa..
Tiedän ja ymmärrän mitä tilanne tekee lapsille, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole voimia lähteä. Hävettää ja pelottaa...
Nyt unohdat kaikenlaiset häpeän tunteet!
Ota lapset kainaloosi ja lähde.Helppoa se ei ole ja tiedän tasan tarkkaan miten voimaton olo sulla on.Ota kuitenki itseäs nyt niskasta kiinni!
Mitä enemmän lähtöä pitkität sen vaikeammaksi se tulee.
Jos jäät niin asiat vain pahenee.Ja sitte vasta lujilla oletkin kun lapset alkaa oireilla.
Kerää voimasi ja lähde!
Muistan hyvin sen tunteen minkä koin vuonna 1994 olin täysin lamassa ja vaikean päätöksen edessä.
Mutta jostain sain voimia lähtemiseen ja lähdin.
Kaksi lasta toinen 14 v ja toinen 4 vuotta. Enkä ole päivääkään katunut päin vastoin olen tällä hetkellä onnellinen ihminen. Ainoa suru vain vanhimman tyttären vakava sairaus. Psyykkiset oireet tosi vaikeat. Lieneekö perhetaustalla jotain osaa. Ei kannata uhrata omaa elämäänsä ja lasten elämää tuolla tavoin.
Kuulepas nyt Marina!
Olet itsekin sairastunut. Alkoholistin/väkivaltaisen ihmisen läheiset sairastuvat myös. Jotan mielestäni olet jo lapsuuden kokemuksien pohjalta tuen ja terapian, keskustelun tarpeessa. Saati sitten ex kumppanisi johdosta sekä nykyisen.
Älä häpeä mennä johonkin vertaisryhmään hakemaan elämääsi uusia näkökulmia sekä apua.
Olet sairastunut läheisriippuvuuteen.
Lue kirja: Läheinen, toivottavasti saa sinut ymmärtämään asian todellista luonnetta.
tiedän mistä puhut, vaikka olenkin hyvin hyvin nuori vielä, mutta lapsuudessa seurasin vierestä vanhempieni menoa joka oli juuri tuollaista. sain siitä traumoja, ja kun luen näitä, muistuvat kaikki kipeimmät asiat mieleen...
olin liian nuori kestämään.
jos sinulla on lapsia, mene ja äkkiä!!!!
itse kirjoitin jo itsestäni, et kai halua lapsillesi samaa? voin sanoa se on järkyttävää niin pienellä, koska ei silloin edes tajua että maailmassa on muitakin raakuuksia, vain se oman perheen sisäinen asia on asia minkä joutuu nin nuorena kokemaan. minä ainakin kärsin siitä 9vuotta.(5v-13v.) 9vuoteen en kertonut asiasta _kellekkään_ siis niin kauan kuin tuota tapahtui, koska HÄPESIN. ja samalla pelkäsin, menetin kaverini,koska olin aina kotona, sillä pelkäsin äitini puolesta. surullista, eikö totta?
terv. 15 v tyttö.
mieti tarkasti nyt.