Rautakettinkiä pönttöön vai schubert-tenhoa

Huomiokykyisimmät-ja havaintokykyisimmät teistä te jalot sielut, uskollisin lukijakuntani, jotka olette vastoinkäymisistä piittaamatta ja kaikesta tekstin luettavuuden asettamista haasteista huolimatta panneet itsenne likoon pysyen ihailijoinani, ja olette kenties kiinnitäneet arvokkaan huomionne siihen tosiseikkaan, että Schubert-tutkimuksissani ja tahtomisesta vapautuneen puhtasti tiedoitsevan subjektin musiikillisten kokemusten objektini ovat kronologoiselta syntyajankohdaltaan olleet muutamia merkittäviä poikkeuksia lukuunotamatta sattumoisin v. 1817-1822 satoa eli siis 20-22 vuotiaan nuoren aikuisen, mutta verrattain kypsän suuren säveltäjän luomisaktiivisuuden kauniita hedelmiä ylitse rautalanka-kanki-ja kettinkimusiikin vaipuen alhos varjojen yöhön aikas suorinvartaloin komellakierteellä taittain, ja joukkoon ylevään ja kohottavaan lyyrisen atmosfräärin ikuisesti hyväilevään musiikilliseen taikapiiriin kuuluen, liittäkäämme vielä viimeisiin pakahduttaviin ja kivuliaisiin reseptionlajeista pianosonaatin C-duuri, D 613 "Italialais-.haydniaaninen" yllättäviä dimensioita paljastanein henkisenä kohoamisena, jota edes tuhdisti sulotuoksuinen hajuaistejani provokatorisesti herkistäneen sulotuoksuisena parfyyminä ilmoille leijaillut tuubanikaan ei kuuntelukokemusta sanottavammin häirinnyt, mutta juuri tätä raapustaessani isohätäni oli jo melkoinen; rautakettinkiä pönttöön.

Kaikkein vähäarvoisinta materiaaliaankin muokatessan Schubert oli oikea nero ja siksi hänen ulkoisesti huomiotaherättämättömämmätkin ja tilapäisluonteisimmillakin teoksilla on yleensä yli aikojen ulottuvaa substanssia, ja siksi käsi sydämellä pakahtiumnispisteessä sitä lumoiuituneena kuuntelin, vaikka siivoja hinkkasi katonrajassa.
3148
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Voi ku niitä on paljon Schubertin jumalaisesti haltioittavia teoksia; aah, sisältlöä elämääni. Olen omistanut elämäni hänen ihanuutensa palvontaan.

Äänestä

on myös minulla välillä taipumus toistaa itseäni. Joten sanon hänelle jälleen:

Ensimmäinen kappaleesi, joka olisi samalla ensimmäinen virkkeesi, oli paitsi kivuliasta luettavaa (kakkoshätäsi seassa taisi mennä säälittävät tietosi lauseenvastikkeista suomen kielessä), myös suoranaista rienausta äidinkielen opettajiamme kohtaan!

Toivon sinun harrastavan jonain kauniina päivänä myös kirjallisuutta. Toivon meidän kaikkien palstalaisten puolesta myös onnea avohoidollesi jatkossa.

Sydämeni ei enää itke verta puolestasi, se häpeää.

Äänestä
  • Kuten minun sinun ja toivoisinkin sinun harastavan hiukan musiikkiakin, ei vain satukirjojen lukemista. Avohoitoni päättyi 10 v. sitten kun lopetin palvelukseni eräässä hmm... sairaalassa. Lekuri kysyi haluatko vapautuksen vai jatkaa, sanoin, tootta kai haluan pois.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sör kirjoitti:

Huomiokykyisimmät-ja havaintokykyisimmät teistä te jalot sielut, uskollisin lukijakuntani, jotka olette vastoinkäymisistä piittaamatta ja kaikesta tekstin luettavuuden asettamista haasteista huolimatta panneet itsenne likoon pysyen ihailijoinani, ja olette kenties kiinnitäneet arvokkaan huomionne siihen tosiseikkaan, että Schubert-tutkimuksissani ja tahtomisesta vapautuneen puhtasti tiedoitsevan subjektin musiikillisten kokemusten objektini ovat kronologoiselta syntyajankohdaltaan olleet muutamia merkittäviä poikkeuksia lukuunotamatta sattumoisin v. 1817-1822 satoa eli siis 20-22 vuotiaan nuoren aikuisen, mutta verrattain kypsän suuren säveltäjän luomisaktiivisuuden kauniita hedelmiä ylitse rautalanka-kanki-ja kettinkimusiikin vaipuen alhos varjojen yöhön aikas suorinvartaloin komellakierteellä taittain, ja joukkoon ylevään ja kohottavaan lyyrisen atmosfräärin ikuisesti hyväilevään musiikilliseen taikapiiriin kuuluen, liittäkäämme vielä viimeisiin pakahduttaviin ja kivuliaisiin reseptionlajeista pianosonaatin C-duuri, D 613 "Italialais-.haydniaaninen" yllättäviä dimensioita paljastanein henkisenä kohoamisena, jota edes tuhdisti sulotuoksuinen hajuaistejani provokatorisesti herkistäneen sulotuoksuisena parfyyminä ilmoille leijaillut tuubanikaan ei kuuntelukokemusta sanottavammin häirinnyt, mutta juuri tätä raapustaessani isohätäni oli jo melkoinen; rautakettinkiä pönttöön.

Kaikkein vähäarvoisinta materiaaliaankin muokatessan Schubert oli oikea nero ja siksi hänen ulkoisesti huomiotaherättämättömämmätkin ja tilapäisluonteisimmillakin teoksilla on yleensä yli aikojen ulottuvaa substanssia, ja siksi käsi sydämellä pakahtiumnispisteessä sitä lumoiuituneena kuuntelin, vaikka siivoja hinkkasi katonrajassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu