Jos nanotekniikkaa käytettäisiin vain tehtaissa, jotka pakkaavat tuotteet normaalisti supermarketissa yms. myytäväksi, niin käyttöliittymässä ei tarvitsisi huomioida helppokäyttöisyyttä koska tietokone voi laskea tarvittavat kemialliset tai muut signaalit/bitit.
Mutta itsekopioituvia nanokoneita pitäisi voida hyödyntää myös kehitysmaiden takamailla sekä retkillä omavaraisesti. Savimajan asukkaan pitäisi voida valmistaa ruokaa laittamalla 100 metrin säteeltä keräämänsä ja valmistamansa tarvikkeet saviruukkuun, ripauttamalla hyppysellinen nanokoneita ja sekoittamalla huolellisesti. Ruuassa on sitten nanokoneita sen verran vähän etteivät ne vaikuta makuun tai terveellisyyteen. Tulosta pitää odottaa ehkä muutama päivä ja sinä aikana lientä/puuroa pitää ehkä sekoittaa hitaalla sähkömoottorivispilällä silloin kun aurinkokennoista saa virtaa. Sen vispilän voi jättää vispaamaan ilman mitään älyllistä valvontaa, kuten on rutiinia monessa paikassa nykyään.
Jollain toisella reseptillä tehty sekoitus muuttuu saviruukussa nanokoneiksi, jotta nanokoneita ei tarvitse käydä ostamassa torilta. Näin saavutetaan omavaraisuus.
Intuitiivinen käyttöliittymä on sellainen, että ruuan valmistajan pitää laittaa seokseen sitä ruoka-ainetta jota haluaa. Jos haluaa syödä omenaa, niin sitten seokseen pitää laittaa oikean omenan tai edellisen omenamöhkäleen pala, ja sitten aikanaan ruukku on täynnä omenalta maistuvaa ainetta jota voi leikata veitsellä. Kuona-aineet muuttuvat kaasuksi ja menevät astian pohjalle. Nanokoneet pystyisivät valmistamaan vain niitä ruokia joita ne on ohjelmoitu valmistamaan. Eli ensin pitäisi tunnistaa omenan kemiallinen signaali ja tämä tunnistus johtaisi standardimallisen omena-aineen valmistukseen. Jos laittaa yhtä aikaa banaania ja silliä, niin siitä ei tule mitään ruokaa vaan nanokoneet pysyvät passiivisina. Parhaita ruokia olisivat kai ne joita ei vielä ole olemassakaan.
Raaka-aineina olisivat esim. hiekka, vesi, sahanpurut, ulosteet, multa, diesel, metanoli. Signaaliaineiden pitää ehkä olla eri aineiden keitinliemiä.
Suurin osa suomalaisistakin valmistaisi sitten suurimman osan ruuastaan itse nanotekniikalla. Osa ruuasta tulisi nanotekniseltä elintarviketeollisuudelta marketin/kioskin/ruoka-automaatin kautta ja silloin tällöin tulisi noukittua mustikoita maasta ja tuskinpa kalastajat silloinkaan jättäisivät saaliinsa syömättä. Maataloutta tarvittaisiin enää vain luomu-uskovaisten tarpeisiin.
Mutta itsekopioituvia nanokoneita pitäisi voida hyödyntää myös kehitysmaiden takamailla sekä retkillä omavaraisesti. Savimajan asukkaan pitäisi voida valmistaa ruokaa laittamalla 100 metrin säteeltä keräämänsä ja valmistamansa tarvikkeet saviruukkuun, ripauttamalla hyppysellinen nanokoneita ja sekoittamalla huolellisesti. Ruuassa on sitten nanokoneita sen verran vähän etteivät ne vaikuta makuun tai terveellisyyteen. Tulosta pitää odottaa ehkä muutama päivä ja sinä aikana lientä/puuroa pitää ehkä sekoittaa hitaalla sähkömoottorivispilällä silloin kun aurinkokennoista saa virtaa. Sen vispilän voi jättää vispaamaan ilman mitään älyllistä valvontaa, kuten on rutiinia monessa paikassa nykyään.
Jollain toisella reseptillä tehty sekoitus muuttuu saviruukussa nanokoneiksi, jotta nanokoneita ei tarvitse käydä ostamassa torilta. Näin saavutetaan omavaraisuus.
Intuitiivinen käyttöliittymä on sellainen, että ruuan valmistajan pitää laittaa seokseen sitä ruoka-ainetta jota haluaa. Jos haluaa syödä omenaa, niin sitten seokseen pitää laittaa oikean omenan tai edellisen omenamöhkäleen pala, ja sitten aikanaan ruukku on täynnä omenalta maistuvaa ainetta jota voi leikata veitsellä. Kuona-aineet muuttuvat kaasuksi ja menevät astian pohjalle. Nanokoneet pystyisivät valmistamaan vain niitä ruokia joita ne on ohjelmoitu valmistamaan. Eli ensin pitäisi tunnistaa omenan kemiallinen signaali ja tämä tunnistus johtaisi standardimallisen omena-aineen valmistukseen. Jos laittaa yhtä aikaa banaania ja silliä, niin siitä ei tule mitään ruokaa vaan nanokoneet pysyvät passiivisina. Parhaita ruokia olisivat kai ne joita ei vielä ole olemassakaan.
Raaka-aineina olisivat esim. hiekka, vesi, sahanpurut, ulosteet, multa, diesel, metanoli. Signaaliaineiden pitää ehkä olla eri aineiden keitinliemiä.
Suurin osa suomalaisistakin valmistaisi sitten suurimman osan ruuastaan itse nanotekniikalla. Osa ruuasta tulisi nanotekniseltä elintarviketeollisuudelta marketin/kioskin/ruoka-automaatin kautta ja silloin tällöin tulisi noukittua mustikoita maasta ja tuskinpa kalastajat silloinkaan jättäisivät saaliinsa syömättä. Maataloutta tarvittaisiin enää vain luomu-uskovaisten tarpeisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kolme muuta intuitiivista tapaa komentaa nanokoneita, jotka voivat olla ihan oikeasti käyttökelpoisia:
Sperma seoksessa olisi nanokoneille signaali valmistaa ehkäisynanokoneita miehelle. Emätinneste tarkoittaisi ehkäisynanokoneita naiselle. Kuukautisveri tarkoittaisi nanokoneita vähentämään kuukautisveren tuloa. Tarkoitan tätä vakavasti. Samat nanokoneet voidaan kyllä myös ohjelmoida toisentyyppisille signaaleille, eli käyttäjä voisi valita minkä tyyppisiä signaaleita käyttää.
Ruuan ja juomien tuotannossa voisi käyttää myös analogisia signaaleja, joissa säätöaineen määrä olisi kerroin jonkin runsaamman aineen määrälle lopputuotteessa.