Mitä Beethoven oli 30-vuotiaana; tuskin oli ensimmäistä sinfoniaansa säveltänyt, pelkkä Mozartin siivellä eläjä, musiikillisten muotojensa ja materiaalinsa puitteissa.
Bach oli kontrapunktikkona varmaankin Schubertia taitavampi, kun tämä vasta kuolinvuoteellaan päätti alkaa sitäkin tosissaan opiskelemaan, vaikka jo hyvin nuorena kirjoitti mestrillisia syvyyspsykologialtaan metafyysisiä 4-kätisiä fantasioita mollissa komeine fuugineen tai Schillerin runoon säveltetyissä mieskuoroissa niinikään.
Arvostan itsekin tosin Mozartin säveltäjistä korkeimmalle, mutta hän ei koskaan pyrkinytkään minnekään levottomien romantikkojen tavoin, koska hän oli jo siellä; taivaassa. Elämähän ei ole täydellistä, mutta mozart on. Bethovenin täytyi silti olla elämälle uskollinen, myös musiikissaan, vaikka kuvitteli houreissaan keskustelevansa itse jumalankin kanssa.
Bach oli kontrapunktikkona varmaankin Schubertia taitavampi, kun tämä vasta kuolinvuoteellaan päätti alkaa sitäkin tosissaan opiskelemaan, vaikka jo hyvin nuorena kirjoitti mestrillisia syvyyspsykologialtaan metafyysisiä 4-kätisiä fantasioita mollissa komeine fuugineen tai Schillerin runoon säveltetyissä mieskuoroissa niinikään.
Arvostan itsekin tosin Mozartin säveltäjistä korkeimmalle, mutta hän ei koskaan pyrkinytkään minnekään levottomien romantikkojen tavoin, koska hän oli jo siellä; taivaassa. Elämähän ei ole täydellistä, mutta mozart on. Bethovenin täytyi silti olla elämälle uskollinen, myös musiikissaan, vaikka kuvitteli houreissaan keskustelevansa itse jumalankin kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aijai, ei oikein napannut tuo Tapiolan uusi messu-levytys Schubertin vitosesta, jotakin ei oikein ollut ihan kohdallaan, balanssi tai jokin meinaan loppuosissa, jotka kuulin. Luulin jo joksikin muuksi versioksi.
Beethoven on aivan taivaallisen hyvä. Mitä sitten jos ei ollut säveltänyt ensimmäistä sinfoniaansa nuorempana?
Mozartin opissa hän oli kyllä, mutta totesi myöhemmin Mozartin soittaneen "hienosti mutta epävakaisesti". Soittotapa, joka sopi klavikordille ja cembalolle, poikkesi tuolloin kehitteillä olevalle fortepianolle sopivasta tyylistä.
Vanhemmille soittimille kirjoitettu musiikki, esimerkiksi Bachin ja Mozartin säveltämä, saattoi olla suurenmoista - kaikkien aikojen parasta - mutta Beethoven etsi uutta tekniikkaa, joka mahdollistaisi mahdikkaamman kosketuksen, rikkaamman äänen ja laajemman muunteluvaran.
Tuskin Mozart turhaan antoi niin suuria kehuja Beethovenille... Vai mitä mieltä olet?
Beethoven jätti perinnön, joka käänsi klassisen musiikin suunnan. Hänen musiikkinsa on koskettanut sekä hänen aikalaistensa että nykyihmisten sydäntä.
Hänellä oli kyky luoda uskomatonta kauneutta omista kärsimyksistään.
Anteeksi, mutta Beethovenhan se kehui anekdootin mukaista opettajaansa, jonka kanssa tapahtunutta tapaamista hän ei milloinkaan kommentoinut, joka siis passittaa lausuman anekdoottien joukkoon. Beethoven huusi Mozartin haltioituneinta musiikkia käsittävän pianokonserton numero 24 c-molli, muunnelmasarjafinaalin loppunousun alkaessa:
"Kramer, Kramer, me emme koskaan tule saamaan aikaan mitään tällaista!" Ja okeassa hän olikin. Oli vain liian kiivas hajopittamaan kaikki instrumenttinsa, joilla soitti.
Mutta improvisoijana Beethoven oli jopa arvosttumpi kuin Mozart aikanaan, vaikka itse keisari hattu kädessä osoitti häneklle sosiota, ja joku italialaissäveltäjä Sarti tai muu, sanopi kun mozart oli ottanut käsittelyynsä jonkin tämnän oopperasta peräisin olevan teema; "siinä vasta tosi suuri saksalainen."
Kyllä vain. Toivottavasti en antanut väärää käsitystä, sillä minä rakastan Mozartin musiikkia. En mitenkään toivottavasti väheksynyt häntä. Näitä vain on kovin vaikea ruveta vertailemaan.