Uusi suhde. Kaipaan vinkkejä!

Tietysti kai parisuhdeasioista pitäisi jutella sen toisen osapuolen kanssa, mutta aina ei ole niin helppoa. Jonnekin pitää päästää ulos, joten jos vaikka tänne. Jos jollain olisi kokemuksia tai vinkkejä.

Sanat ovat valmiina, mutta niitä ei saa ulos.

Olen eronnut (avioliitto) tai ei ero ole vielä voimassa, mutta kakkosvaihe pian edessä. Tutustuin 3 kk sitten yhteen mieheen, tai hän työskenteli samassa työpaikassa tuolloin. Ihastuin totaalisesti ensisilmäyksellä.

Alettiin treffailla hiljaksiin ja nyt tavataan viikoittain, aina kun kummankin työt antaa mahdollisuuden.

Kaikki kolahtaa yksiin: ajatusmaailma ja tietysti seksi .. mikä on ennenkokemattoman intiimiä ja loputtomiin kestävää.

Kyseessä on kaukosuhde, mutta välimatkaa ehkä n. 80 km ei sen hurjempaa. Ajattelin, että uuteen itsenäiseen elämänvaiheeseen tuo kaukosuhde voisi tuntua jopa paremmalta vaihtoehdolta. Huuma säilyy kuin myös itsenäisyys, mutta kyllä se välimatka toisinaan harmittaa. Yksinäisyyteenkin on eronneena ollut pakko tottua, mutta sitäpä se oli loppuajat avioliitostakin, mutta kun tuntee jotain ihanaa ja yhdessä on hauskaa, niin silloin ne yksinäiset yöt kärjistyvät.

En oikeastaan tiedä enää mikä tämä suhde on.
Aluksi työkavereita, sitten mietittiin, että tapaillaan, pidetään hauskaa yhdessä jne. Molemminpuolinen toive tuolloin.
Hänellä takana suhde, josta on koittanut päästä yli pidempään. Itsellä ei ole nk. arpia omasta erosta - ainakaan pahoja.

Se on ollut tapailua, ulkona käymistä, illanistumista, yhteisten ystävien luona käymistä jne.. ja aina mielettömiä öitä. ROmantiikka mukana kuvioissa, ei pelkkää intohimoa - lässytystä ja hempeilyä siis :)

Nyt hän on järjestänyt meille täksi v-lopuksi ihanan yhteisen loman (työt vievät meitä erilleen toisinaan) ja ajatus tuntuu ihanalta.

Minun omat ystäväni, jotka ovat hänet tavanneet kommentoivat, että vihdoin olen löytänyt "kunnon miehen" ja hänestä pidetään - itsekin olen varsin ihastunut. Pelkään vain kertoa näistä fiiliksistä tälle miehelle, vaikka tuntuu, että tunne on molemminpuoleista. Pelkään taas kerran epäonnistumista. Vastaavaa sukulaissielua en ole aiemmin tavannut ja tahtoisin säilyttää hänet elämässäni, enkä hätiköidä liikaa, mutta yksinolo on kurjaa. Kai sitä kaipaa läheisyyttä ja lämpöä jokainen meistä. Se puuttui lähes tyystin edellisestä liitosta.

Hän on tutustunut lapseeni ja on aivan ihana hänenkin seurassaan. Eli yksinhuoltajuuteni ei ole paljon ongelmia tuottanut. Kumpikin on puhunut hitaasti etenemisestä ja ihmissuhdepuolella hän on ujompi/kokemattomampi kuin minä. En siis tiedä miten ottaa esille asiaa, että tuleeko tästä jutusta mitään vai ei. Tai lähinnä spekuloida onko tämä jo seurustelua, ovatko tunteet ottaneet vallan hänenkin sisimmässään.

Ainoa ongelma on siis, etten juuri tiedä, mitä hän minusta miettii. En ole koskaan tavannut hänen ystäviään (yhteisiä työtovereita siis lukuunottamatta) enkä tiedä hänen elämästään siellä toisaalla paljon mitään.. en tiedä kuinka tosissaan on siis kanssani. Onko ehkä koskaan kertonut minusta kenellekään. Se ollaan tehty selväksi, että ei kuitenkaan tapailtaisi muita samaan aikaan, koska tuntuisi hieman "halvalta", ja hän oli ehdottomasti samaa mieltä.

Teemme kaikkea vastaavaa, mitä nk. virallisesti seurustelevat paritkin tekevät, mutta en tiedä miten määritellä tätä suhdetta, koska aluksi aina änkytettiin, että ihan vain pidetään hauskaa ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hän haaveilee avioliitosta ja perheestä, eli tosisuhteen joskus tahtoisi. Hänellä ei ole entuudestaan siis lapsia/avioliittoa takana, mutta on minua n. 9 vuotta vanhempi.

Aluksi luulin, että olen pelkkä nk. fuckbuddy, mutta eihän sellaiseen suhteeseen kuulu romanttiset hempeilyt, musiikki, viinit, hyvä ruoka jne... Itse olin suhteen alkumetreillä aina se, joka teki aloitteet.. Nyt ei tarvitse enää tehdä aloitteita... minkään asian suhteen.

Aina kun alamme jutella suhteen laadusta jompi kumpi vetää puihin. Kumpikin kyllä alkaa puhua. Tuleekohan kahden aiemin aina pahasti epäonnistuneen suhteesta lopulta muutenkaan mitään. Liikaa pelkoja takana. ITse olisin tällä hetkellä varmaan valmiimpi kuin hän. Tai en voi tietää sitä. Hän kertoi aluksi arkailleensa tätä suhdetta, kun luuli, että minulla on vielä liian tuore ero, mutta olen koittanut vakuutella olevani sinut menneisyyteni kanssa ja toivon hänenkin olevan.

Pelkään, että hätiköinnillä menetän hyvän ystävän.... Toisaalta emme ennen tätä nk. romanssia tms. olleet ystäviä - tapailimme työkavereina, ja sitten homma syveni parin kolmen kerran jälkeen fyysiseksi.

Toisaalta näitä fiiliksiä on todella hankala pitää aisoissa, kun haluaa enemmän.. Haluaisi jakaa elämäänsä ja yrittää taas jonkun toisen kanssa, jonka kanssa on niin kovin hyvä olla.

Onko kenelläkään kokemusta tai vinkkiä....