Jos taivaalla on miljardeja tähtiä eikö sen pitäisi olla hohtava ja kirkas koko pinnaltaan? Vai imeekö tähtienvälinen pöly osan valosta?
Muistaakseni valovoima heikkenee neljä kertaa kun etäisyys lisääntyy kaksi kertaa...vai menikö se toiste päin?
Muistaakseni valovoima heikkenee neljä kertaa kun etäisyys lisääntyy kaksi kertaa...vai menikö se toiste päin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
moni muukin.
mm. eräs herra Olbers jonka mukaan
asia on saanut nimen "Olbersin paradoksi".
mm. tuolla asiasta
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/muhonen.htm
Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjailija E.A.Poesta tuolla Ursan sivulla:
"Kirjailija Edgar Allan Poe ehdotti ongelmalle oikeaa ratkaisua. Maailmankaikkeus ja tähdet eivät ole ikuisia, vaan niillä on äärellinen ikä, nimittäin 14 miljardia vuotta. Sen vuoksi voimme nähdä korkeintaan 14 miljardin valovuoden päähän, ja tässä äärellisessä tilavuudessa ei ole riittävästi tähtiä, jotta niitä riittäisi joka suuntaan".
Tuo on kyllä suorastaan matemaattinen ongelma. (lähestytään ääretöntä jne.) :)
Noh, tähtiä ei kuitenkaan ole äärettömästi, niinkuin ei tosin tilaakaan avaruudessa. Tilaa on kuitenkin niin paljon, ja tähdet harvassa joten eiköhän se jotenkin tuosta johdu. :)
että eikös nykyaikana ole vallalla sen suuntainen käsitys, että tähtitaivas ei varsinaisesti ole "pinta"?:)
...mutta lankesinpas vitsiin ja rupean tyhmänä
selittämään.
Tähtitaivaalla ei ole pintaa josta kaikki
valo heijastuisi tänne. Taivas on tilaa. Vaikka
tähdet ovatkin helkkarin isoja niiden etäisyys
hajoittaa valonsäteet paljon suuremmalle
alueelle. esim.
Tähden valaisu 2 valovuoden etäisyydellä,
tähden valovoima [x] jakautuu
4*pii*2valovuotta^2 kokoiselle alueelle
=n. 50 valovuotta^2
Tähden valaisu 1 valovuoden etäisyydellä,
tähden valovoima [x] jakautuu
4*pii*valovuosi^2 kokoiselle alueelle
=n. 12,5 valovuotta^2
Ja maapallo on ihan helvetin pien osa siitä.
Jep tänne tuleva valo pienenee 4:s osaan, kun
etäisyys tuplaantuu. Säteiden hajaantuminen