avopuolison oikeus omaisuuteensa

Olin hommannut asunnon jo ennen tätä avopuolisoa ts. hän muutti minun ja lasteni asuntoon. Onko joku laki-ihminen paikalla joka voisi neuvoa kuinka turvata kotini? Meillä ei ole yhteisiä lapsia,eikä tule.

Nyt yhdessä asuessamme kummallakin omat rahat ja puoliksi kustannamme yhteiselämämme.Avopuolisoni ei ole osallistunut asunnon hankintaan koska ostin sen paljon ennen hänen tuntemistaan.

Titta kirjoitti:

Olin hommannut asunnon jo ennen tätä avopuolisoa ts. hän muutti minun ja lasteni asuntoon. Onko joku laki-ihminen paikalla joka voisi neuvoa kuinka turvata kotini? Meillä ei ole yhteisiä lapsia,eikä tule.

Nyt yhdessä asuessamme kummallakin omat rahat ja puoliksi kustannamme yhteiselämämme.Avopuolisoni ei ole osallistunut asunnon hankintaan koska ostin sen paljon ennen hänen tuntemistaan.

Lue lisää

Kotisi on turvassa. Omaisuus on ja pysyy Suomen lain mukaan sillä, jonka nimiin se on hankittu. Eli kun sinun nimesi lukee ostajana kauppakirjassa ja osakerekisterissä tai lainhuutorekisterissä, olet ja pysyt omistajana.

Avopuoliso ei voi rahoitukseen vedoten saada asunnosta mitään osuutta, vaikka olisi maksanut miten paljon hyvänsä.

tohtori D kirjoitti:

Kotisi on turvassa. Omaisuus on ja pysyy Suomen lain mukaan sillä, jonka nimiin se on hankittu. Eli kun sinun nimesi lukee ostajana kauppakirjassa ja osakerekisterissä tai lainhuutorekisterissä, olet ja pysyt omistajana.

Avopuoliso ei voi rahoitukseen vedoten saada asunnosta mitään osuutta, vaikka olisi maksanut miten paljon hyvänsä.

Lue lisää

Tohtorin vastaus kysyjälle pätee. Kysyjän ei todellakaan tarvitse olla lainkaan huolissaan omaisuudestaan; avopuolisolla ei ole siihen minkäänlaista osuutta. Kysyjän ei (avoliitossa) tarvitse tehdä mitään turvatakseen asunnon itselleen ja perintönä lapsilleen.

Ehkä kuitenkin on paikallaan täydentää vastausta. Nimiperiaate nimittäin ei ole täysin poikkeukseton (kuten tohtorin vastauksesta voisi päätellä). Joissain tapauksissa avoliiton aikana yhteiseen kayttöön ja yhteiseen lukuun hankittu omaisuus voidaan vahvistaa yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on ostettu vain toisen avopuolison nimiin. Tästä esimerkkinä seuraava Korkeimman oikeuden ratkaisu:

"Avoliitto - Yhteisomistus
Diaarinumero:    S91/586
Esittelypäivä:    12.12.1991
Antopäivä:    1.4.1992
Taltio:    1226

A ja B olivat avoliittonsa aikana hankkineet ajoneuvot yhteiseen lukuun käyttäen kummankin varoja autojen maksamiseen. Tämän vuoksi vahvistettiin, että A ja B omistivat ajoneuvot yhteisesti, vaikka ne oli rekisteröity B:n nimiin."

Oleellista ratkaisussa on:
- avoliiton aikana
- yhteiseen lukuun
- käyttäen kummankin varoja maksamiseen

Vaikka avopuoliso ei voisikaan saada asunnosta mitään omistusosuutta (kuten tohtori esittää: "vaikka olisi maksanut miten paljon hyvänsä"), rahoitukseen osallistuminen ei kuitenkaan välttämättä jää huomioon ottamatta erotilanteessa. Siitä esimerkkinä seuraava KKO:n ratkaisu:

"Avoliitto - Korvaus toisen omaisuuteen sijoitetuista varoista
Diaarinumero:    S87/922
Esittelypäivä:    15.10.1987
Antopäivä:    9.3.1988
Taltio:    719

A ja B olivat eläneet avoliitossa, jonka aikana A:n omistamalle maalle oli pääosin B:n varoilla rakennettu yhteiseen käyttöön kesämökki. A:n kuoltua ennen mökin valmistumista B ei kuitenkaan ollut voinut käyttää mökkiä. Kun ei ollut pääteltävissä, että B:n tarkoituksena olisi ollut luovuttaa mökkiin sijoittamansa varallisuuteensa nähden huomattavat varat A:lle vastikkeetta, B:llä oli oikeus saada A:n kuolinpesästä korvaus rahasijoituksestaan."

Avopuolison huomioon otettava panostus toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen voi olla myös muuta kuin rahallista. Sitä osoittaa seuraava KKO:n ratkaisu:

"Diaarinumero:    S92/248
Esittelypäivä:    15.12.1992
Antopäivä:    29.12.1993
Taltio:    4649

A:n ja B:n pitkään jatkuneen, välirikkoon päättyneen avoliiton aikana A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen ja toiminut kodissa perheen hyväksi. Sen lisäksi, että A oli näin osallistunut lastensa elatukseen, hän oli osaltaan mahdollistanut B:n kiinteistön ja perheen asuntona käytetyn omakotitalon hankkimisen. A:n asumista kodissaan ei pidetty riittävänä vastikkeena hänen toimistaan B:n omaisuuden kartuttamiseksi eikä ollut pääteltävissä, että A olisi tarkoittanut kartuttaa B:n omaisuutta siinä tapauksessa, että avoliitto päättyi välirikkoon. A:lla katsottiin olevan oikeus saada kohtuullinen korvaus panoksestaan B:ltä."

Tähdennän vielä, että mikään edellä olevista KKO:n ratkaisuista ei sovellu kysyjän tapaukseen.

Coriolanus kirjoitti:

Tohtorin vastaus kysyjälle pätee. Kysyjän ei todellakaan tarvitse olla lainkaan huolissaan omaisuudestaan; avopuolisolla ei ole siihen minkäänlaista osuutta. Kysyjän ei (avoliitossa) tarvitse tehdä mitään turvatakseen asunnon itselleen ja perintönä lapsilleen.

Ehkä kuitenkin on paikallaan täydentää vastausta. Nimiperiaate nimittäin ei ole täysin poikkeukseton (kuten tohtorin vastauksesta voisi päätellä). Joissain tapauksissa avoliiton aikana yhteiseen kayttöön ja yhteiseen lukuun hankittu omaisuus voidaan vahvistaa yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on ostettu vain toisen avopuolison nimiin. Tästä esimerkkinä seuraava Korkeimman oikeuden ratkaisu:

"Avoliitto - Yhteisomistus
Diaarinumero:    S91/586
Esittelypäivä:    12.12.1991
Antopäivä:    1.4.1992
Taltio:    1226

A ja B olivat avoliittonsa aikana hankkineet ajoneuvot yhteiseen lukuun käyttäen kummankin varoja autojen maksamiseen. Tämän vuoksi vahvistettiin, että A ja B omistivat ajoneuvot yhteisesti, vaikka ne oli rekisteröity B:n nimiin."

Oleellista ratkaisussa on:
- avoliiton aikana
- yhteiseen lukuun
- käyttäen kummankin varoja maksamiseen

Vaikka avopuoliso ei voisikaan saada asunnosta mitään omistusosuutta (kuten tohtori esittää: "vaikka olisi maksanut miten paljon hyvänsä"), rahoitukseen osallistuminen ei kuitenkaan välttämättä jää huomioon ottamatta erotilanteessa. Siitä esimerkkinä seuraava KKO:n ratkaisu:

"Avoliitto - Korvaus toisen omaisuuteen sijoitetuista varoista
Diaarinumero:    S87/922
Esittelypäivä:    15.10.1987
Antopäivä:    9.3.1988
Taltio:    719

A ja B olivat eläneet avoliitossa, jonka aikana A:n omistamalle maalle oli pääosin B:n varoilla rakennettu yhteiseen käyttöön kesämökki. A:n kuoltua ennen mökin valmistumista B ei kuitenkaan ollut voinut käyttää mökkiä. Kun ei ollut pääteltävissä, että B:n tarkoituksena olisi ollut luovuttaa mökkiin sijoittamansa varallisuuteensa nähden huomattavat varat A:lle vastikkeetta, B:llä oli oikeus saada A:n kuolinpesästä korvaus rahasijoituksestaan."

Avopuolison huomioon otettava panostus toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen voi olla myös muuta kuin rahallista. Sitä osoittaa seuraava KKO:n ratkaisu:

"Diaarinumero:    S92/248
Esittelypäivä:    15.12.1992
Antopäivä:    29.12.1993
Taltio:    4649

A:n ja B:n pitkään jatkuneen, välirikkoon päättyneen avoliiton aikana A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen ja toiminut kodissa perheen hyväksi. Sen lisäksi, että A oli näin osallistunut lastensa elatukseen, hän oli osaltaan mahdollistanut B:n kiinteistön ja perheen asuntona käytetyn omakotitalon hankkimisen. A:n asumista kodissaan ei pidetty riittävänä vastikkeena hänen toimistaan B:n omaisuuden kartuttamiseksi eikä ollut pääteltävissä, että A olisi tarkoittanut kartuttaa B:n omaisuutta siinä tapauksessa, että avoliitto päättyi välirikkoon. A:lla katsottiin olevan oikeus saada kohtuullinen korvaus panoksestaan B:ltä."

Tähdennän vielä, että mikään edellä olevista KKO:n ratkaisuista ei sovellu kysyjän tapaukseen.

Lue lisää

Järjettömän pitkä vastaus täysin ohi kysyjän kysymyksen. Miksi ei voi vastata selvästi siihen mitä ilmiselvästi kysytään. Pitkä vastauksesi perustuu lauseeseesi: "Joissain tapauksissa avoliiton aikana yhteiseen kayttöön ja yhteiseen lukuun hankittu omaisuus voidaan vahvistaa yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on ostettu vain toisen avopuolison nimiin".
Siis avoliiton AIKANA. Eihän siitä ollut kysymys.

Oikea vastaus: Ei huolta, omaisuus jonka olet hankkinut ennen avoliiton alkua on sinun ja jos menette naimisiin, voit avioehdolla turvata ennen liittoa hankkimasi asunnon, PISTE !

*tuomari kirjoitti:

Järjettömän pitkä vastaus täysin ohi kysyjän kysymyksen. Miksi ei voi vastata selvästi siihen mitä ilmiselvästi kysytään. Pitkä vastauksesi perustuu lauseeseesi: "Joissain tapauksissa avoliiton aikana yhteiseen kayttöön ja yhteiseen lukuun hankittu omaisuus voidaan vahvistaa yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on ostettu vain toisen avopuolison nimiin".
Siis avoliiton AIKANA. Eihän siitä ollut kysymys.

Oikea vastaus: Ei huolta, omaisuus jonka olet hankkinut ennen avoliiton alkua on sinun ja jos menette naimisiin, voit avioehdolla turvata ennen liittoa hankkimasi asunnon, PISTE !

Lue lisää

Turha luulla, että olisin (kaltaisesi?) putkinäkörajoitteinen, joka vastaisin (oikeammin: kommentoisin) joka kerta VAIN siihen, mitä kysytään. Siihenkin kyllä vastasin mielestäni varsin selvästi. En todellakaan ole mikään vastausautomaatti, vaan keskustelija. (Jos et huomannut, niin tämä palsta on nimetty keskustelupalstaksi.)

Kun "tohtorin" kysyjälle antama vastaus (otsikkona "Nimiperiaate") antoi mielestäni aihetta nimiperiaatteen enempään käsittelyyn, kommentoin vastausta tältä osin laajemmalti, koska katsoin tästä saattavan olla hyötyä muillekin aiheesta kiinnostuneille kuin vain ja ainoastaan kysymyksen esittäjälle. Vain esitetyn kysymyksen osaltahan kommenttini olisi ollut turha, koska siihen antamani vastauksen sisältö oli sama kuin "tohtorin" vastauksen.

Ymmärsitköhän, vai oliko taas liian pitkä "vastaus"?

*tuomari kirjoitti:

Järjettömän pitkä vastaus täysin ohi kysyjän kysymyksen. Miksi ei voi vastata selvästi siihen mitä ilmiselvästi kysytään. Pitkä vastauksesi perustuu lauseeseesi: "Joissain tapauksissa avoliiton aikana yhteiseen kayttöön ja yhteiseen lukuun hankittu omaisuus voidaan vahvistaa yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on ostettu vain toisen avopuolison nimiin".
Siis avoliiton AIKANA. Eihän siitä ollut kysymys.

Oikea vastaus: Ei huolta, omaisuus jonka olet hankkinut ennen avoliiton alkua on sinun ja jos menette naimisiin, voit avioehdolla turvata ennen liittoa hankkimasi asunnon, PISTE !

Lue lisää

Juuri nöin.Hankittu ennen avoliittoa ja myös maksettu ennen.

Coriolanus kirjoitti:

Turha luulla, että olisin (kaltaisesi?) putkinäkörajoitteinen, joka vastaisin (oikeammin: kommentoisin) joka kerta VAIN siihen, mitä kysytään. Siihenkin kyllä vastasin mielestäni varsin selvästi. En todellakaan ole mikään vastausautomaatti, vaan keskustelija. (Jos et huomannut, niin tämä palsta on nimetty keskustelupalstaksi.)

Kun "tohtorin" kysyjälle antama vastaus (otsikkona "Nimiperiaate") antoi mielestäni aihetta nimiperiaatteen enempään käsittelyyn, kommentoin vastausta tältä osin laajemmalti, koska katsoin tästä saattavan olla hyötyä muillekin aiheesta kiinnostuneille kuin vain ja ainoastaan kysymyksen esittäjälle. Vain esitetyn kysymyksen osaltahan kommenttini olisi ollut turha, koska siihen antamani vastauksen sisältö oli sama kuin "tohtorin" vastauksen.

Ymmärsitköhän, vai oliko taas liian pitkä "vastaus"?

Lue lisää

Tämä nimiperiaate on tärkeä kysymys, koska tästä aina annetaan vääriä käsityksiä kysyjille. On tärkää huomata, että omaisuus on sen, joka on sen oikeasti maksanut. Tämä käy ilmi Coriolanuksen vastauksesta. Ongelmana on vain näyttö. Kuitenkin ihmiset pääsääntöisesti haluavat toimia oikeudenmukaisesti. Siksi erotilanteessakin pitää sanoa, että omaisuus on sen, joka on sen maksanut, koska tämä on oikein.

tärkeä aihe kirjoitti:

Tämä nimiperiaate on tärkeä kysymys, koska tästä aina annetaan vääriä käsityksiä kysyjille. On tärkää huomata, että omaisuus on sen, joka on sen oikeasti maksanut. Tämä käy ilmi Coriolanuksen vastauksesta. Ongelmana on vain näyttö. Kuitenkin ihmiset pääsääntöisesti haluavat toimia oikeudenmukaisesti. Siksi erotilanteessakin pitää sanoa, että omaisuus on sen, joka on sen maksanut, koska tämä on oikein.

Lue lisää

Coriolanuksen täydennys viestiini oli hyvä.

Mutta "tärkeä aihe" sitten taas sotkeekin.

"On tärkää huomata, että omaisuus on sen, joka on sen oikeasti maksanut."

Omaisuus ei nimittäin ole SEN, joka sen on maksanut vaan sen, jonka LUKUUN omaisuus on hankittu. Rahoitus voi toimia tässä vain jonkinlaisena näyttönä siitä, kenen lukuun omaisuus on ollut tarkoitus hankkia. Pelkästään rahoitus ei kuitenkaan koskaan riitä näytöksi.

Siksi omaisuus on nimiperiaatteen mukaan nimenomaan sen, joka sen on hankkinut omiin nimiinsä!! Poikkeukset tästä ovat todelakin poikkeuksia.

niin on kyllä aivan turha lakimuutos. Avoliittolaiset saavat samat oikeudet kuin avioliitossa elävät menemällä naimisiin.

höh kirjoitti:

niin on kyllä aivan turha lakimuutos. Avoliittolaiset saavat samat oikeudet kuin avioliitossa elävät menemällä naimisiin.

Avioliitto on huolenpitoa,kannatan avioliittoa ihan toisen turvaamiseksi.Koskaan ei tiedä milloin tulee viimeinen lähtö.Toisaalta on naurettavaa että vain papin aamen virallistaa suhteen.Parit joilla on lapsia, saakoot avioliitonomaiset oikeudet.Miten sun mielestä avolaiset ovat aviopareja huonompia, tän kuvan sun viestistä sai?

Ajatteles vähän, pari on järjestänyt häät seuraavalle kesälle...onnettomuudessa kuitenkin toinen menehtyy...jää lapsia....ovat olleet 15v yhdessä ja rakennettu yhteinen koti...eloonjäänyt avo on heikoilla tuollaisessa tilanteessa-hoitaa lopuniän yhteisiä lapsia, muttei ole edes oikeutettu leskeneläkkeeseen koska pappi ei aamentaan ehtinyt sanoa...pahimmassa tapauksessa ahne suku tulee ja vie talon ja muun omaisuuden, mikäli ei ole näyttöä, että kuuluvat "leskelle"

Nimetön kirjoitti:

Avioliitto on huolenpitoa,kannatan avioliittoa ihan toisen turvaamiseksi.Koskaan ei tiedä milloin tulee viimeinen lähtö.Toisaalta on naurettavaa että vain papin aamen virallistaa suhteen.Parit joilla on lapsia, saakoot avioliitonomaiset oikeudet.Miten sun mielestä avolaiset ovat aviopareja huonompia, tän kuvan sun viestistä sai?

Ajatteles vähän, pari on järjestänyt häät seuraavalle kesälle...onnettomuudessa kuitenkin toinen menehtyy...jää lapsia....ovat olleet 15v yhdessä ja rakennettu yhteinen koti...eloonjäänyt avo on heikoilla tuollaisessa tilanteessa-hoitaa lopuniän yhteisiä lapsia, muttei ole edes oikeutettu leskeneläkkeeseen koska pappi ei aamentaan ehtinyt sanoa...pahimmassa tapauksessa ahne suku tulee ja vie talon ja muun omaisuuden, mikäli ei ole näyttöä, että kuuluvat "leskelle"

Lue lisää

Sinänsä olen aika pitkälti samaa mieltä nimimerkin Höh kanssa. Naimisiin meno on kuitenkin niin nopeasti järjestettävä toimenpide että sen lykkääminen on aina täysin vapaaehtoista. Uskoisin että maistraatissa ja myös kirkossakin vihkiajan voi saada hyvinkin nopeasti jos ei ole kovin kranttu ajasta.

Olen ymmärtänyt että avoliiton yksi keskeisistä ideoista on se että voidaan olla yhdessä usein käytännössä avioliittomaisessa suhteessa ILMAN avioliiton tuomia juridisia oikeuksia ja velvoitteita. Jos säädetään laki että avoparit (ehkä vain tietyssä tilanteessa) saavat aviopareille nytten kuuluvaan lain suojaa niin eikö silloin juuri vesitetä avoliiton idea. (Mikä, ihan henk. koht mielipide, on aika tyhmä idea)

Sitäpaitsi käytännön ongelma olisi myös se että avoliitto ei virallisesti ala milloinkaan. Riitojen välttämiseksi pitäisi olla yksiselitteinen (myös avopuolisoiden itsensä mielestä) milloin avoliitto saa avioliittomaista lain suojaa. Nyt kun avioliitossa on tietty seremonia (joko kirkollinen vihkiminen tai maistraatin vihkiminen) ei kumpikaan osapuoli voi väittää ettei tiennyt että oli naimisissa. Samoin voi olla ongelmallista määrittää milloin avoliitto loppuu. Avioliitoissa se on yksiselitteistä kun avioliitto purkautuu vain kuolemaan tai käräjäoikeuden avioeropäätökseen. Kummatkin hetket ovat yksiselitteisiä ja selviä kummankin osapuolen mielestä.

Lähestyn asiaa vielä analogian kautta vähän erikoisemmasta näkökulmasta. Suomessa on sopimusvapaus joka mm. tarkoittaa että kenenkään ei ole pakko tehdä sopimusta jonkun kanssa. Avioliitto on juridisessa mielessä nippu sopimuksia mm. omaisuuden jaosta yms.. jotka aviopuolisot "allekirjoittavat" mennessään naimisiin. Naimisiinmenohan on aina vapaaehtoista. Ketään ei voi pakottaa menemään naimisiin.

Jos avoliittoihin alettaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä (vaikkapa yhteisen lapsen syntymä) avioliiton oikeussuojaa käytännössä avoparit ovat tulleet ilman nimenomaista tahdonilmoisua eli "allekirjoitusta" tehneeksi sopimuksia joita jompi kumpi tai ehkä kummatkin eivät halua tehdä. Kuten aiemmin on sanottu eikö avoliiton idea ole nimenomaan se ettei sitouduta avioliitossa muutoin voimaan tuleviin sopimuksiin omaisuuden jaosta yms.

Nimetön kirjoitti:

Avioliitto on huolenpitoa,kannatan avioliittoa ihan toisen turvaamiseksi.Koskaan ei tiedä milloin tulee viimeinen lähtö.Toisaalta on naurettavaa että vain papin aamen virallistaa suhteen.Parit joilla on lapsia, saakoot avioliitonomaiset oikeudet.Miten sun mielestä avolaiset ovat aviopareja huonompia, tän kuvan sun viestistä sai?

Ajatteles vähän, pari on järjestänyt häät seuraavalle kesälle...onnettomuudessa kuitenkin toinen menehtyy...jää lapsia....ovat olleet 15v yhdessä ja rakennettu yhteinen koti...eloonjäänyt avo on heikoilla tuollaisessa tilanteessa-hoitaa lopuniän yhteisiä lapsia, muttei ole edes oikeutettu leskeneläkkeeseen koska pappi ei aamentaan ehtinyt sanoa...pahimmassa tapauksessa ahne suku tulee ja vie talon ja muun omaisuuden, mikäli ei ole näyttöä, että kuuluvat "leskelle"

Lue lisää

että ei ne sukulaiset tässä tapauksessa mitään veisi, koska kaikki menisi lapsille.

Jos lakimuutos tulee, niin pitäisikö heti avoliittoon mennessä tehdä "avoehtosopimus"? Jotkuhan haluavat nimenomaan olla avoliitossa, että omaisuus pysyisi sillä kenen nimissä se on. Uuden lain myötä kaikki pakotetaan samaan kaavaan, ja tekemään erillisiä sopimuksia, jos ei puolisonsa perivän. Älytöntä.

Maanmittari kirjoitti:

Sinänsä olen aika pitkälti samaa mieltä nimimerkin Höh kanssa. Naimisiin meno on kuitenkin niin nopeasti järjestettävä toimenpide että sen lykkääminen on aina täysin vapaaehtoista. Uskoisin että maistraatissa ja myös kirkossakin vihkiajan voi saada hyvinkin nopeasti jos ei ole kovin kranttu ajasta.

Olen ymmärtänyt että avoliiton yksi keskeisistä ideoista on se että voidaan olla yhdessä usein käytännössä avioliittomaisessa suhteessa ILMAN avioliiton tuomia juridisia oikeuksia ja velvoitteita. Jos säädetään laki että avoparit (ehkä vain tietyssä tilanteessa) saavat aviopareille nytten kuuluvaan lain suojaa niin eikö silloin juuri vesitetä avoliiton idea. (Mikä, ihan henk. koht mielipide, on aika tyhmä idea)

Sitäpaitsi käytännön ongelma olisi myös se että avoliitto ei virallisesti ala milloinkaan. Riitojen välttämiseksi pitäisi olla yksiselitteinen (myös avopuolisoiden itsensä mielestä) milloin avoliitto saa avioliittomaista lain suojaa. Nyt kun avioliitossa on tietty seremonia (joko kirkollinen vihkiminen tai maistraatin vihkiminen) ei kumpikaan osapuoli voi väittää ettei tiennyt että oli naimisissa. Samoin voi olla ongelmallista määrittää milloin avoliitto loppuu. Avioliitoissa se on yksiselitteistä kun avioliitto purkautuu vain kuolemaan tai käräjäoikeuden avioeropäätökseen. Kummatkin hetket ovat yksiselitteisiä ja selviä kummankin osapuolen mielestä.

Lähestyn asiaa vielä analogian kautta vähän erikoisemmasta näkökulmasta. Suomessa on sopimusvapaus joka mm. tarkoittaa että kenenkään ei ole pakko tehdä sopimusta jonkun kanssa. Avioliitto on juridisessa mielessä nippu sopimuksia mm. omaisuuden jaosta yms.. jotka aviopuolisot "allekirjoittavat" mennessään naimisiin. Naimisiinmenohan on aina vapaaehtoista. Ketään ei voi pakottaa menemään naimisiin.

Jos avoliittoihin alettaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä (vaikkapa yhteisen lapsen syntymä) avioliiton oikeussuojaa käytännössä avoparit ovat tulleet ilman nimenomaista tahdonilmoisua eli "allekirjoitusta" tehneeksi sopimuksia joita jompi kumpi tai ehkä kummatkin eivät halua tehdä. Kuten aiemmin on sanottu eikö avoliiton idea ole nimenomaan se ettei sitouduta avioliitossa muutoin voimaan tuleviin sopimuksiin omaisuuden jaosta yms.

Lue lisää

On jo aikaa, kun luin lakiuudistuksesta. Siinä ei ole kysymys siitä, että avoliittoa lähennettäsiin avioliittoon. Kyse on siitä mm. että tehdään selvemmäksi, että omaisuus ei ole aina sen, jonka nimissä se on. Mielstäni tarkoitus ei ole muuttaa nykytilaa, vaan ehkä korkeintaan helpottaa todistelutaakkaa, mutta erityisesti tehdä avoliittolaisille selväksi, että nimiperiaate on murrettavissa. Tällä vältytään turhilta oikeudenkäynneiltä, kun nimiperiaatteeseen vetoavakin selkeästi tietää, että nimiperiaate ei aina tee autuaaksi.

Nimetön kirjoitti:

Avioliitto on huolenpitoa,kannatan avioliittoa ihan toisen turvaamiseksi.Koskaan ei tiedä milloin tulee viimeinen lähtö.Toisaalta on naurettavaa että vain papin aamen virallistaa suhteen.Parit joilla on lapsia, saakoot avioliitonomaiset oikeudet.Miten sun mielestä avolaiset ovat aviopareja huonompia, tän kuvan sun viestistä sai?

Ajatteles vähän, pari on järjestänyt häät seuraavalle kesälle...onnettomuudessa kuitenkin toinen menehtyy...jää lapsia....ovat olleet 15v yhdessä ja rakennettu yhteinen koti...eloonjäänyt avo on heikoilla tuollaisessa tilanteessa-hoitaa lopuniän yhteisiä lapsia, muttei ole edes oikeutettu leskeneläkkeeseen koska pappi ei aamentaan ehtinyt sanoa...pahimmassa tapauksessa ahne suku tulee ja vie talon ja muun omaisuuden, mikäli ei ole näyttöä, että kuuluvat "leskelle"

Lue lisää

Ainakin avopari joilla on lapsia pitää verrastaa eläke ja perimisasioissa avioliitossa oleviin.Vastustan tätä kirkon ja yhteisön pakkonaittamista! Ja totisesti, kyllähän kuolo voi korjata kesken hyvien aikeiden, siitä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Leskeneläke pitäisi jättää myös avopuolisolle, mikäli liitto on esim.yli 10vuotta kestänyt ja siitä on lapsia.

Alaikäisen periessä vanhempansa, äiti/isä ei välttämättä saa hoitaa/käyttää mitenkään lapsen perintöä.Se on joissakin tilanteissa oikein ja joissakin väärin.

Kirkosta eroava kirjoitti:

Ainakin avopari joilla on lapsia pitää verrastaa eläke ja perimisasioissa avioliitossa oleviin.Vastustan tätä kirkon ja yhteisön pakkonaittamista! Ja totisesti, kyllähän kuolo voi korjata kesken hyvien aikeiden, siitä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Leskeneläke pitäisi jättää myös avopuolisolle, mikäli liitto on esim.yli 10vuotta kestänyt ja siitä on lapsia.

Alaikäisen periessä vanhempansa, äiti/isä ei välttämättä saa hoitaa/käyttää mitenkään lapsen perintöä.Se on joissakin tilanteissa oikein ja joissakin väärin.

Lue lisää

Sitten pitää tehdä avoehto mahdolliseksi, mutta pitääkö avoehto tehdä ennen lapsen syntymää ja entä jos toinen ei suostu?

anteeksi kirjoitti:

Sitten pitää tehdä avoehto mahdolliseksi, mutta pitääkö avoehto tehdä ennen lapsen syntymää ja entä jos toinen ei suostu?

Poissuljetaan mahdollinen ero, sillähän avioehdot tehdään, eroa silmälläpitäen. Kuoleman saapuessa, avioehdolla ei ole enää mitään merkitystä.

Avioehto on epäluottamuslause toista kohtaan ja itsekästä vittuilua.Olenpa kuullut jonkun vittuilevan siipalleen ehtoa hyväksikäytäen, että heittää tämän pihalle jollei toinen tee sitä ja tätä ...alistaa ja kiristää, tietäen ettei toinen omillaan pärjäisi.Ja kuitenkin anyanut koko elämänsä toiselle.Nyt puhun vanhoista ihmisistä.Viina tekee häijyistä vielä häijympiä.

Jollei erota kirjoitti:

Poissuljetaan mahdollinen ero, sillähän avioehdot tehdään, eroa silmälläpitäen. Kuoleman saapuessa, avioehdolla ei ole enää mitään merkitystä.

Avioehto on epäluottamuslause toista kohtaan ja itsekästä vittuilua.Olenpa kuullut jonkun vittuilevan siipalleen ehtoa hyväksikäytäen, että heittää tämän pihalle jollei toinen tee sitä ja tätä ...alistaa ja kiristää, tietäen ettei toinen omillaan pärjäisi.Ja kuitenkin anyanut koko elämänsä toiselle.Nyt puhun vanhoista ihmisistä.Viina tekee häijyistä vielä häijympiä.

Lue lisää

ei se ole vittuilua. Avioehdot ovat jatkuvasti lisääntyneet Suomessa, johtuisikohan suuresta eronneisuudesta? Avioehtojakin on erilaisia, ei sen tartte olla täysin ehdoton.

Lisäksi yhä useammat vanhemmat liittävät testamenttiinsa ehdon, ettei lapsensa puolisolla ole avio-oikeutta lapsensa saamaan omaisuuteen, sen tuottoon eikä sen sijaan tulleeseen omaisuuteen.

Jollei erota kirjoitti:

Poissuljetaan mahdollinen ero, sillähän avioehdot tehdään, eroa silmälläpitäen. Kuoleman saapuessa, avioehdolla ei ole enää mitään merkitystä.

Avioehto on epäluottamuslause toista kohtaan ja itsekästä vittuilua.Olenpa kuullut jonkun vittuilevan siipalleen ehtoa hyväksikäytäen, että heittää tämän pihalle jollei toinen tee sitä ja tätä ...alistaa ja kiristää, tietäen ettei toinen omillaan pärjäisi.Ja kuitenkin anyanut koko elämänsä toiselle.Nyt puhun vanhoista ihmisistä.Viina tekee häijyistä vielä häijympiä.

Lue lisää

No kyllä sillä avioehdolla on väliä myös kuolemantapauksissa jollei avioehtoa ole nimenomaisesti rajoitettu koskemaan vain avioeroa. Muuten avioehto tulee sovellettavaksi kun avioliitto päättyy ja se päätty joko kuolemaan tai avioeroon. Kuolemantapauksissa se vaan tarkoittaa ettei leski voi saada tasinkoa kuolinpesältä vaikka olikin puolisoaan köyhempi.

Kirkosta eroava kirjoitti:

Ainakin avopari joilla on lapsia pitää verrastaa eläke ja perimisasioissa avioliitossa oleviin.Vastustan tätä kirkon ja yhteisön pakkonaittamista! Ja totisesti, kyllähän kuolo voi korjata kesken hyvien aikeiden, siitä voi olla ikäviä seuraamuksia.

Leskeneläke pitäisi jättää myös avopuolisolle, mikäli liitto on esim.yli 10vuotta kestänyt ja siitä on lapsia.

Alaikäisen periessä vanhempansa, äiti/isä ei välttämättä saa hoitaa/käyttää mitenkään lapsen perintöä.Se on joissakin tilanteissa oikein ja joissakin väärin.

Lue lisää

Sanot että leskeneläkettä pitäisi saada myös avopuoliso mikäli liitto on kestänyt yli 10 vuotta ja siitä on lapsia. Kerro minulle miten määrittelet liiton alkamispäivän!! Asianomaisen oma ilmoitus ei voi olla riittävä KELA:aa kohtaan sille se mahdollistaisi aika hyvät tukihuijaukset. Pitäisikö KELA:n sitten selvittää liiton kesto? Miten se sen tekee? Jonkinlaisella kuullustelu tai todistelu menetelmällä jolloin lähestytään jo oikeusprosessin luonnetta??
Mitkä ovat mielestäsi liiton tuntomerkit eli milloin ihmiset ovat avoliitossa ja milloin eivät?? Ainoa järkevä tapa olisi silloin jonkinlainen avoliito rekisteröinti jolloin ollaan käytännössä aika pitkälti vihkimisen kaltaisessa menettelyssä.

kuule kirjoitti:

ei se ole vittuilua. Avioehdot ovat jatkuvasti lisääntyneet Suomessa, johtuisikohan suuresta eronneisuudesta? Avioehtojakin on erilaisia, ei sen tartte olla täysin ehdoton.

Lisäksi yhä useammat vanhemmat liittävät testamenttiinsa ehdon, ettei lapsensa puolisolla ole avio-oikeutta lapsensa saamaan omaisuuteen, sen tuottoon eikä sen sijaan tulleeseen omaisuuteen.

Lue lisää

Avioehto on käytännössä osa henkilökohtaista riskienhallintaa. Riskinä on avioero. Toisaalta itse näen että se on myös tietynlaista epäluottamusta koko liittoa kohtaan. Tähän pätee mielestäni sama totuus kuin osakemaailmaan. Suurella riskillä on mahdollisuus saada suuret voitot vaika riskien lauetessa voi menetys olla melkoinen. Voitolla tarkoitan hyvää ja luottamuksellista parisuhdetta joka kestää koko iän ilman että mistään avioehtopaperista tulee ikinä mitään ongelmaa suhteeseen tai sitä käytetä aseena (ns. vittuilumielessä) riidoissa yms..

anteeksi kirjoitti:

Sitten pitää tehdä avoehto mahdolliseksi, mutta pitääkö avoehto tehdä ennen lapsen syntymää ja entä jos toinen ei suostu?

Sanos muuta. Kommenttisi on suorastaan loistava!!!
Joku avoliiton oikeussujan laajentamisen kannattaja voisi vastat tuon nimimerkki Anteeksi kysymykseen!!

Maanmittari kirjoitti:

Sanot että leskeneläkettä pitäisi saada myös avopuoliso mikäli liitto on kestänyt yli 10 vuotta ja siitä on lapsia. Kerro minulle miten määrittelet liiton alkamispäivän!! Asianomaisen oma ilmoitus ei voi olla riittävä KELA:aa kohtaan sille se mahdollistaisi aika hyvät tukihuijaukset. Pitäisikö KELA:n sitten selvittää liiton kesto? Miten se sen tekee? Jonkinlaisella kuullustelu tai todistelu menetelmällä jolloin lähestytään jo oikeusprosessin luonnetta??
Mitkä ovat mielestäsi liiton tuntomerkit eli milloin ihmiset ovat avoliitossa ja milloin eivät?? Ainoa järkevä tapa olisi silloin jonkinlainen avoliito rekisteröinti jolloin ollaan käytännössä aika pitkälti vihkimisen kaltaisessa menettelyssä.

Lue lisää

Avoliitto alkaa siitäkun asutaan yhteistä osoitetta.Johan nyt raastupaan mentäessä tarkastellaan avoliiton kestoa, otettaessa huomioon tiettyjä asioita.

Maanmittari kirjoitti:

No kyllä sillä avioehdolla on väliä myös kuolemantapauksissa jollei avioehtoa ole nimenomaisesti rajoitettu koskemaan vain avioeroa. Muuten avioehto tulee sovellettavaksi kun avioliitto päättyy ja se päätty joko kuolemaan tai avioeroon. Kuolemantapauksissa se vaan tarkoittaa ettei leski voi saada tasinkoa kuolinpesältä vaikka olikin puolisoaan köyhempi.

Lue lisää

KKo 2000:100
Puolisot oli tuomittu avioeroon. Puolisoiden välisessä avioehtosopimuksessa oli sovittu, että avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja että avioliiton purkautuessa toisen kuoleman johdosta leskellä oli avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimus katsottiin päteväksi.
(Ään.)

MUTTA tämän perusteella ei kuitenkaan voi päätellä, että avioehto olisi katsottu päteväksi, jos avioliitto olisi päättynyt toisen kuolemaan. Eli vaikka molempien avio-oikeuden poistava ehto katsottiin päteväksi tässä tapauksessa, ratkaisu olisi voinut olla toinen, jos ratkaistavana olisi ollut lesken avio-oikeuden yksipuolisesti säilyttävän ehdon pätevyys.

Ja siis avioehtaja on erilaisia. Puolisot voivat poistaa avio-oikeuden:
-joko yksipuolisesti tai molemminpuolisesti
-tiettyihin omaisuuslajeihin tai -esineisiin
-heillä olevaan tai heille myöhemmin tulevaan omaisuuteen
tai
-jättää tietyt saantotyypit, esimerkiksi lahjat, avio-oikeuden ulkopuolelle.

Osituksessa jätetään tällöin avio-oikeudesta vapaa omaisuus ositettavan netto-omaisuuden määrää laskettaessa sen ulkopuolella.