Pitsiä, pitsiä, pitsiä

Pitsiä, pitsiä, pitsiä

Voi hyvät ihmiset, onko teillä vanhoja uusia pitsilakanoita?

Autoin ystävääni muutossa pienempään asuntoon.
Kaapien hyllyillä notkui noita menneen sukupolven
ikiahkeruuden tuloksia.

On rakkaitten sormien virkkamia ja käsin ommellen
kiinnitettyjä väli ja reuna ihanuuksia.

Lisäksi on valmiiksi virkattuja pitsi kääröjä, niihin
kapiokirstuihin odottamaan omanpellon pellavan kasvua.

PUSSILAKANAVALLANKUMOUS muutti kaiken.

Nuoren ystäväperheen pikku tyttö oli pelännyt
nukkua laivassa, koska siellä oli valkeat lakanat!

Oli niin tottunut näihin värikkäisiin vuodevaatteisiin.

Mitä kaikkea voisi tehdä noilla valkeilla,
käyttämättömillä pitsilakanoilla tänä päivänä?

beataB ( haikeudella muistellen)

36

7412

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Laura

      ...

    • Helena04 ejk.

      Pitsiä, pitsiä... Niin kauniita pitsilakanoita (äitini rakkaudella tekemiä kapioikseni) on edelleen kaapissani. Aluslakanoina niitä nyt vihdoin käytän, etteivät kellastuisi. Niitä vain on hankalampi mankeloida.

      Äitini harrasti pitsinvirkkausta koko ikänsä, minä muunlaisia käsitöitä. Joten pöytäliinoissa ja sängynpeitteissäkin löytyy.
      Vain hyllynreunuspitsit ovat käyttämättöminä kaapissa edelleen kääröinä, en raaski niitä poiskaan heittää. Jospa joskus (?) vielä niillekin käyttöä löytyisi...

    • virkattiin pitsejä,ostettiin pakka lakanakangasta ja sitten käsin pitsit niihin ommeltiin.

      Eihän niitä nyt niin mahtavan paljon ollut,varmaan maatalon tyttärillä orret notkui kaikkea muutakin käsintehtyä.

      Minä käytin valkeat lakanani ,ne pitsisetkin aluslakanoina, ja kunnon huononnuttua leikkasin poppana ja matonkuteiksi.
      Poppanakuteista kudoin pitkiä lauteen reunasta reunaan ylettyviä laudeliinoja, ovat olleet oikein "palvelevia", niitä olen ystävillekin vienyt.

      Jos on paljon ja hyväkuntoisia lakanoita,niistä voi muokata pussilakanoita.
      Mikäs onkaan kelliä valkeiden lakanoiden välissä,
      se on myös hyvän emännän merkki,kun lakanat saa pysymäänkin valkoisina.
      (no nykyään on ne kloriitit sun muut,eihän se konsti ole)

      • On minullakin vielä tallessa jotain.
        Mutta ne huonommat olen vienyt Keskussair ihotauti os.Ottavat mieleellään vanhoja puuvillalakanoita ja pyyheliinoja.Tekevät kääreitä.Värilliset ei käy.


    • Oi niitä aikoja

      Kunnolliset, vanhan ajan pitsilakanat vaatisivat myös kunnollisen kivimankelin.
      Muistatteko, kuin sileitä lakanoista tulikaan! Ne kiilsivät ja olivat sileät. Kuinka ihanaa olikaan mennä nukkumaan, kun oli juuri vaihdettu vastamankeloidut lakanat ja tyynyliinat.
      Nämä pussilakanat retkuvat ja ovat itsesiliäviä. Jos mankeloit, ei sitä edes huomaa. Vanhat lakanatkaan eivät mene juuri miksikään pienessä sähkömankelissa.
      Omani annoin pois ja vedän vain lakanat kaverin kanssa tiukoille rullille. Saman asian ajaa kuin se pieni vaivainen mankelintapainen.

      • Pääsky64

        pöytäliinat,lakanat vain vedetään,minulla ei ollut aikaa virkata lakanapitsiä, sänkypeittoja olen virkaanut,nykin on keittiönpöydällä liinana vauvan lakana jossa toisessa päässä on merkattu kukkakuvio,
        se käsityökausi oli ja meni oli niin kovaa tekemistä,että ihmettelee mistä siihen oli aikaa,mutta se oli ihanaa tehdä ,
        aina käsityö matkassa,viimmeiseksi kujelmat joita vieläkin teen on lapinvanttuut, niitä koko perheelle ja sukkiin kuviolliset varret,
        pitsiverhoja kudoin kangaspuissa,ja tavallisia verhoja ja sänkypeittoja,
        lakanoista saa pitsejä alushameisiin ja yöpaitoihin ja pöytöliinoihin,


      • JUlPPI

        Ku ma menin avioon ja vaimo sano eka kerran että lähetäämpäs mankeliin, ni ma sanoin sille että tässä talossa ei mankeloija, ma sain tarpeekseni siitä ku oli muden kaa pakko mennä aina mankeliin :(

        Eikä mankeloitu.

        Kuinka ollakaan, vaimokin huomasi mitä etuja siitä seurasi :)


      • Ja penskana saatiin istua ison kivimankelin päällä ja ottaa kyytiä, kun kaksi ihmistä valssasi sitä edestakaisin. Ja välillä uutta vaatetta pulikan ympärille ja taas mentiin.

        Hyvät pojat, tyynyliinojen nauhatkin jollain vempaimella rypytettiin.

        Sanos muuta, että oi niitä aikoja!


      • Pääsky64
        JUlPPI kirjoitti:

        Ku ma menin avioon ja vaimo sano eka kerran että lähetäämpäs mankeliin, ni ma sanoin sille että tässä talossa ei mankeloija, ma sain tarpeekseni siitä ku oli muden kaa pakko mennä aina mankeliin :(

        Eikä mankeloitu.

        Kuinka ollakaan, vaimokin huomasi mitä etuja siitä seurasi :)

        mitä hyvää siitä voisi seurata,jos ei mankeloi , miksi niiden kanssa, meikäläiselle liikaa korkealentoista,,


      • Iili

        Teilläkin käytettiin vanhan ajan kivimankelia! Oi, niitä aikoja. Minä jo luulin, ettei kukaan enää muista niitä.

        Kiiltävät, sileät, kylmät lakanat, jotka sitten lämpenivät, kun meni sänkyyn! Kun vastamankeloidut lakanat pantiin sänkyyn, niin taitteet olivat terävät ja lakanat kiilsivät kuin metallilevy.

        Kun muutin pois kotoa, niin minulta meni vuosia siihen, että totuin nukkumaan pesulassa pesetyissä lakanoissa. Äitini ei tottunut siihen koskaan. Viimeiseen asti hän kävi mankelissa. Kotipaikkakunnallani oli ainakin kolme maksullista kivimankelia. Ne olivat mahtavan näköisiä laitoksia. Lapsena minua aina pelotti mankelissa, koska ne olivat niin vaarallisen näköisiä. Moottori piti kovaa melua. Mankelin monen tonnin painoinen kivilaatikko nostettiin moottorin avulla metallisen kielekkeen varaan. Sitten äiti lykkäsi lakanatukin paikalleen niin, että koko yläruumis oli sen valtavan painavan kivilaatikon alla.

        Nykyaikana niitä ei olisi missään tapauksessa hyväksytty vaarallisuutensa takia. Yhdessä paikkakunnan mankelissa oli sellainen vika, että tonnien painoinen laatikko ei pysynytkään itsestään metallikielekkeen varassa, vaan koko ajan piti pitää kiinni kahvasta, jotta kivilaatikko ei putoaisi. Olihan siihen sitten pantu paksu kumilenkki turvaamaan kahvaa, mutta pelottavan näköistä se aina oli.


      • Omassa taloudessani on jo yli 30 vuotta sitten ostettu Husqvarna Automatic, joka edelleen toimii ja on ahkerassa käytössä.
        Olen niin tottunut mankeliin, että käytän sitä kaikkeen pyykin jälkikäsittelyyn, paitsi sellaisiin vaatteisiin joissa on nappeja tai vetoketjuja.
        Silittämisestä en pidä, mankeloiminen käy nopeasti.
        Tässä mankelissa voi säätää valssien puristusta ja lakanat ovat taatusti yhtä sileät kuin kivimankelissa jyrätyt, eikä tarvitse pyörittää enempää kuin pari kertaa valssin ympäri.
        T-paidat, alusvaatteet, kaikki sileäksi nopeasti.
        Vaatekaappeihin tuntuu mahtuvan enemmän kun pyykit on siisteissä ja sileissä pinoissa.
        Pyykinpesu ja mankelointi ovat mielipuuhiani!


      • JUlPPI
        Pääsky64 kirjoitti:

        mitä hyvää siitä voisi seurata,jos ei mankeloi , miksi niiden kanssa, meikäläiselle liikaa korkealentoista,,

        hyvä no 1. Säästyy siltä vaivalta.
        hyvä no 2. Lakanat ovat yhtä käyttökelpoisia kuin mankeloituinakin,
        hyvä no 3. Perhesopu pysyy ja paranoo ku ei tartte riijellä mankeloimisesta.

        Avioliitto tosin päättyi mutta ei se lakanoista ollu kii :)


      • Helena04 ejk.
        JUlPPI kirjoitti:

        hyvä no 1. Säästyy siltä vaivalta.
        hyvä no 2. Lakanat ovat yhtä käyttökelpoisia kuin mankeloituinakin,
        hyvä no 3. Perhesopu pysyy ja paranoo ku ei tartte riijellä mankeloimisesta.

        Avioliitto tosin päättyi mutta ei se lakanoista ollu kii :)

        Mankeloin lakanani niin kauan kuin jaksan. Taloyhtiössämme on hyvä mankeli.
        Miksikö? On ihanaa nukkua mankeloitujen lakanoiden välissä! :)

        Minulle 1. se ei ole vaiva
        2. tietenkin lakana kuin lakana, mutta ihoni tuntee eron
        3. mankeloiminen on aina meikäläiselle kuulunut ja kuuluu edelleen. Työ luo tyytyväisyyttä.


      • mankeloitu tai
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Mankeloin lakanani niin kauan kuin jaksan. Taloyhtiössämme on hyvä mankeli.
        Miksikö? On ihanaa nukkua mankeloitujen lakanoiden välissä! :)

        Minulle 1. se ei ole vaiva
        2. tietenkin lakana kuin lakana, mutta ihoni tuntee eron
        3. mankeloiminen on aina meikäläiselle kuulunut ja kuuluu edelleen. Työ luo tyytyväisyyttä.

        vaikka silitetty lakana pysyy siistimpänä ja on iholle miellyttävämpi, kuin vain vedetty lakana. Nykyään ei tahdo mistään löytyä samanlaista lakanakangasta kuin 30-40 vuotta sitten, sillä itse kankaassa oli ns.ryhtiä. Minä vielä tänä päivänä käytän niitä flikkuurenaikaasia valakoosia lakanoota ja niin kauan kun ne pysyy ehejänä. Välillä tuli ostettua valmiita lakanapakkauksia, mutta nyt olen ottanut uusiokäyttöön nämä vanhat.


      • Helena04 ejk.
        mankeloitu tai kirjoitti:

        vaikka silitetty lakana pysyy siistimpänä ja on iholle miellyttävämpi, kuin vain vedetty lakana. Nykyään ei tahdo mistään löytyä samanlaista lakanakangasta kuin 30-40 vuotta sitten, sillä itse kankaassa oli ns.ryhtiä. Minä vielä tänä päivänä käytän niitä flikkuurenaikaasia valakoosia lakanoota ja niin kauan kun ne pysyy ehejänä. Välillä tuli ostettua valmiita lakanapakkauksia, mutta nyt olen ottanut uusiokäyttöön nämä vanhat.

        miten yritin vuosikausia peräti säästellä näitä vanhoja, hienommin nimikoituja jne. lakanoita... Mihin!? - Ja osteltiin sitten uusia, todella minunkin mielestäni huonompilaatuisia lakanoita. Vaan nyt herrastellaan vanhoilla :))
        Tai sitten satiineissa, joissa niissäkin on eroa.


      • aluslakana
        mankeloitu tai kirjoitti:

        vaikka silitetty lakana pysyy siistimpänä ja on iholle miellyttävämpi, kuin vain vedetty lakana. Nykyään ei tahdo mistään löytyä samanlaista lakanakangasta kuin 30-40 vuotta sitten, sillä itse kankaassa oli ns.ryhtiä. Minä vielä tänä päivänä käytän niitä flikkuurenaikaasia valakoosia lakanoota ja niin kauan kun ne pysyy ehejänä. Välillä tuli ostettua valmiita lakanapakkauksia, mutta nyt olen ottanut uusiokäyttöön nämä vanhat.

        Vanhaa kunnon niin kutsuttua ”jokamiehen lakanakangasta” ei kai saa enää mistään?

        Siinä kankaassa oli ryhtiä ja kestävyyttä, mitä useimmin pesi, sen valkoisemmaksi tuli.


      • Iili
        aluslakana kirjoitti:

        Vanhaa kunnon niin kutsuttua ”jokamiehen lakanakangasta” ei kai saa enää mistään?

        Siinä kankaassa oli ryhtiä ja kestävyyttä, mitä useimmin pesi, sen valkoisemmaksi tuli.

        Meillä oli muutama kappale. Ne olivat luku sinänsä. Kun ne oli mankeloitu ja pantiin vuoteeseen, niin oli todellinen nautinto mennä nukkumaan niiden väliin.

        (Totuuden kertoakseni äiti yritti aina pitää ne vain itsellään. Hän selitti, että ne ovat niin harmaan näköisiä, että haluaa lastensa nukkuvan kauniimmissa lakanoissa.)


      • Pääsky64
        Iili kirjoitti:

        Meillä oli muutama kappale. Ne olivat luku sinänsä. Kun ne oli mankeloitu ja pantiin vuoteeseen, niin oli todellinen nautinto mennä nukkumaan niiden väliin.

        (Totuuden kertoakseni äiti yritti aina pitää ne vain itsellään. Hän selitti, että ne ovat niin harmaan näköisiä, että haluaa lastensa nukkuvan kauniimmissa lakanoissa.)

        ei ollut lakanoita kun mummulassa jossa oli matkustajia ja turistien majoitusta. Meillä oli aluset valkeista leikkelyksistä kudotut ja raidat kirkkaat. Pesivät varmaan kesällä ei niitä voinut talvella pestä. Sellainen alunen olkisen patjan päällä, oljet voi vaihtaa useammin,varsinkin lapsilla jos meni alle .

        Peittona velti lampaannahoista tehty,niitä ei tiettävästi pesty ja tyyny höyhenistä. Siinä ei ollut allergisia saisi olla ilman vuodevaatteita.

        Veltin alla oli aina se sama lampaan haju,ei tuntunut pahalta.
        Kyllähän mankeloiduilla lakanoilla on ihana nukkua.Joskus olen mankeloinutkin,alakerrassa on mankeli ja omakin on talolla,kummasti ne vaan jäävät mankeloimatta.
        Pitäisi olla niin tarkka tyttö kun tuo Helena ja toiset,niin ei voisi olla tekemättä.
        Muistan nukkuneeni hotellissa ensimmäisen kerran ja lakanat tuntui harvinaisen liukkailta ja pehmeiltä.Naapurin emäntäkin oli samalla retkellä ensiketaa hotellissa yötä,olimma kumpikin 50,ppisä .Se tuli aamulla sanomaan että miten ihanat lakanatja että Rigekin on ollut yötä tässä hotellissa.
        Pitkään tunsimme olleemme mukana ylellisessä elämässä yön.


      • elma05
        MdK-MdK kirjoitti:

        Omassa taloudessani on jo yli 30 vuotta sitten ostettu Husqvarna Automatic, joka edelleen toimii ja on ahkerassa käytössä.
        Olen niin tottunut mankeliin, että käytän sitä kaikkeen pyykin jälkikäsittelyyn, paitsi sellaisiin vaatteisiin joissa on nappeja tai vetoketjuja.
        Silittämisestä en pidä, mankeloiminen käy nopeasti.
        Tässä mankelissa voi säätää valssien puristusta ja lakanat ovat taatusti yhtä sileät kuin kivimankelissa jyrätyt, eikä tarvitse pyörittää enempää kuin pari kertaa valssin ympäri.
        T-paidat, alusvaatteet, kaikki sileäksi nopeasti.
        Vaatekaappeihin tuntuu mahtuvan enemmän kun pyykit on siisteissä ja sileissä pinoissa.
        Pyykinpesu ja mankelointi ovat mielipuuhiani!

        Oikein tuli muistot myös minulle kivimankelista.
        Melkoinen "köriläs" pienen lapsen silmin.Tuttua myös Valo-pulveri ja lipeäkivi.Oikein pitää äitiä kunnioittaa,miten paljon hän teki työtä meidän lasten(4kpl)takia ja myös oman ansiotyönsä ohella.
        P.S. Pitsilakanoita on 2 tusinaa minunkin liinavaate kaapissa .


    • (Frede)riikka

      Muistatko pesupulveri Valon ja pääkallon kuvalla varustetun lipeäpurkin?

      Lakanat pantiin saunaan likoamaan saaveihin yön yli. Seuraavana päivänä äiti hinkkasi ne sinkkisessä hankausaltaassa Valo-pulverissa. Sitten ne valkaistiin keittämällä saunan padassa. Vieläkin tunnen lipeän hajun nenässäni höyryävässä saunassa.

      Mutta pesutiloksen oli "Ihan puhtaat valkoiset lakanat".

      • (Frede)riikka

        = pesutuloksena


      • Hintriika

        Olin 8-vuotias, kun muutimme kerrostaloon ja talon pesutuvassa äiti teki nuo kaikki samat rituaalit, joista Frederiikka kertoi. Pyykkipäivä oli todella kokonainen päivä. Minun hommana oli tehdä makkarasoppaa ja auttaa sitten ripustamaan pyykkejä narulle - kesällä ulos, talvella vintillä olevaan kuivaustilaan. Pyykkipäivän jälkeen oli toinen päivä sen hirviömäisen mankelin kanssa. Sekin oli kerrostalon alakerrassa.

        Äiti yritti viimeiseen saakka panna hanttiin ensimmäisen pulsaattorikoneen hankintaa. Hän ei uskonut, että koneessa tulisi puhdasta pyykkiä, mutta "lannistui" lopulta isän painostuksen edessä. Ja pakkohan se on myöntää, että niin puhdasta ei millään automatiikalla saa kuin niillä entisajan myrkyillä. Niiden mahdolliset terveyshaitat onkin jo toinen juttu.


      • Hintriika kirjoitti:

        Olin 8-vuotias, kun muutimme kerrostaloon ja talon pesutuvassa äiti teki nuo kaikki samat rituaalit, joista Frederiikka kertoi. Pyykkipäivä oli todella kokonainen päivä. Minun hommana oli tehdä makkarasoppaa ja auttaa sitten ripustamaan pyykkejä narulle - kesällä ulos, talvella vintillä olevaan kuivaustilaan. Pyykkipäivän jälkeen oli toinen päivä sen hirviömäisen mankelin kanssa. Sekin oli kerrostalon alakerrassa.

        Äiti yritti viimeiseen saakka panna hanttiin ensimmäisen pulsaattorikoneen hankintaa. Hän ei uskonut, että koneessa tulisi puhdasta pyykkiä, mutta "lannistui" lopulta isän painostuksen edessä. Ja pakkohan se on myöntää, että niin puhdasta ei millään automatiikalla saa kuin niillä entisajan myrkyillä. Niiden mahdolliset terveyshaitat onkin jo toinen juttu.

        meni pyykkiä pestessä.
        Vielä 50-luvun lopulla, nuorikkona ollessa asuimme omakotitalon yläkerrassa ja pyykinpesu tapahtui saunassa, korvossa,pyykkilaudalla hangaten, siitä en pitänyt.
        Äidillä oli mahdollista vuokrata iso pyykkitupa, sinne menimme kaikki sisareni, miniä ,äiti ja minä.
        Pyörän tarakalle vain kori ja menoksi.
        Siellä oli neljä isoa puupunkkaa, siinä punkan pohjalla sitten pyykit hangattiin, mäntysuopa pesuaineena.
        Iso muuripata, missä pyykit keitettiin lipeällä,silmissäni nään miten äiti maistoi lipeän ja sylkäisi pois.
        Kepillä pyykkiä hämmennettiin, kun valkopyykki otettiin pois, äiti "lappasi" miesten kirjavat työpaidat, viimeiset hienhajut pois saadakseen.
        Sementtinen iso allas toimi huuhtelupaljuna.
        Minusta nämä pyykkipäivät olivat mukavia(vaikka olikin rankkaa työtä)meillä oli tietenkin eväät mukana,siellä nautimme hyvin ansaituista kahvitauoista ja yhdessä oloista.

        Nykyään puhutaan pyykinpesusta, ainoa tehtävä, laittaa pyykit koneeseen ja levittää kuivamaan.
        Perheen yhdessä toimimista pyykkipäiväkin lujitti,ja pyykit olivat tosi puhtaita.


      • SkillaN kirjoitti:

        meni pyykkiä pestessä.
        Vielä 50-luvun lopulla, nuorikkona ollessa asuimme omakotitalon yläkerrassa ja pyykinpesu tapahtui saunassa, korvossa,pyykkilaudalla hangaten, siitä en pitänyt.
        Äidillä oli mahdollista vuokrata iso pyykkitupa, sinne menimme kaikki sisareni, miniä ,äiti ja minä.
        Pyörän tarakalle vain kori ja menoksi.
        Siellä oli neljä isoa puupunkkaa, siinä punkan pohjalla sitten pyykit hangattiin, mäntysuopa pesuaineena.
        Iso muuripata, missä pyykit keitettiin lipeällä,silmissäni nään miten äiti maistoi lipeän ja sylkäisi pois.
        Kepillä pyykkiä hämmennettiin, kun valkopyykki otettiin pois, äiti "lappasi" miesten kirjavat työpaidat, viimeiset hienhajut pois saadakseen.
        Sementtinen iso allas toimi huuhtelupaljuna.
        Minusta nämä pyykkipäivät olivat mukavia(vaikka olikin rankkaa työtä)meillä oli tietenkin eväät mukana,siellä nautimme hyvin ansaituista kahvitauoista ja yhdessä oloista.

        Nykyään puhutaan pyykinpesusta, ainoa tehtävä, laittaa pyykit koneeseen ja levittää kuivamaan.
        Perheen yhdessä toimimista pyykkipäiväkin lujitti,ja pyykit olivat tosi puhtaita.

        Aikaisin keväällä ne siellä isossa saunan muuripadassa keittelivät niitä talven aikaan likaantuneita lakanoita lipeöittensä kanssa.
        Lipeä oli näöltään valkeaa kuin maito ja jos jossain säilytettiin viinapullossa niin onnettomuus saattoi tapahtua että, lapsi erehdyksessä kurkkunsa poltti.

        Sitten näiden taikakeitoksien jälkeen ne höyryävät vaatteet nosteltiin pulikalla saaviin ja ei kun rekeen ja avantoon huuhtoa hakkaamaan, Voi niitä sormiparkoja siinä jäisessä vedessä. Lienee moni reumatismi sieltä alkunsa saanut?

        Iso piha oli vedetty naruja ristiin rastiin ja tuli siihen melkoinen liputus päivä kevät auringon valkaistessa lakanamerta valkeaa hankea vastaan..


      • (Frede)riikka
        Hintriika kirjoitti:

        Olin 8-vuotias, kun muutimme kerrostaloon ja talon pesutuvassa äiti teki nuo kaikki samat rituaalit, joista Frederiikka kertoi. Pyykkipäivä oli todella kokonainen päivä. Minun hommana oli tehdä makkarasoppaa ja auttaa sitten ripustamaan pyykkejä narulle - kesällä ulos, talvella vintillä olevaan kuivaustilaan. Pyykkipäivän jälkeen oli toinen päivä sen hirviömäisen mankelin kanssa. Sekin oli kerrostalon alakerrassa.

        Äiti yritti viimeiseen saakka panna hanttiin ensimmäisen pulsaattorikoneen hankintaa. Hän ei uskonut, että koneessa tulisi puhdasta pyykkiä, mutta "lannistui" lopulta isän painostuksen edessä. Ja pakkohan se on myöntää, että niin puhdasta ei millään automatiikalla saa kuin niillä entisajan myrkyillä. Niiden mahdolliset terveyshaitat onkin jo toinen juttu.

        Pulsaattorikoneen tulo kotiin 1950-luvulla oli valtaisa edistysaskel pyykinpesussa. Naapurin rouva suhtautui siihen aivan samalla tavalla, kuin äitisi. Käsiään heilutellen hän nauraen sanoi: "Meille ei pesukonetta hankita niin kauan, kun näissä voimaa riittää"! Hänellä oli 6-henkinen perhe.

        Olen muuten tänä kesänä huomannut, että mökkiläiset ilmoittelevat lehdessä, etsiskellen noita pulsaattorikoneita.


      • (Frede)riikka
        SkillaN kirjoitti:

        meni pyykkiä pestessä.
        Vielä 50-luvun lopulla, nuorikkona ollessa asuimme omakotitalon yläkerrassa ja pyykinpesu tapahtui saunassa, korvossa,pyykkilaudalla hangaten, siitä en pitänyt.
        Äidillä oli mahdollista vuokrata iso pyykkitupa, sinne menimme kaikki sisareni, miniä ,äiti ja minä.
        Pyörän tarakalle vain kori ja menoksi.
        Siellä oli neljä isoa puupunkkaa, siinä punkan pohjalla sitten pyykit hangattiin, mäntysuopa pesuaineena.
        Iso muuripata, missä pyykit keitettiin lipeällä,silmissäni nään miten äiti maistoi lipeän ja sylkäisi pois.
        Kepillä pyykkiä hämmennettiin, kun valkopyykki otettiin pois, äiti "lappasi" miesten kirjavat työpaidat, viimeiset hienhajut pois saadakseen.
        Sementtinen iso allas toimi huuhtelupaljuna.
        Minusta nämä pyykkipäivät olivat mukavia(vaikka olikin rankkaa työtä)meillä oli tietenkin eväät mukana,siellä nautimme hyvin ansaituista kahvitauoista ja yhdessä oloista.

        Nykyään puhutaan pyykinpesusta, ainoa tehtävä, laittaa pyykit koneeseen ja levittää kuivamaan.
        Perheen yhdessä toimimista pyykkipäiväkin lujitti,ja pyykit olivat tosi puhtaita.

        Polkupyörällä ajettiin huuhtelemaan pyykit joen rantaan. Sinne oli noin kilometrin matka.

        Huuhtelumatkat olivat hauska sosiaalinen tapahtuma. Äidit huuhtelivat pyykkiä virtaavassa joessa ja juttelivat kuulumisia. Me lapset pääsimme uimaan. Noilla pyykinhuuhtelumatkoilla minäkin opin uimataidon alkeet.


      • (Frede)riikka
        beataBarbara kirjoitti:

        Aikaisin keväällä ne siellä isossa saunan muuripadassa keittelivät niitä talven aikaan likaantuneita lakanoita lipeöittensä kanssa.
        Lipeä oli näöltään valkeaa kuin maito ja jos jossain säilytettiin viinapullossa niin onnettomuus saattoi tapahtua että, lapsi erehdyksessä kurkkunsa poltti.

        Sitten näiden taikakeitoksien jälkeen ne höyryävät vaatteet nosteltiin pulikalla saaviin ja ei kun rekeen ja avantoon huuhtoa hakkaamaan, Voi niitä sormiparkoja siinä jäisessä vedessä. Lienee moni reumatismi sieltä alkunsa saanut?

        Iso piha oli vedetty naruja ristiin rastiin ja tuli siihen melkoinen liputus päivä kevät auringon valkaistessa lakanamerta valkeaa hankea vastaan..

        Joulupyykin pesu kuului osana jouluvalmisteluihin. Se pestiin joulukuun alkupuolella joka talossa.

        Jäisiä lakanoita kuivui pihalla ja vintillä, jonne oli ripustettu narut.

        Seuraava pyykkiruljanssi oli keväällä. Keskitalvella ei lakanoita pesty.

        Lakanoita täytyi olla paljon, että selvittiin talvesta. Siinä taitaa olla syy valtaisaan lakanavuoreen, joka on nyt päänsärkymme.


      • (Frede)riikka kirjoitti:

        Pulsaattorikoneen tulo kotiin 1950-luvulla oli valtaisa edistysaskel pyykinpesussa. Naapurin rouva suhtautui siihen aivan samalla tavalla, kuin äitisi. Käsiään heilutellen hän nauraen sanoi: "Meille ei pesukonetta hankita niin kauan, kun näissä voimaa riittää"! Hänellä oli 6-henkinen perhe.

        Olen muuten tänä kesänä huomannut, että mökkiläiset ilmoittelevat lehdessä, etsiskellen noita pulsaattorikoneita.

        sellainen mökillä ja helpottaa kummasti hommaa.
        Pesenkin mökillä kaikki pyykit huushollistani, pyykkipussi mökille mennessä aina mukana.
        Siellä on narut "ristiin rastiin" liputus joka viikonloppu;))(siis kesäaikaan)


      • ihmettelevät miniät
        (Frede)riikka kirjoitti:

        Joulupyykin pesu kuului osana jouluvalmisteluihin. Se pestiin joulukuun alkupuolella joka talossa.

        Jäisiä lakanoita kuivui pihalla ja vintillä, jonne oli ripustettu narut.

        Seuraava pyykkiruljanssi oli keväällä. Keskitalvella ei lakanoita pesty.

        Lakanoita täytyi olla paljon, että selvittiin talvesta. Siinä taitaa olla syy valtaisaan lakanavuoreen, joka on nyt päänsärkymme.

        Nuoret perheet selviävät parilla pussilakanalla henkeä kohden. Ihmettelevät, kuinka vanhemmilla ihmisillä on yhä valkoisia lakanoita tusinakaupalla. Kaikkea liinavaatettahan piti aikaisemmin olla muutaman kuukauden kestävä satsi pyykkipäivästä pyykkipäivään. Mikä määrä kaappitilaakin niihin meni! Liinavaatekaapit erikseen ja isot piirongin pyyhkeille ja tyynynpäällisille.
        Taistelemme aina vain niiden lakapinkkojen kanssa. Minulla on vielä edellisiltäkin polvilta perittyjä, tosi hienoja pitsilakanoita ja pellavapöytäliinoja, joita ei kannata käyttää ollenkaan, kun ei niitä saa sileksi millään konstilla.


      • Hintriika
        SkillaN kirjoitti:

        sellainen mökillä ja helpottaa kummasti hommaa.
        Pesenkin mökillä kaikki pyykit huushollistani, pyykkipussi mökille mennessä aina mukana.
        Siellä on narut "ristiin rastiin" liputus joka viikonloppu;))(siis kesäaikaan)

        Esikoisemme oli jo syntynyt, kun pesin vielä nyrkkipyykkinä vauvanvaatteet. Sitten sain ensimmäisen pesukoneen, joka oli modersisoitu versio pulsaattorikoneesta. Sitä sanottiin hienosti puoliautomaatiksi. Tosiasiassa siinä oli vain pulsaattorikoneen kanssa samaan runkoon yhdistettynä pystylinko.

        Huuhtelu olisi pitänyt tehdä käsin, mutta monesti "pinnasin" niin, että siirsin vaatteet suoraan linkoon ja laskin siihen moneen kertaan vettä, jolloin ne samalla viruttuivat. Nyt jälkeenpäin miettien olisi ehkä helpommalla päässyt, kun olisi normaalisti huljutellut vaatteet vaikkapa ammeessa. Lingon sai täyttää tosi monta kertaa, ennen kuin vedestä oli kaikki pesuaine huuhtoutunut pois.


      • Iili

        Valo oli ensimmäinen synteettinen pesuaine. Siitä sanottiin, että jos käyttää pelkkää Valoa, niin valkoisista lakanoista tulee punertavia. En tiedä, oliko se totta.

        Minun lapsuudessani lipeäkivi oli valkoisina möykkyinä tai lohkareina. Sitä säilytettiin isossa lasipurkissa, eivätkä lapset saaneet koskea purkkiin.

        Valtava pyykkimäärä vietiin likoamaan edellisenä iltana pyykkitupaan. Aamulla tuli sitten pyykkäri pesemään pyykit suurissa neliskulmaisissa puuastioissa, joissa oli jalat. Pesutuvassa oli pata, jossa pyykit keitettiin, ja siellä oli suuri betoninen tai sementtinen allas, jossa ne huuhdeltiin. Kraanasta tuli järvivettä.

        Muistan sellaisen ihmeen (olin 4-vuotias), että pyykkäri joi kahvia "tassilta". En ole nähnyt vastaavaa koskaan sen jälkeen mualla kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.


      • Hintriika
        Iili kirjoitti:

        Valo oli ensimmäinen synteettinen pesuaine. Siitä sanottiin, että jos käyttää pelkkää Valoa, niin valkoisista lakanoista tulee punertavia. En tiedä, oliko se totta.

        Minun lapsuudessani lipeäkivi oli valkoisina möykkyinä tai lohkareina. Sitä säilytettiin isossa lasipurkissa, eivätkä lapset saaneet koskea purkkiin.

        Valtava pyykkimäärä vietiin likoamaan edellisenä iltana pyykkitupaan. Aamulla tuli sitten pyykkäri pesemään pyykit suurissa neliskulmaisissa puuastioissa, joissa oli jalat. Pesutuvassa oli pata, jossa pyykit keitettiin, ja siellä oli suuri betoninen tai sementtinen allas, jossa ne huuhdeltiin. Kraanasta tuli järvivettä.

        Muistan sellaisen ihmeen (olin 4-vuotias), että pyykkäri joi kahvia "tassilta". En ole nähnyt vastaavaa koskaan sen jälkeen mualla kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.

        Et voi olla tosissasi, ettet ole nähnyt "livenä" tassilta kahvinsa juovia kuin sen pyykkärin! Minusta lapsuudessa oli suoranainen ihme nähdä jonkun juovan kupista! Kaiken ikäiset aikuiset pistivät sokeripalan suuhun, kaatoivat kahvia lautaselle ja sitten ryystivät kahvin "sokeripalan lävitse" suuhunsa.

        Nyt on siis päästy ketjussa lakanapitseistä kahvinjuontiin!


      • pyykkäri
        Iili kirjoitti:

        Valo oli ensimmäinen synteettinen pesuaine. Siitä sanottiin, että jos käyttää pelkkää Valoa, niin valkoisista lakanoista tulee punertavia. En tiedä, oliko se totta.

        Minun lapsuudessani lipeäkivi oli valkoisina möykkyinä tai lohkareina. Sitä säilytettiin isossa lasipurkissa, eivätkä lapset saaneet koskea purkkiin.

        Valtava pyykkimäärä vietiin likoamaan edellisenä iltana pyykkitupaan. Aamulla tuli sitten pyykkäri pesemään pyykit suurissa neliskulmaisissa puuastioissa, joissa oli jalat. Pesutuvassa oli pata, jossa pyykit keitettiin, ja siellä oli suuri betoninen tai sementtinen allas, jossa ne huuhdeltiin. Kraanasta tuli järvivettä.

        Muistan sellaisen ihmeen (olin 4-vuotias), että pyykkäri joi kahvia "tassilta". En ole nähnyt vastaavaa koskaan sen jälkeen mualla kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.

        Ja sikuria kahvin sekaan. Voikukan juuria me lapset kahvin lisukkeeksi ja korvikkeeksi aikuisille keräsimme.

        Sitten tyytyväistä ryystämistä kuulimme


      • pulsaatori
        SkillaN kirjoitti:

        sellainen mökillä ja helpottaa kummasti hommaa.
        Pesenkin mökillä kaikki pyykit huushollistani, pyykkipussi mökille mennessä aina mukana.
        Siellä on narut "ristiin rastiin" liputus joka viikonloppu;))(siis kesäaikaan)

        Huomasin tämän iki vahan kirjoituksen ja aatelin vastata muutaman sanan! Itse miehenä tykään pyykinpesusta! Pesen mökillä kaikki pyykit pulsaattorikoneella! Haen joskus pyykkejä myös äidiltä kun olen menossa pyykille! Itselläni on kolme pulsaattorikonetta! Tykään pestä pyykit nykyisikin pulsaattorikoneella! Aikaahan siihen menee mutta kyllä näikin saa pyykit puhtaaksi! Ole pikkupojasta saakka tykkänyt pestä pyykit pulsaattorikoneella!


    • Mukavaa, kun pitsit rönsyili aina pesupaljun, tassin äärelle ja milloin minkin äärelle.

      Kuten joku tuolla kirjoitti, että nykyajan nuori pärjää kahdella pussi- ja aluslakanalla. Yhdet käytössä, toiset pesussa.

      Liinavaatteiden säilytysongelma jäi siis meille edelleen, joten pitänee ryhtyä sommittelemaan verhoja, tai muuta vastaavaa kaappeja täyttävistä vanhoista käsitöistä.

      Uusiokäyttöön kaikki!

      Näytetään me sitten komeilta pitsipuseroissa ja pellavapöytäliina hameissamme.

      - Uusioseniorit -

      • Pääsky64

        pitsinen pitkä kesähame minulla oli viimekesänä,ja sitä suosittelen. Ei se likaannu sen enmpää kun on niin väljä.

        Niistä lakanoista saatte sellaisia ja lahjaksi minälle ja tyttärille. Ja pöytäliinoja pitää kokoajan vaihtaa pesuun että saa olla monia.


    Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      106
      5520
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      3683
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3245
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      453
      2568
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      261
      1610
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      87
      1356
    7. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      13
      1309
    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1283
    9. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1248
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      150
      1192
    Aihe