Optisia harhoja

mulla on aina sunnuntaisin aamulla näköpiirissä sellaisia vaaleanpunaisia elefantteja. nekin ovat eräänlaisia optisia harhoja.

Rengas näyttää pyörivän takaperin johtuen television virkistystaajuudesta joka on jotain 100Hz luokkaa. Eli ruutu päivittyy kerran 0,01s, ja jos rengas ei ole kerennyt pyörähtää tässä ajassa ns. n * täyttä kierrosta ja pyörimysnopeus pysyy vakiona niin näyttää siltä kuin rengas pyörisi takaperin, tosielämässä tämä ei tosin näy (ellei ole pahasti häikkää silmissä).
Raita juoksee televisiossa juoksee raita kuvattaessa näyttöä / toista televisiota samasta syystä kuin edellisessä jos virkistystaajuudet eivät osu kohdilleen.

Yksi kiva harha on kangastus, jonka useimmat ovat nähneet kuumana päivänä tiellä: tiellä näkyvä "lätäkkö" on taivas, josta tuleva valo taipuu niin kivasti, että silmään tuleva valo näyttää tulevan tien pinnasta.

Mukavasti noita taittumiseen liittyviä harhoja voi tutkailla akvaarion avulla. Kun katselee yhtä kalaa eri suunnista, huomaa miten paljon vesi-ilma-rajapintakin aiheuttaa taittumista. Hauskaa on myös katsoa sivulta yläviistoon ja yrittää nähdä vedenpinnan läpi.

Myös ylhäältäpäin veden alle katsottaessa tulee helposti yllättäviä tilanteita, kun kohteet näyttävät olevan eri paikoissa kuin mitä oikeasti ovat. Tämän on varmaan jokainen tuulastaja saanut kokea.

Tuossa kangastuksen tapaukseesa kysehän on siitä, että ilman taitekerroin muuttuu lämpötilan mukaan, jolloin lähellä kuumaa asvalttia taitekerroin on pienempi kuin hiukan korkeammalla. Veden ja ilman rajapinnalla taitekerroinero on taas ilmeisempi.

Lattialle tuli kerran sälekäihtimen varjo. Auringon editse kulki pilviä joka pehmensi varjoja, toisinaan tuli voimakas mielikuva kun katsoi varjoja lattialla että lattia on aivan kuin aaltopelti. Kun aurinko paistoi kirkkaasti niin silloin näyttikin sälekaihtimen varjolta. Pilven pehmentäessä varjoja, ilmiö oli voimakas ihan hullulta tuntui kuljettaa jalkaa lattialla joka on sileä ja näyttää aallokkaalta. Otimme valokuvia mutta ei näytä siinä samalta. Lattialla on puujäljitelmä muovimatto, tietysti saman suuntainen kuin varjot.
Toinen ilmiö on jo hieman pelottava. kerran lähdin kaverin luota kotini läheltä mennäkseni toisen luo satoi räntää ja oli pimeä. Eipä tullut kuin tuulilasi puhdistettua(hyi minua). huomasin alamäessä kaksoisladon (kaksi latoa joissa katos välissä) tienvarressa, ja kun olin kotoa vajaan kilometrin päässä. Rupesin miettimään missä minä olen, kun ei tässä tuollaista latoa ole, joko minä ajoin monta kilometriä. Tajusin vasta kun tulin oikeaan alamäkeen, että olin ylämäessä nähnyt ladon räntäsade oli luonut sellaisen vaikutelman että ajan alamäkeen, ja kun en sivuille enempää nähnyt, niin eksyin kilometrin päässä. Se on sellainen tunne, että nyt on mennyt kontrolli, ja yllättävän pelottava.

Aurinko ja Kuu näyttävät paljon suuremmilta horisontin lähellä kuin korkealla taivaalla. Kyse on tietysti siitä, että korkealla ei ole mitään vertailukohtia koon määritykseen.

Tästä voi tulla hauskoja näkymiä: Kerran, kauan kauan sitten kun olin vielä nuori poika, olin kävelemässä illalla kotikuntani keskustassa. Kävelin ylämäkeen; mäen päällä on kevyenliikenteen väylän vasemmalla puolella rakennus ja oikealla suojatien merkki. Mäen harjan takaa ei näy rakennuksia. Lähestulkon säikähdin, kun suoraan edessä, rakennuksen ja liikennemerkin välissä paistoi lähes täysikuu. Ja kun se näkyi juuri maan pinnan yläpuolella ja olin oikealla etäisyydellä, se näytti poikkeuksellisen suurelta. Siis tietysti suurelta suhteessa rakennukseen ja liikennemerkkiin. Vaikuttava näky.

Voi esineet näkyä monistuneena! Useampilasisessa ikkunassa esiintyy heijastuksia!