En vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.

arki on arkea, ja tuntuu että kaikkeen juurtuu, ja ettei nykyisen kanssa ole mitään vivahdetta elämässä! välillä taas on sellanen olo ettei ole edes suhteessa vaan ystävyydessä.

kaikkein parhaiten asia selviää sillä että mietit millaista elämä olisi ilman tätä nykyistä. tai olisiko elämä sittenkään hienompaa vaikka tämän nykyisen miehesi jättäisitkin.

jos exä kolkuttelee ovelle ja hän on ollut paskamainen menneisyydessä, niin totuus on se että ihmiset ei juurikaan muutu ja samanlaisia paskamaisia voi häneltä uudestaankin odotella. jos nykyinen miehesi on sinulle hyvä ja tiedät ettei hän kohtelisi sua ikinä huonosti, hakkaisi tai pettäisi.

vinkkini on se että satsaa enemmän tähän nykyiseen suhteeseesi, vaikkakin tylsistyttää ja kaikki tuntuisi toivottamalta. 75% tapauksista jossa parisuhde on ollu siiinä tilassa että jopa molempien mielestä suhde maistuu puulle, mut jos molemmat on tosissaan satsanneet tulevaisuuteen ja toisiinsa on suhteesta kehittynyt entistäkin parempi.

teillä puuttuu lempi sen takia, että kumpikaan ei halua lasta toisensa kanssa! Ei ole tarvetta seksiin, kun ei ole tarvetta jälkeläiseen. Täts it.
Saakaapa vauvakuume tai vaihtakaa puolisoa niin rupee seksi maistumaan taas!
ite olet jo asiaa tuolleen funtsannu, eikös!
rupee puhumaan vauvasta ja kato mitä tapahtuu, tuleeko ukostas kani!

suhteessa. rakkautta on mutta ei minkäänlaista intohimoa. olenkin alkanut funtsimaan että onkohan tämä kuitenkaan sitä mitä haluaisin loppuelämäkseni.. perhe-elämä, asunnon hankkiminen yms. hänen kanssaan saa jo ajatuksena pientä pakokauhua aikaan. en oikein uskalla tällaisessa tilanteessa ja ajatusten parissa edes satsata tulevaisuuteen mitenkään, tavallaan siis vain ollaan..

Mulla on ihan täsmälleen sama tilanne kuin sulla (: Reilu 3 vuotta oltu yhdessä, asuttu 2,5. Nyt jotenkin tuntuu että ollaan vaan kämppiksiä jotka satunnaisesti harrastaa seksiä. Meillä ei oikein missään vaiheessa oo ollu semmosta kamalaa intohimoa, vaan jotenkin vaan ajauduttiin yhteen, ja ei tavallaan oo ollu mitään syytä lähteä.

Mun 'ensirakkaus' muutti vähän aikaa sitten samalle paikkakunnalle, ja kun ollaan nyt nähty, en voi olla ajattelematta mitä ois käyny jos en ois tätä nykyistäni tavannu ja rynnänny "vakavaan" suhteeseen. Ja tiedän että tää entinen ajattelee samalla tavalla...Edelleen monen vuoden jälkeen on aina nähdessä sellanen tunne että mun paikka on just siinä sen entisen luona. Tuntuu kodilta :) Molemmat oltiin aikanaan aika kauheita toisillemme, satutettiin tahallaan ja tahtomattaan toisiamme pahastikin. Mutta silti vaan edelleen miettii millasta se oli ja millasta se vois olla...

Mutta ei se irrottaminen niin helppoa ole, ei haluaisi tehdä mitään hätiköityä eikä satuttaa toista. Kuitenkin on tulevaisuutta suunniteltu ja ei tässä sinällään mitään vikaa ole, mutta jotenkin vaan tuntuu että miksi sitä nyt leikkiä kotia, kun tietää jo nyt että ei tää oo se koko elämän kestävä suhde. En halua sitten kymmenen vuoden päästä tajuta että oon eläny ihan väärää elämää, ja että tiesin sen jo nyt.

Pakko kai se vaan jossain vaiheessa on rohkaistua ja repäistä ittensä irti.