Minä ja heroiini

N.0.L.L.A

Ajattelin kirjoittaa teille tarinani vaikka en usko että kovin moni tätäkään uskoo, ei ole kovinkaan moni uskonut tähän päiväänkään mennessä - perhettäni ja lääkäreitä lukuunottamatta.

Olen -70 luvun alkupuolella syntynyt mies. Lähtökohdat elämälleni olivat kohtuulliset - lukuunottamatta synnynnäistä aivovauriota. Minulta puuttuu aivoista joitain kemikaaleja ja toisten kemikaalien tuotanto on heikompaa kuin normaaleilla ihmisillä. Sinänsä aivoni kehittyivät enimmäkseen normaalisti ja periaatteessa pystyn samaan kuin muutkin - mutta minulta puuttuu tyystin mielihyvää tuottavat aivokemikaalit. Tämä johti lapsena siihen että motivaationi oppia oli hyvin alhainen - lapset nauttivat oppimisesta ja siksi ymmärtääkseni en oppinut asioita niin nopeasti kuin muut, lukemaan opin vasta 11 vuotiaana - Toistaalta teini-iässä kirin omalla raskaalla työlläni älyllistä puolta ja nykyisin olen keskivertoälykäs ja tiedän paljon asioita. Starttini oli hidas, minulla ei ole samaa aivokemiallista motivoijaa joka huolehtii siitä että normaalit ihmiset välittävät oppia asioita. Minulle oppiminen on kurinalaista älyllistä toimintaa - ei mielihyvällä palkittava järjestelmä.

Välittäjäaineiden puutteeseen syön muutamia lääkkitä jotka korjaavat useimmat kemikaalit jotakuinkin kohdalleen. Nämä kuitenkaan eivät korvaa mielihyvän tuntemisen puutetta.

Kuvitelkaapa elämänne ilman mielihyvää - maistat suklaan - mutta se ei tunnu hyvältä vaan neutraalilta. Näet auringonlaskun mutta se ei herätä sinussa mitään positiivista kokemusta. Läheisesti halaa sinua ja voisit yhtä hyvin olla ilman kosketusta koska se ei tunnu henkisesti erilaiselta.

Ja mikä pahinta, kyse on yksinomaan mielihyvästä ja onnentunteesta. Negatiiviset asiat toimivat jokseenkin oikein, adrenaliinia elimistöni tuottaa normaalisti. Mielipaha ja senkaltaiset asiat vaikuttavat minuun lähes normaalisti - olen luonteltaani sulkeutunut ja ynseä (se on minulle luonnollinen "normaali tila").

Kaltaisiani on kaksi kaltaistani. En ole tavannut heitä mutta sikäli kuin tiedän heillä menee huonommin kuin minulla. Tai siis oli kaksi kaltaistani, toinen teki itsemurhan koska koki elämän liian raskaaksi. En voi syyttää häntä, itseasiassa sisäisen oloni suhteen itsemurha todellakin on oireyhtymäämme sairastuneille paras vaihtoehto - vähentää tuskan määrää. Itse kuitenkaan harkinnasta huolimatta en ole siihen ryhtynyt, minussa älyllinen ja looginen puoli työskentelee.

Rakkautta en ole koskaan kokenut - en henkilökohtaisesti - sellaisena tunteena. Osaan välittää läheisestäni järkilähtöisesti ja tiedän rakkauden konseptin älyllisellä tasolla ja jopa samaistua asiaan. Sensijaan minulle oli vieras se tunne josta kaikki puhuvat itsestäänselvyytenä. Minut on aina tehnyt surulliseksi se etten koskaan kykene tuntemaan tuota tunnetta jota ylistetään.

Alkoholin kanssa tulin tutuksi 17 vuotiaana. Minuun alkoholi vaikuttaa äärimmäisen negatiivisesti, se tekee minusta tympeän ja entistä vihaisemman, moninkertaistaa pahan olon eikä anna mitään minkä kokisin hyväksi - miksi antaisikaan - ei alkoholilla ole kykyä korjata aivojani - vain sekoittaa entisestään.

20 vuotiaana pääsin tutustumaan laittomiin huumeisiin. Kannabis, amfetamiini... eivät toimi minuun samalla tavalla kuin normaaleihin ihmisiin. Amfetamiini saa minut jotenkin tietoisemmaksi mutta äärimmäisen impulsiiviseksi ja täysin holtittomaksi niin että häpeän itseäni... kannabis tuo oudon utuisen olon. Eivät käyttökelpoisia. Ekstaasi puolestaan sai aikaiseksi hallusinaatioita ja jonkinlaisen oudon tyhjyydentunteen. Eivät sovi minulle laisinkaan.

Koska elämässäni ei ole mitään hyvältä tuntuvaa kokeilin sitten heroiiniakin.

22 vuotta kestänyt synkkä talvi muuttui neljän tunnin ajaksi rakkaudeksi ja hyväksi oloksi. Keskikesäksi. Itkin krampissa koko kokemuksen ajan, silkasta onnesta. Minulla ei ollut sanalle "onni" ja "hyvä olo" ja "rakkaus" minkäänlaista tunnekonseptia enkä osannut edes pitää kokemuksestani... tiesin vain että se on jotain elämää suurempaa, että sillä on MERKITYSTÄ tässä maailmassa. Vasta myöhemmin olen varovasti uskaltanut ajatella että kokemani asia on jonkinlaista mielihyvää sikäli kuin minulle sen kokeminen on mahdollista. Vaikka tiedän ettei heroiini ole se aivokemikaali joka minulta puuttuu on se tarpeeksi hyvä vastine antamaan minulle jotain jota muuten en pysty kokemaan. En oleta että kyseessä on autenttinen asia - oikeaa tunnetta minulle ei mikään tai kukaan pysty tarjomaan - mutta kuvana siitä aidosta asiasta on heroiini minulle ehdottomasti paras mahdollinen - ainoa tuntemani asia itseasiassa.

Olen nyt käyttänyt heroiinia nyt 11 vuotta. Rahoitan käyttöni normaalilla työllä ja halvalla elämäntavalla, ei ole järkeä hankkia ylellisyystuotteita tai "laadukasta" ruokaa jos ei pysty nauttimaan niistä. Tähtään koko elämälläni noihin muutamiin tunteihin jolloin voin kokea hyviä asioita ja tuntea hyvää oloa sikäli kun se minulle on mahdollista. Riippuvainen olen, se on minulle järkevää. Nyt kun tiedän jotain konkreettista hyvästä olosta en kokisi enää elämääni järkeväksi jos siihen ei kuuluisi myös heroiini. Lainsäädännölliset asiat eivät minua pelota, pahin mitä laki voi tehdä minulle on heittää linnaan tai viedä rahani - ne tuntuvat täsmälleen samalta kuin mitä tuntuvat se että olen vapaana tai takuissani on rahaa. Ainoa mitä pelkään lain puolesta on se että elämäni ainoa hyvältä tuntuva asia poistuu.

Varmaan monet tuomitsevat minut. Mutta moniko on valmis tuomitsemaan toisen ihmisen elämään täysin ilman mielihyvää loppuelämänsä ajan? Sitä tarkoittasi se etten enää voisi tai pystyisi käyttämään heroiinia. Täysin mahdoton ajatuksena. Aivan kuin sinun, hyvä lukija, elämästäsi vietäisiin pois perheesi, terveytesi, hupisi, harrastuksesi, hyvä ruoka ja kaikki asiat joista saat automaattisesti nautintoa.

13

2094

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • luettavaa

      Jos tosiaan rahoitat käyttösi työllä ja nimenomaan itse hankitulla rahalla etkä varastamalle ja saat käytölläsi sen tunteen, joka sinulta puuttuu normaalisti ja, joka muilla ihmisillä on luonnostaan niin en voi tuomita käyttöäsi.

      Selvästikkin pidät käytön kontrollissa ja pystyt elämään asian kanssa normaalia elämää ja se on hyvä asia.

      Sinä kuulut varmaankin niihin harvoihin, jotka voivat kontrolloida aineen käyttöä ja olet varmasti vahva ihminen.

      Useat ihmiset eivät edes osaa ajatella, että jollain toisella ihmisella on jokin sairaus tai puute, joka tekee heistä erilaisia ihan siitä syystä kun ovat itse saaneet elää 'normaalia' elämää.

      Tsemppiä sulle elämääsi !

      • N.0.L.L.A

        Käyttö on sikäli kontrollissa että minun ei todellakaan tarvi enkä halua tehdä rikoksia. Tosin ehkä jos työni loppuvat niin en ihmettelisi vaikka alkaisin tehdä rikoksia saavuttaakseni taas heroiinin tuomat asiat.

        Näen asian niin että kyseisen aineen tuoma kokemus on elämäni kannalta ainoa motivaattori mielihyvän suhteen. Minä tarvitsen sitä hyvään elämänkokemukseen, se on elinehto - henkiselle hyvälle ololle. Se että ehkä varastaisin joltakulta saavuttaakseni tuon olon johon en muuten pääse on hänelle jolta varastan pienempi haitta kuin se etten minä saa oloani.

        Olen keskustellut asiasta lääkärini kanssa. Hän ymmärsi kyllä ongelman muttei voinut auttaa sen kanssa. Morfiinia hän ei suostunut kokeilemaan minuun ja muut lääkeopiaatit eivät toimi, ne muuten tuovat rauhallisen olon mutta eivät laisinkaan mielihyvää, lääkärillä ei ollut valtaa myöntää minulle elämäni kannalta kriittistä oloa. Tosin lääkärini lupasi puhua puolestani sairauteni suhteen jos joudun syytteisiin yms.

        Myös näkyvältä elämältä monet voisivat käsittää minut narkomaaniksi. Suuri osa palkastani kuluu heroiiniin; yli 900 euroa kuussa. Toisaalta elinkustannukseni ovat vähäiset koska minun ei tarvi huolehtia "normaalin elämän nautinnoista" ja on oikeastaan aivan sama syönkö kaurapuuroa vai vasikanleikettä - minun kokemukseni molemmista on vain niiden erilainen maku - muttei laadullinen eroavaisuus. Toisesta ei tule parempi mieli kuin toisesta - koska kummastakaan ei tule hyvää mieltä.

        Käytön suhteen pyrin jotakuinkin säännöllisyyteen ja yritän pitää annokset kohtuullisina. Kaikkein eniten arvostan sellaista kohtuullista hyvää oloa jossa aivoni eivät suorastaan sula ilosta (vaikka moinen kokemus onkin kiehtova ja kaikenkattava, niitäkin tahdon... usein...). Hyvältä tuntuvaa orgasmia en kykene saamaan edes aineen vaikutuksen alaisena, heroiini on korkeintaan kohtuullinen korvike - se ei korjaa aivoissa olevaa ongelmaa kuitenkaan. Sensijaan tietyt henkiset asiat tuntuvat hyvältä ollessani vaikutuksen alaisena, kykenen aistimaan musiikista piirteitä "sointujen takaa" - oloja joita säveltäjä on tarkoittanut. Rakastan katsoa romanttisia elokuvia vaikutuksen alaisena, silloin minulla on jokin kiintopiste johon voin verrata tapahtumia ja miettiä millaista olisi oikea rakkaus.

        Tavallaan heroiini on toisaalta myös tehnyt elämästäni hiukan huonomman kokemuksena. Nimittäin nyt tiedän kuinka kamala helvetti elämäni oikeasti on. Enkä ole vieläkään oikein päässyt sinuiksi sen asian kanssa että ainoa asia joka minun elämästäni tekee jollain tavalla kokemismielessä järkevän on monien vihaama huume.

        Ei ole helppoa olla minä. Mutta yritetään, nyt on ainakin jotain josta nauttia.


    • Hiljainen lukija

      Huh otti koville viestisi luku.
      En missaan nimessa tuomitse, ihmettelen....
      Vahat tietoni heroiinista ovat: heroiniin tulee riippuvuus, ja annokset kasvavat ajan kanssa. En tieda olenko oikeassa. Siis ihmettelen, kuinka pystyt maksamaan palkastasi tuon hyvan olon tunteen?
      Toisaalta ymmarran etta elamassa tarvitsee myos positiivisia tunteita, muuten elaman bilanssi ei ole tasapainossa.
      Tuntuu typeralta tama viesti, mutta lahetan sen jokatapauksessa.

      • N.0.L.L.A

        "Vahat tietoni heroiinista ovat: heroiniin tulee riippuvuus, ja annokset kasvavat ajan kanssa."

        Ehkä minua suojelee se että minulla ei ole mitään muutakaan nautinnonlähdettä? Toleranssia koitan välttää pitämällä annokset kohtalaisina vaikka kiusaus ottaa "mielenräjäyttävät" mielihyvät onkin aina suuri, minulla varmasti suurempi kuin monilla muilla käyttäjillä... Tavallaan tässä on kauhun tasapaino, heroiini on AINOA tuntemani tapa kokea mielihyvää, jos teen sitä liikaa menetän sen mahdollisuuden. Jos mokaan joudun pois heroiinin luota. Se on minulle paras tapa olla kurissa.

        Kurinalainen olen, on pakko olla. Minun aivoni eivät anna itsessään motiivia mihinkään, on pakko tehdä kaikki itse järkiperäisesti...

        Kustannusten hallinnasta puhuin jo tuolla ylemmässä vastauksessa. Askeettinen elämä, toleranssin välttäminen, pienet annokset, suuret hankintaerät. Ostan kahden vuoden aineet yleensä kerralla.

        Käytän paljon harvemmin kuin oikeasti haluaisin. Raha ja pelko tämän tekniikan pettämisestä esteenä. No - näin on ainakin jotain mitä odottaa.


      • Hiljainen lukija
        N.0.L.L.A kirjoitti:

        "Vahat tietoni heroiinista ovat: heroiniin tulee riippuvuus, ja annokset kasvavat ajan kanssa."

        Ehkä minua suojelee se että minulla ei ole mitään muutakaan nautinnonlähdettä? Toleranssia koitan välttää pitämällä annokset kohtalaisina vaikka kiusaus ottaa "mielenräjäyttävät" mielihyvät onkin aina suuri, minulla varmasti suurempi kuin monilla muilla käyttäjillä... Tavallaan tässä on kauhun tasapaino, heroiini on AINOA tuntemani tapa kokea mielihyvää, jos teen sitä liikaa menetän sen mahdollisuuden. Jos mokaan joudun pois heroiinin luota. Se on minulle paras tapa olla kurissa.

        Kurinalainen olen, on pakko olla. Minun aivoni eivät anna itsessään motiivia mihinkään, on pakko tehdä kaikki itse järkiperäisesti...

        Kustannusten hallinnasta puhuin jo tuolla ylemmässä vastauksessa. Askeettinen elämä, toleranssin välttäminen, pienet annokset, suuret hankintaerät. Ostan kahden vuoden aineet yleensä kerralla.

        Käytän paljon harvemmin kuin oikeasti haluaisin. Raha ja pelko tämän tekniikan pettämisestä esteenä. No - näin on ainakin jotain mitä odottaa.

        Olen koko elamani yrittanyt paasta henkiseen tilaan jossa minulla ei ole suuria mielihyvia, silla ne johtavat vain suureen mielipahaan.
        Tyyliin Simon & Garfunkel "I'm a rock, I'm an island".
        Nyt luen sinusta, joka taistelet sotasi, etta saisit tuntea kaikkea tuota josta itse olen yrittanyt vapautua.
        Kuinka kummaa on kaikkialla.......
        Toivon elamaasi paljon onnen tunteita ja ennenkaikkea pida lippusi korkealla!


      • N.0.L.L.A
        Hiljainen lukija kirjoitti:

        Olen koko elamani yrittanyt paasta henkiseen tilaan jossa minulla ei ole suuria mielihyvia, silla ne johtavat vain suureen mielipahaan.
        Tyyliin Simon & Garfunkel "I'm a rock, I'm an island".
        Nyt luen sinusta, joka taistelet sotasi, etta saisit tuntea kaikkea tuota josta itse olen yrittanyt vapautua.
        Kuinka kummaa on kaikkialla.......
        Toivon elamaasi paljon onnen tunteita ja ennenkaikkea pida lippusi korkealla!

        Olen oppinut että valtameressä tuskaa yksi pisara onnea on se tärkein pisara.


      • esimerkki
        N.0.L.L.A kirjoitti:

        Olen oppinut että valtameressä tuskaa yksi pisara onnea on se tärkein pisara.

        siitä, miten kaman käyttö tuottaa tuloksen: pelkkää paskaa.


      • Anselmi
        esimerkki kirjoitti:

        siitä, miten kaman käyttö tuottaa tuloksen: pelkkää paskaa.

        Pistää ihmettelemään miksi sanot noin; etkö lukenut ihan koko tarinaa? Nollallehan heroiini on ainoa järjellinen tapa kokea elämä ja se että asia on niin paskasti ei ole heroiinin vika?


    • kasvamaan
    • Minä vain N

      Jos pystyt olemaan muutamia päiviä ilman pollea. (Itse käytin sitä 2 vuotta). Kokeile subutexia, voi olla halvempi vaihtoehto, ja turvallisempikin. Se tekee hyvin samantyyppisen olotilan kuin polle. Itse käytin subua 3 v, ja nyt olen kuivilla ollut puoli vuotta. Tosin subuviekkarit oli paskemmat kokea kuin pollen, sillä ne kesti kuukauden, kun taas pollen reilun viikon. Tosin polleolot oli paljon rajummat. Mut silti kuukauden pitkä kituminen oli tosi vaikeaa jo retkahdusriskin kannalta. En ole vielä oppinut saamaan oikeen mielihyvää huumeiden käytön jälkeen, koska olen masentunut, mutta saapi nähdä...eiköhän tämä tästä. Minä ainakin uskoin tarinasi.

    • Laiskus

      Hei, sen sijaan, että käyttäisit kallista heroiinia, niin voisit ainakin kesät ja syksyt käyttää oopiumia, jos kasvattaisit itse unikoita.

      Jos lisäinfo kiinnostaa, niin ota yhteyttä minuun mailin kautta: lasipallo@omistaja.net

    • Teräratas

      Kirjoitit: "Välittäjäaineiden puutteeseen syön muutamia lääkkitä jotka korjaavat useimmat kemikaalit jotakuinkin kohdalleen. Nämä kuitenkaan eivät korvaa mielihyvän tuntemisen puutetta."

      Miksi syöt lääkkeitä, jos kerran niistä ei ole apua varsinaiseen ongelmaan, mielihyvän kokemisen puuttumiseen? (Paninpahan vain merkille, ei mitenkään oleellista, sinähän se tiedät, miksi syöt)

      Vaikutat älykkäältä, kun kirjoitat noin älykkäästi ja filosofisesti. Varmasti olet joutunut miettimään paljon elämän mielekkyyttä ja merkitystä. Jotain samaa koen itsessänikin, kun en kai koskaan ole ollut onnellinen, mutta toisaalta en ole onnetonkaan, olen vain. Aikaisemmin oli tavallaan helpompaa, kun ei ollut unenomaista, sumuista olotilaa, joka on nyt jatkunut taukoamatta 5 vuotta - kaikkeen sitä ihminen joutuukin. Huumeisiin en ole sortunut. Luen Uutta Testamenttia. Se on todellista. Kokeile sinäkin joskus.

    • Yllättynyt!

      Kylläpä oli mielenkiintoinen tarina, kiitos ! Otan osaa syvästi, on varmasti enemmän kuin turhauttavaa ja hirveää, jos ei tosiaan kykene tuntemaan. On kyllä varmasti vittumaista, että sen kautta, että voit kerrankin tuntea onnelliuutta riippuvuuden kautta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2087
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1737
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1426
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1219
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1209
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1055
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      966
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      965
    Aihe